Tietokone sarjakuvantekijän apuna?!

[Hazart]

Moi!

Aattelin aloittaa tällaisen treadin, jossa voisi kysyä ja pähkäillä yhdessä tietokoneohjelmien antia sarjakuvien tekoon liittyen.

Ensimmäinen kysymys: Mitä voi tehdä Photoshopin kanavilla? (Kaltsu kysyi tätä toisessa osassa ja innoitti pistämään...)

Toinen kysymys: Kuinka oma piirustus tehdään photoshopilla vektorikuvaksi.

Kiitos vastauksista ja pistäkää softiin liittyviä kysymyksiä ja vastauksia tänne. Ja koitetaan muistaa, että aihe on otsikon "sarjakuvien tekeminen alla". Kotisivun tekoa yms. pohditaan sekalaiset osiossa.

[Veli Loponen]

No kanavilla voi säätää mm. osavärejä ja tehdä efektejä vain tiettyy väriin... Jos haluaa esim. valokuvaa rukata tositarkkaan, niin siinä on kanavat hyvänä apuna.
Kai niillä muutakin voi tehdä.

Photarilla vektorikuva tehdään vektorityökaluilla (en nyt tietenkään muista millä nimellä ne on siellä, kun itellä on vain viitonen ja siinä ei vielä oo kunnon vektorihörhöjä).
Kuitenkin ne täytyy sitten seivata photarin omalla muodolla tai sitten oli se toinen vaihtoehto...olikohan photarin pdf...
Eiku hei tarkotit, että miten viivapiirros muutetaan vektorikuvaksi? No siihen on oma Streamline -ohjelma. Joissain vektoriohjelmissa on myös vektorointi toiminto. En suosittele käyttöä paitsi melko pienissä ja yksinkertaisissa kuvissa.

[Timo Ronkainen]

Yksinkertaisehkon piirroksen voi vektoroida photarilla vaikka näin: mustavalkokuva, valkkaa kaikki musta vaikka taikasauvalla (Optioneista Contiguous pois päältä) tai select> color range. Sitten vaan valinta poluksi, work path, path-paletista (make work path) sitten polku tallennetaan samasta paletista (save path) jolloin sille voi antaa nimen. Monimutkaisempia värikuvia voi vektoroida vaikka niin että klikkaa eri palat eri poluiksi ja nimeää ne (kokoaminen on vaan hankalaa). Sitten voi exportata polun Illustratoriin: File>export>paths to illustrator. Vaihtoehdoksi tulee nyt työn tallentaminen illustrator -formaatissa (kannattaa katsoa että oikea polku tulee valituksi vetovalikosta). Näin voi suositella tehtäväksi vain yksinkertaisia kuvia.
Oikea vektorointiohjelma kannattaa hankkia monimutkaisempiin hommiin. Niitä on ilmaisia verkossa.

Timo

PS. Vektorit sarjakuvissa on paholaisesta. En tykkää. Hyi. Pilaa grafiikan.

[Leo]

No, minä kysyn vuorostani (tää on kyllä tyhmä juttu):

Mitä on layerit? Vai miten se nyt kirjoitetaankaan...

[Tero Mäntylä]

No kun kerran vektrointi jo tyrmättiin, niin pitää sitten vastapainoksi kysyä, että mitäs hyötyä siitä voisi olla esim. puhtaassa mustavalkosarjakuvassa? Siis jos kuva olisi tallennettuna vektorina? Onko mitään hyötyä tai käyttötarkoitusta jolloin kuvan "vektoroinnista" saisi jotain merkittävää etua? Skaalattavuus tulisi ensinnä mieleen ja joskus on suositeltu tekemään esim. tekstit vektoreina.

Nimim: kysyjä ei hirveesti vektoreista ymmärrä elleivät ne liity 3D ohjelmointiin tai vektorilaskentaan.

[O.K.]

PS. Vektorit sarjakuvissa on paholaisesta. En tykkää. Hyi. Pilaa grafiikan.

Muahhaahaa
Vektorit on ihan yhtä toimivia kuin pikselimössötys. Pitää vain osata hommat...

Kamalan laajan threadin Hazart kyllä aloitit, tähänhän voi pistää vaikka mitä...

[JR]

Layerit ovat kuvatasoja/kerroksia. Niitä voi ajatella läpinäkyvinä kalvoina, joita asetetaan päällekkäin. Voit esimerkiksi piirtää yhteen layeriin taustamaiseman ja lisätä sen päälle toisen layerin, johon piirrät hahmon. Sitten voit lisätä vielä kolmannen layerin esimerkiksi puhelinkuplia varten. Eli layerit ovat erillisiä kuvakerroksia, joista jokaista voi muokata erikseen ja jotka muodostavat yhdessä kokonaiskuvan.

[Hazart]

Kamalan laajan threadin Hazart kyllä aloitit, tähänhän voi pistää vaikka mitä...

Kyllä aloitin laajan, mutta ei voi laittaa mitä vaan! Ainoastaan asiaan kuuluvia kysymyksiä, vastauksia ja kommentteja tietsikkaohjelmiin liittyen sarjakuvan teossa. Ja se rönsyää, se rönsyää...

Leo: Layerit on hyvät värityksessä. Musteella tehdyt ääriviivat yms. säilyttävät koskemattomuutensa, jos teet värit uudelle layerille (tasolle/kerrokselle). Voit siis kokeilla kaikkea hubaa ja pieleen tehtyäsi voi poistaa vaikka koko värikerroksen ja kuva säilyy koskemattomana. Hahaa! Taikuutta!

[Veli Loponen]

että mitäs hyötyä siitä voisi olla esim. puhtaassa mustavalkosarjakuvassa? Siis jos kuva olisi tallennettuna vektorina?

Joo, no se skaalattavuus, vaikkakin todella suurennettuna näyttäisi todennäköisesti yhtä pahalta kuin tavallisen bitmapin suurennos. Riippuu vähän minkä tasoisesta kuvasta vektoroi ja millä laadulla.
Monimutkaiset ja isot vektorikuvat tarvii jo aika lailla vääntöäkin ja paisuvat isokokoisiksi helposti.
Tekstit kannattaa tietenkin muuttaa kuviksi, ettei tule sitten sitä eteen, että painossa ei olekaan tekstaukseen yms. käytettyä fonttia.

[Holle]

Ainakin meikäläiselle on tietokone antanut potkua piirtämiseen kovasti. Joskus yhdistelen irrallisia ruutuja toisiinsa. Myös värien kokeilu on helppoa. Ja tietysti kuvien siirto asiakkaalle.
Mutta myös itse piirtäminen tietokoneella on hauskaa . (Tästä on aiemminkin puhuttu) . Kokeilen mielelläni erilaisia ohjelmia .Itse pidän enemmän vektoriohjelmalla piirtämisestä ja saan sillä parempaa jälkeä. Ja skaalattavuus on monesti plussaa sekin. Joskus taas nautin jollakin yksinkertaisella ohjelmalla piirtämisestä. Täällä esimerkkiä siitä. Ohjelmana oli lähinnä lapsille tarkoitettu "Palette" http://ljug.com/sw/holopainengallery2.html
Holle

[Justus]

No, minä kysyn vuorostani (tää on kyllä tyhmä juttu):

Mitä on layerit? Vai miten se nyt kirjoitetaankaan...

Peleissä on spritejä, vähän sama asia. Layerit ovat objekteja, joita voi siirrellä, muokata ja tehdä niille efektejä. Esim tekstille voi tehdä kaikkia jippoja, laittaa se kasvamaan ja tehdä sille heittovarjo (Alien Skinin on parempi kuin Photarin oma).  Kun tekee filtteröinnin tai vaikka värimuutoksen tai värityksen, se tapahtuu sille, ei vaikka sen alla olevalle taustalle.  Kun käytät Photaria hiffaat ne heti.

Minä käytän pelkästään patheja eli vektoreita hahmonluonnissa. Sikäli ne ovat kyllä hankalia, että ne ovat kaksiulotteisia. En  osaa piirtää hahmojan edestäpäin, voisiko joku piirtotaitoinen neuvoa?



Muuten pathit ja vektorit ovat jees, voi kääntää pään asentoa ja silti suhteet pysyvät samoina kuten tuosta kuvasta näkeekin.
 
Vektoriohjelmat osaavat kyllä vektoroida bittikarttakuvia aika hyvin. Avaa vain freehandissa bittikarttakuvan ja vektoroi sen. Ei siihen photaria välttämättä tarvitse.

[O.K.]

Minä taas käytän muun muassa sitä tekniikkaa, että tuon skannatun kuvan vektorigrafiikkaohjelmaan - en vektoroi tarkkaa bittikarttakuvaa, vaan pelkästään väritän vektoreilla.
Tämähän on se perinteinen koneväritystyyli, jota käytettiin ennen, ja käytetään edelleen jos koneesta ei löydy puhtia, kuten minulla.

Photarivärityksessä on se, että jos mielii todella säilyttää tarkat mustat, on koko kuva oltava vähintään se 300dpi, joka värillisenä aanelosena tarkoittaa... no, pirun isoa kuvaa pyöritettäväksi. Kun siihen lyödään kolme, neljä eri layeriä väritysvaiheessa, on minun ikivanha koneeni umpituubassa. Wacomikin hidastaa vielä toimintaa...

Usein kuitenkin teen niin, että vien vektoriväritetyn kuvan photariin erinäisiä säätöjä ja efektejä varten. Pitää vain olla hyvät hermot ja paljon kahvia, kun vanha masiina raksuttelee kuvan parissa.

Vielä vektoroinnista: sarjakuvasivun vektoroinnissa ei tosiaan ole juurikaan mieltä sillä sen minkä isolla vektorikuvalla ehkä voittaa levytilassa, häviää reilusti prossussa ja muistissa. Jos kuvaa pitää skaalailla, se pitää skannata vaan suuremmalla resoluutiolla. Pienissä kuvituskuvissa sen sijaan vektoroinnista on hyötyä, kun kuva on tällöin kevyempi pyörittää ja huomattavasti mukautuvampi esim. taitto-ohjelmien ym. kanssa.

[Veli Loponen]

Photarivärityksessä on se, että jos mielii todella säilyttää tarkat mustat, on koko kuva oltava vähintään se 300dpi, joka värillisenä aanelosena tarkoittaa... no, pirun isoa kuvaa pyöritettäväksi.

Itse teen väritykset aina 400dpi resoluutiolla ja rgb -tilassa. Sillä saa mukavasti pidettyä tiedostokoon alle 100 megan ja homma luistaa vielä mukavasti.
Sitten kun layerit tuosta flattaa ja tallentaa tiffinä, niin koko pienenee alle kymmeneen megaan.
Hassua sinänsä, että photarilla menee mutkitta noi isot väritysurakat, mutta jo rupeaa takkuaan, kun yritän vääntää jotain vähänkin isompaa Corelilla vektorimuodossa.

[Timo Ronkainen]

Muahhaahaa
Vektorit on ihan yhtä toimivia kuin pikselimössötys. Pitää vain osata hommat...

Jaa-a. Sain juuri (tai oikeammin eilen) käsiini esimerkin, miten vektorit pilaa piirroksen. Kyseessä on Päivälehden museon Minä Aku Ankka -näyttelyn esitelehtinen, jonka kanteen on väsätty hattuaan nostava Aku vektoroimalla vanha piirros. Hyi ja yöks. Ehkä hommaa ei sitten olla osattu tehdä oikein. Sulavat sivellinviivat muuttuvat epämääräisiin suuntiin sojottaviksi vänkyröiksi. Tilanne on vähän sama kuin osaamaton henkilö olisi piirtänyt läpi jonkun toisen tekemän kuvan. Vektorointi ei ole tuottanut täydellistä kopiota alkuperäisestä. Viivan paksuuden vaihtelu on muuttunut luonnottomaksi.

Timo

[jpan]

Kanavia (Channels) voi käyttää esim. sellaisessa tapauksessa, että (kun ensin on muuttanut mustan värin täysin mustaksi) kun on värittänyt sarjiksen valmiiksi ja huomaa, että tulipa tunkkaista jälkeä.  Seuraavaksi sammuttaa mustan kanavan ja vaalentaa kaikkia värejä 50%. Silloin musta ei vaalene, mutta muut värit vaalenevat. Tämä on hyvä keino kun sarjis julkaistaan sanomalehtipaperilla, jossa värit menevät helposti muutenkin tukkoon. Idea on sama kuin tunkkaisen vesiväripiirroksen pesemisessä vesihanan alla.
Toinen juttu missä kanavia voi hyödyntää on tallettaa ensin kopio mustavalkoisesta sarjiksesta esim 600dpi .  Sitten värittää se alkuperäinen, tallentaa se vaikka 150dpi:llä, sammuttaa muut kanavat kuin musta ja deletoida mustat viivat, sytyttää väritasot taas päälle ja tallettaa värit omaksi tiedostokseen. Sitten lähettää lehteen mustavalkopiirroksen ja värit erillisinä tiedostoina, jossa ne yhdistetään. Tässä voittaa sen, että tiedostokoot eivät paisu mahdottomiksi. Nämä vihjeet toimivat käytettäessä CMYK värejä.