Bendis & Oeming - Powers

[Matti Karjalainen]

Lukaisinpa pitkästä aikaa erinomaisen supersankarisarjakuvan, eli Brian Michael Bendisin ja Michael Avon Oemingin Powers-saagan neljännen osan "Supergroup". Olin lukenut jo aikaisemmin sarjakuvan aikaisemmat osat ja pitänytkin niistä, mutta mitään elämää suurempaa reaktiota ne eivät olleet tätä ennen aiheuttaneet.

Supersankareihin liittyviä rikoksia työparina tutkivat Christian Walker ja Deena Pilgrm (kristilliset nimet tuskin lienevät sattumaa) törmäävät tällä kertaa liitoksissaan natisevan, afroamerikkalaisen FG-3 -joukon piirissä tapahtuneeseen, kaikin puolin vastenmieliseen kuolemantapaukseen. Ja koska rikostarinasta on kyse, niin kulissien takana pelataan vähän toisenlaista peliä kuin ennalta arvata saattaisi. Myös Walkerin menneisyys ex-supersankarina nousee taas esille.

Bendis osaa käsikirjoittaa! Kokonaisuus on enemmän kuin rikostarinan ja supersankarijutun fuusio. Esimerkiksi median osuutta käsitellään "Supergroupissa" aika hyvin. Sarjakuva on hyvä esimerkki siitä, että trikoohemmoista voi tehdä myös onnistunutta sarjakuvaa aikuisille ja että siinä voidaan käsitellä myös vakavampia teemoja ilman että sanoma olisi mitenkään kornin päälleliimattua (vrt. vaikkapa Ann Nocentin käsikirjoitukset Hämikseen). Oemingin piirrosjälki on myös tyylikästä.

Mielipiteitä ja kommentteja?

[Curtvile]

Powersin pitkäaikaisena fanina on helppo liittyä ylistyskuoroon.
Vaikka oma suosikkini on Warren Ellis tekemässä taustatyötä eräässä aiemmassa powersissa.
Niin sarjassa on Warren Ellis Warren Elliksenä.
Hyvin Hill street tapaa Marvelsin.
Bendis osaa.
Osoittaa ettei genrellä ole väliä vaan tarinalla.
Moni ei silti tajua.
Oemingin jälkeä vierastin Previewsissa nähtynä mutta toimii kuin VRn menonpelin eriö itse sarjassa.
Tuo mieleen Dinin Batman-animaatiosarjan.

[Toni]

Powers on ollut koko 2000-luvun yksi suosikeistani, kuten kaikki Tähtivaeltajan vuosittaisia jenkkisarjakuvakatsauksiani lukeneet ovat varmasti huomanneet...

Näin kirjoitin aiheesta vuoden 2002 alussa, kun koossa oli kaksi ensimmäistä kokoelmaa:

"Vuonna 2001 kirkkaimpana tähtenä taivaalla loisti Brian Michael Bendisin ja Michael Avon Oemingin poliisi- ja supersankarimaailmaa oivallisesti yhdistelevä Powers.

Bendishän tunnetaan myös Marvel-sarjakuvien sekä rikostarinoiden käsikirjoittajana, mutta Powers edustaa hänen ehdottomasti parasta tarinointiaan – kerrontaa, jota hienosti tukee Oemingin tyylitellyn riisuttu piirros sekä vahvasti elokuvallinen kuvakuljetus.

Sarjan keskushahmoina on etsiväpari, joista toinen on itsekseen viihtyvä jykeväleukainen lihaskimppu, voimansa menettänyt entinen supersankari, ja toinen nuori, utelias ja räiskähtelevä nainen. Heidän erikoisalanaan ovat kuolemantapaukset, joihin kytkeytyy yliluonnollisia kykyjä omaavia henkilöitä.

Powers lähestyy jenkkisarjiksista niin tuttua aihemaailmaa aivan omasta suunnastaan. Sen päähuomio keskittyy superhahmojen sijaan tavallisiin ihmisiin sekä arkiseen poliisitutkintaan. Omissa sfääreissään liikkuvat voimamiehet ja -naiset muodostavat vain kiehtovan taustan mukaansatempaaville murhamysteereille, tuovat niihin uusia ulottuvuuksia ja ennenkokemattomia käänteitä.

Sen ohessa, että Powersin kulissit on luotu kiitettävän aidonoloisesti, on myös henkilöhahmoihin kiinnitetty kunnolla huomiota – sarja on kansoitettu pienintäkin sivuosaa myöten elävillä ja hengittävillä persoonilla. Ansio tästä kuuluu niin Bendisin sujuvalle dialogille kuin Oemingin pienieleisen ilmeikkäälle taiteellekin. Kaiken muun hyvän lisäksi sarjan kuvallinen kerronta on monipuolista ja väliin rohkeastikin perinteisiä kaavoja rikkovaa – vaikutteita tuntuu ammennetun ainakin Frank Millerin alkuperäisestä Dark Knightista sekä animaatio-Batmanista.

Powersin kustantaja Image on koonnut tästä Eisner-palkintoja kahmineesta hittisarjasta jo kaksi albumia (Who Killed Retro Girl? ja Roleplay), jotka sisältävät lehden kaksi ensimmäistä pitkää tarinaa. Näitä ilman ei kannata olla."

Jatkossa Tähtivaeltajan sivuilla on sitten käsitelty myös niitä myöhempiä tarinoita, jotka ovat avanneet Powersin tyylilajeja yhä uusiin suuntiin. Rulaa!

[Jussi Tyni]

Oemingin jälkeä vierastin Previewsissa nähtynä mutta toimii kuin VRn menonpelin eriö itse sarjassa.
Tuo mieleen Dinin Batman-animaatiosarjan.

Hyvin samankaltaisia ajatuksia. Monesti jokin uusi tuttavuus sarjakuvien alalla iskee hyllyselailun saralla juuri kuvituksellaan. Näin kävi aikanaan juuri Powersin suhteen. Kuvitustyyli yhdistyi päässäni Dinin Batman-animaatiosarjaan, ja niihin suomennettuihinkin animaatiosta inspiraationsa saaneisiin seikkailuihin. Negatiivisessa mielessä.

Kuitenkin erään Tonin sitkeä propaganda erään scifiaiheisen läpyskän sarjakuvakatsauksissa sai minut kokeilemaan ekan albumin "Who Killed Retro Girl" lukemista. Ostin sen ihan omaksi, ja sen jälkeen olen ollut toivottomasti koukussa.

Ja myös toivottamasti Bendisin fanipoju. Powersissa Bendis on parhaimmillaan. Kiinteä, vähälukuinen ydinporukka henkilöhahmoja, jotka Bendis saa pidettyä aitoina ja elävinä (vrt House of M & New Avengers vs Alias & DD,  Bendis ei pärjää yhtä hyvin hirveän lauman kanssa), dialogi (Bendisin bravuuri) sopii tiukkaan etsivä/poliisisarjaan ja perusasetelma tarjoaa käytännössä loputtomasti mahdollisuuksia kiehtoville ja tiukoille  mysteereille. Tässä kulmakivet siihen, että kaikki Powersin tpb:it on ollut pakko hommata sitä mukaa, kun niitä saa.

Forever on itselleni tärkein Powers-kokoelma. Sen tarina saa niin huikeat, jotenkin Avaruusseikkailu 2001:mäiset mittasuhteet, että lukemisen jälkeen on ihan täpinöissään. Viimeisimmät albumit ovat kiitettävästi laajentaneet henkilöhahmoja ja näyttäneet, että Powersin maailma elää koko ajan ja lukija pidetään varpaillaan. Koskaan ei tiedä mihin suuntaan seuraavaksi lähdetään.

Matti Karjalainen kirjoitti noista Powersin tarjoamista näkökulmista. Supergroupin ohella myös Little Deaths -albumi tarjoaa hyvän näkökulman siitä, miten meidän oman maailmamme media, ja tietyt nykyyhteiskunnan ihmisryhmät voisivat käsitellä supersankaruutta. Sama pätee myös Sellouts-albumista.

Samaa mieltä olen Matin kanssa myös siitä, että Powersissa Bendis käsittelee taiten teemoja, jotka eivät vaikuta päälleliimatuilta.

Ja lopuksi täyttyy mainita, että kun se Oemingin kuvitus alun alkaen luotaantyöntävältä vaikutti, niin nyt sitä ihastelee lähes kuola valuen. Oeming on sisäistänyt käsikirjoitusten vaatiman noir-henkisen tyylin täydellisesti. Kukaan muu ei saisi Christian Walkerista yhtä jykevää, mutta toisaalta niin paljon nähnyttä ja herkkää hahmoa aikaiseksi.

[juhaveltti]

Täytyy mainita, että tähän loistavaan sarjaan voi tutustua netissä http://comics.newsarama.com/powers/ .

Vaikka se vähän nihkeää onkin nettisivulta lukea, ja aika kömpelö käyttöliittymä, ei tarvitse sarjiskaupan myyjiä hikeennyttää, jos haluaa lahjaporsaaseensa hieman tutustua ennen ostamista.

Minullakin oli aluksi vaikea suhtautua Oemingin tyyliin, mutta kyllä siihen nopeasti tykästyy. Kylläkin häiritsi softcovereita lukiessa aika paljon se ettei iusein tiennyt sivua kääntäessään pitikö lukea aukeama vai sivu kerrallaan - layout tai marginaalit ei oikein johdattaneet - homma meni ihan randomilla.

[Jussi Tyni]

Kylläkin häiritsi softcovereita lukiessa aika paljon se ettei iusein tiennyt sivua kääntäessään pitikö lukea aukeama vai sivu kerrallaan - layout tai marginaalit ei oikein johdattaneet - homma meni ihan randomilla.

Tuo on todellakin outoa. Itsellä on edelleen ihan samat fiilikset Powersin tradeja lukiessa. Monesti huomaa vain dialogista, että nyt taisi Jussi-pojalla mennä ruudut väärässä järjestyksestä, mikään graafinen tekijä ei ohjaa lukemista oikeaan suuntaan. Bendis kun näyttää vyöryttävän dialogia ihan randomilla valitsemaansa suuntaan.

Alkaa jo tuntumaan, että tuo olisi tahallista lukijan herättelyä ja härnäämistä. Tekijät kuitenkin ovat jo sarjakuvateollisuuden rutinoituneita ammattilaisia, verrattuna siihen, miten paljon noita "kömmähdyksiä" tulee kokoelmissa vastaan.

[juhaveltti]

Tuo on todellakin outoa. Itsellä on edelleen ihan samat fiilikset Powersin tradeja lukiessa. Monesti huomaa vain dialogista, että nyt taisi Jussi-pojalla mennä ruudut väärässä järjestyksestä, mikään graafinen tekijä ei ohjaa lukemista oikeaan suuntaan. Bendis kun näyttää vyöryttävän dialogia ihan randomilla valitsemaansa suuntaan.

Alkaa jo tuntumaan, että tuo olisi tahallista lukijan herättelyä ja härnäämistä. Tekijät kuitenkin ovat jo sarjakuvateollisuuden rutinoituneita ammattilaisia, verrattuna siihen, miten paljon noita "kömmähdyksiä" tulee kokoelmissa vastaan.

Laitoin itse asiassa joskus Oemingille aiheesta noottia, ja hänen mukaansa se ongelma olisi softcoverien nidonnassa, eli  samaa ongelmaa ei olisi lehtiversiota lukiessa, mutta totta kai ammattilaisten pitäisi homma tehdä niin, ettei moisia lukuongelmia tulisi - yleensähän homma saadaan värityksellä tai muulla viitteellisellä ohjattua, tai jollain ruutuvälistyksillä tms. Eli syyttää voi Bendisin liiallista intoa kirjoittaa aukeamaitain, sekä Oemingia että värittäjää.

En ole lukenut Foreveria tai siitä eteenpäin, joten en tiedä onko asiaan tullut mitään muutosta parempaan.

[Lönkka]

Aluksi vierastelin sarjaa, mutta testattuani ekan alpparin tuli kaikki muutkin hankittua koska sarja pelitti vaan niin tolkuttoman hyvin. Ei pitänyt koskaan lähteä irtonumeroiden tielle mutta vastikään havaitsin niitäkin ostoslistaani laittaneeni.

Suosittelen.

Lämpimästi.

[Lönkka]

Jokunen viikko sitten tuli luettu kaksi uusinta Powers-alpparia (10: Cosmic ja 11: Secret Identity) jotka molemmat ilmestyivät ihan tolkuttomasti myöhässä.

Hyvää kannatti kuitenkin odottaa sillä sarja rullaa taas sen verran mainiosti että kelpaa taas hehkuttaa. Juonessa mennään taas aika lailla uuteen suuntaan ja etenkin Secret Identity on sangen synkkä.

Nuo alput luettuani oli aika moiset täpinät päästä lukemaan uudemmat irtonumerot sillä olin viimeinkin päätynyt hankkimaan sarjaa irtolehtinä. Tämä voi olla jonninmoinen vikatikki sillä numeroiden julkaistahti on sangen ailahteleva mutta hidas, joten kokonaisuudesta nauttiminen luultavimmin kärsii merkittävästi.

Enivei, piti odotella eiliseen asti että sain alppareiden jälkeisistä numeroista ekan eli numeron 25 käsiini mikä sitten avasikin Gordonin solmun ja ahmin hetimiten nuo lehdet aina tuoreimpaan eli 28 asti. Hyvää shittiä heitetään edelleen kehiin ja synkkien polkujen kulkua jatketaan.

Jännä nähdä mihin suuntaan sarja jatkaa -on selvä että aiempaa poliisitouhua ei nykytilanteella voida jatkaa loputtomiin venyttämättä uskottavuutta.


Erinomaisen hienoa että sarja on jaksannut skarpata tasoaan selkeästi! Muistaakseni jossain alppareiden 7-9 tienoilla taso pääsi hieman putoamaan ja ehdin jo ajatella että lerpahtikohan se nyt?

[Curtvile]

Powers on sitten saamassa mahdoillisen tv-sovituksen kuten CBRää seuraavat tietänevät.

Egmontin ensi vuoden supersankarikirja suomeksi?

[Curtvile]

Jos jotakuta kiinnostaa Brian Michael Bendis ja Powers G4n Fresh ink kertoilee mm. Powersista, marvelista, graphic noveleista, powers tv-sarjasta, Thorista Kostajista...

No siis haastattelu osat 1 ja 2