Ovatko sarjakuvat liian halpoja?

[anilbo]

Hyvin perusteltuja vastauksia, kiitos niistä Hyvä keskustelu. Aivan viimeiseksi, tässä ristillä riippuessani, haluaisin vielä tarkentaa oman sarjakuvaharrastukseni: kerään sarjakuvia, joita tytärkin saa lukea mielinmäärin; kerään sarjakuvia, joista pidän henkilökohtaisesti; kerään keräilysarjakuvia, joita säilytän aivan erikseen. HUOM: vain viimeksi mainitussa sarjassa mietin arvojen nousua ja kiroan uusintapainoksia. Nyt, niille joita kirjoitukseni vielä ärsyttää, lähetän 

Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys

[Timo Ronkainen]

Kyllä perusklassikoita (sarjakuvien kohdalla Tintit, Barksit, Valerianit yms yms) pitää olla about koko ajan saatavilla. Mitäs siitäkin tulisi, jos Shakespeareakin saisi vain joinakin vuoden 1902 painoksina joistakin antikvariaateista isoon hintaan, jos sieltäkään. Ja uusia sukupolvia (=uusia lukijoita) tulee koko ajan. Itselleni lehden tai kirjan painos ei ole tärkeä, jos painoasu on muuten hyvä. Esimerkiksi vanhojen Ankkojen painoasu 1950-luvun lopulta eteen päin on melkoisen surkea (haalea musta, värien kohdistus pielessä, kehno paperi), ja näköispainokset vain korostavat sitä. Onneksi samat sarjat on saatavilla paremmin painettuina ja usein vieläpä täydellisempinä versioina. Sama koskee kaikkia sarjakuvia. Jos uusi painos on paremmin painettu, on se ainakin silloin enemmän kuin tervetullut, maksettakoon ensipainoksesta sitten vaikka mitä summia (ja sehän sulkee monia uusia lukijoita hyvän sarjakuvan ääreltä pois).

Timo

[Lönkka]

Mainitsemaasi logiikkaa käyttävätkin usein juuri kustantajat "Me olemme kaikkien yhteisen hyvän asialla - ja matkalla pankkiin!" 

Itseasiassa kustantajia on todellakaan turha syyttää siitä että ne yrittävät tehdä voittoa ja pysyä pystyssä.

Sen sijaan tosiaan tuo sinun esille tuoma "ei uusintapainoksia vaikka kysyntää olisi ettei mun kappaleen tai kappaleiden keräilyarvot mahdollisesti laske" -asenne on enempi "nauran koko matkan pankkiin" kuin millään kustantajalla koskaan.

Hemmetti ton asenteen omaavanhan kandeisi pistää kustantamo pydeen, painaa jotain "varmaa nakkia" mutta myydä painoksesta vain murto-osa jotta voipi sitten jonkin ajan kuluttua kaupata itse eri kanavien kautta ovh:n (tai itseasissa tukkualennetuun ovh:n) sijasta arvokkaalla "keräilyhinnalla". Miksi antaa muiden hyötyä mahdollisesta arvonnoususta?

Sarjakuvia tulee hankittua luettavaksi vaikka niitä "keräilenkin". Tuplia tulee ostettua vain vahingossa tai lahjaksi. En varsinaisesti käsittele sarjiksiani vainoharhaisen varovasti jotta arvo ei laske, mutta en todellakaan myöskään kohtele niitä ehdon tahdoin kaltoin. Kunnolla ei loppujen lopuksi ole niin väliä koska ei noita myytäväksi ole tullut ostettua. Omalla tavallaan tietysti rauhoittavaa tietää että ainakin osalla on jonkinlaista arvoa, mutta se on kuitenkin sivuseikka.

Koko em. homma menee mielestäni samaan kategoriaan kuin konserttilippujen trokaaminen. Parhaassa tapauksessa nykyisillä varaussysteemeillä voi varata lippuja about viikon ajaksi. Jos keikka siis myy heti loppuun on sinulla on viikko aikaa luukuttaa varaamiasi lippuja huuto.netissä tms ennenkuin tarvitsee laittaa pätkääkään rahaa kiinni noihin lippuihin. Jos keikka myydään loppuun heti niin eiköhän huuto.netissäkin viikossa saa niitä aimo läjän myytyä. Sitten vaan lunastamaan saaduilla rahoilla myyty määrä lippuja ilman mitään riskiä.

En IKINÄ osta trokareilta lippuja & hivelee oikein urakalla kun yrittävät kaupata taskuun jääneitä ei-loppuunmyytyjen keikkojen ulkopuolella kun ensitahteja jo otetaan: "syö sitä myymätöntä kakkaa, perkele!"


Saunan takana on vielä tilaa!

[Asko AA]

Hyvin perusteltuja vastauksia, kiitos niistä Hyvä keskustelu.
...haluaisin vielä tarkentaa oman sarjakuvaharrastukseni: kerään sarjakuvia, joita tytärkin saa lukea mielinmäärin; kerään sarjakuvia, joista pidän henkilökohtaisesti; kerään keräilysarjakuvia, joita säilytän aivan erikseen.

Hyvä näin.
Eihän keräilytapojakaan sovi yksinkertaistaa silkaksi sijoitustoiminnaksi.
Kaksi ensimmäistä kohtaa pätee minuunkin hyvin. Kolmaskin sikäli, että kelmutin jossain vaiheessa kaksi 30-luvun lopun ruotsalaista Mikki-albumia, joiden arvosta minulla ei ole mitään käsitystä.
Sen sijaan ensimmäinen suomennettu Ihmesarja-kokoelma on normaalissa lukuvalmiudessa edelleen. Ja siltä se on näyttääkin...

[Jukka Laine]

kaksi 30-luvun lopun ruotsalaista Mikki-albumia, joiden arvosta minulla ei ole mitään käsitystä.
 

Ilmeisesti joku näistä? Kyllä luulisi jonkin verran arvoa olevan silti.

[anilbo]

Saunan takana on vielä tilaa!

Hohhoijaa - säästä testosteronisi suomi24-foorumeille. Lue vaihtoehtoisesti kaikki ketjun viestit, sekin saattaa rauhoittaa Totesin keskustelun kuluessa esimerkiksi näin: "lapsille halpoja sarjakuvia, käyttäjille ja sarjakuvafanaatikoille suuripainoksisia ja edullisia julkaisuja - ja keräilijöille pieniä, kovakantisia painoksia." Mitä osaa tästä et ymmärtänyt? Mutta vielä lisäksi kommentoin 30-luvun Mikkejä, että hitto, kelmuttaminen. Sitä en ole kyllä kokeillut

[Jukka Laine]

Yks kaveri kelmutti kyllä ihan kaikki albuminsa 70-luvulla. Eikä niitä ollut ihan vähääkään.

[Lönkka]

Hohhoijaa - säästä testosteronisi suomi24-foorumeille. Lue vaihtoehtoisesti kaikki ketjun viestit, sekin saattaa rauhoittaa

Liittyi noihin lipputrokareihin; ei kande ylpistyä...