Ville Ranta

[Hege]

Hyvä oli, tässä pääsee vielä lähemmäs tekijää kuin Dupuy & Berberianin Päiväkirja albumista -albumissa. Ja kun pääsee näinkin lähellä on hankalaa pysyä vain ulkopuolisena lukijana, kirjan henkilöt alkavat pyöriä päässä, ollaan hieman pidemmällä kuin hyvänpäiväntuttuja vaikkei edes päivää ole sanottu.

Kylläpä Ville on väsynyt, pitäisiköhän sen syödä jotain vitamiineja ja ulkoilla enemmän... Tästä syystä olikin mukavaa lukea viimeisin netissä oleva päiväkirja (eli se festarimerkintä) ja todeta että on siellä pirteitäkin hetkiä.

Lisäksi Vile Rannan juttuja saa luettua limingan sarjakuvablogista  http://www.limingantaidekoulu.com/xcomic/

[VesaK]

Jummaglakkeri! Nyt se on sitten ilmestynyt:

http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=2800

[jokela]

En ossaa ranskanleipää .. mites tuossa promotextissä oikee lukee Villestä ja Leevistä, häh?

-- j --

[VesaK]

Un homme achète une veste aux Puces. Dans la poche, des pilules, il en avale une et devient immédiatement hyper célèbre. Ni un artiste, ni un acteur, ni un chanteur, juste un homme hyper célèbre. Poursuivi par des fans, il ne peut que se réfugier dans des soirées VIP. Il va ainsi découvrir les avantages et inconvénients du Graal du vingt et unième siècle, devenir un "people". Malencontreusement, ces pilules ont une durée de fonctionnement très variable. Avec Célébritiz, Lewis Trondheim observe avec son acuité coutumière la maladie moderne de la notoriété pour la notoriété et révèle un jeune dessinateur finlandais au trait incisif, Ville Ranta. Un grand livre, drôlement féroce et férocement drôle.

Jotenkinnii näin: Mies ostaa uuden palttoon. Sen taskusta löytyy pilleripurkki. Mies nielaisee yhden pillerin ja muuttuu saman tien superjulkkikseksi. Hän (Michael Canard) ei ole taiteilija, näyttelijä, laulaja, pelkästään hypetyksen ympäröimä. Fanien jahtaamalla (Canardilla) ei ole muuta pakopaikkaa kuin VIP-iltatilaisuudet. 
Hän tulee huomaamaan (pilleripurkin,) 2000-luvun Graalin maljan tarjoamat etuisuudet ja haitat. Yhden pillerin vaikutus ei kuitenkaan ole pitkäaikainen.
Célébritiz-albumissa Lewis Trondheim tutkailee tyylilleen ominaisesti aikamme sairautta, julkisuutta julkisuuden vuoksi. Hän esittelee myös nuoren suomalaisen piirtäjän, jolla on pureva (piirros)tyyli, Ville Rannan. Hulvattoman villi ja raivoisan hauska, massiivinen teos!

[Timo Ronkainen]

Jummaglakkeri! Nyt se on sitten ilmestynyt:
http://www.dargaud.com/front/albums/album.aspx?id=2800

Voi juhumalaatta... kova homma joo!  Hyvä Ville! Toi näyttää tosi komeelta...
Mitenkä tämän suomentaminen? Tämähän on ihan värialppari...

Timo

[VesaK]

Kyllä sitä on suomiversioksi lupailtu, väreissä mutta pehmein kansin, ehkä - ehkä - jo ensi syksynä. 

[Hege]

Hienolta näyttää, mutta minä en tuota kykene lukemaan johtuen päähenkilön suikaloitua kärsää muistuttavasta nenästä, minulle tulee huono olo jo ensimmäisestä ruudusta. 

Mutta suomalainen sarjakuvantekijä isolla kustantamolla, sen kunniaksi voikin ottaa toisen kupin kaakaota.

[Petteri Oja]

Aikamoista! Suomiversiota jään odottelemaan. Ja kärsä on kyllä komee.

[Jouni Ahola]

Taidan olla jotenkin tyhmä tai huononäköinen kun en ymmärrä mitä hienoa herra Rannan sotkuissa on... Mutta kai se on sitten niin että ei tarvitse osata piirtää tehdäkseen sarjakuvia.

Muutenkin tuntuu että suurin osa suomalaisista sarjakuvapiirtäjistä ei viitsi opetella anatomiaa tai mitään muutakaan piirtämiseen liittyvää ja siirtyy suoraan tekemään "taidetta". Mitä suttuisempaa, sen parempi.

Kertokaas tyhmälle, miksi (ja miten) tällaisia sarjakuvia luetaan? Ehkä minäkin sitten opin joskus.

[Rami Selin]

Kertokaas tyhmälle, miksi (ja miten) tällaisia sarjakuvia luetaan? Ehkä minäkin sitten opin joskus.

Tällaisia sarjakuvia luetaan, koska niiden tarinat toimivat ja viehättvät ihmisiä. Piste.

Sotkutöhrytyyli tyyli vaikuttaa aluksi (?) varmaan epämääräiseltä viivoilta paperilla, mutta lukiessa ainakaan itselleni ei ole koskaan tullut mieleen kysymys: Mitä HE****TIÄ tuo muka esittää!?

Jopa äitini luki Rannan päiväkirjan. Se on melkoinen saavutus, koska yleensä hän jaksaa lukea vain 1-sivuiset Aku Ankat.

[Sihvonen]

Taidan olla jotenkin tyhmä tai huononäköinen kun en ymmärrä mitä hienoa herra Rannan sotkuissa on... Mutta kai se on sitten niin että ei tarvitse osata piirtää tehdäkseen sarjakuvia.

Muutenkin tuntuu että suurin osa suomalaisista sarjakuvapiirtäjistä ei viitsi opetella anatomiaa tai mitään muutakaan piirtämiseen liittyvää ja siirtyy suoraan tekemään "taidetta". Mitä suttuisempaa, sen parempi.

Kertokaas tyhmälle, miksi (ja miten) tällaisia sarjakuvia luetaan? Ehkä minäkin sitten opin joskus.

Herra Ahola taitaa pitää parempana vaihtoehtona opetella "anatomiaa" Spawnista ja Mikki Hiirestä. Vai?

[Jukka Laine]

Rannan kynänjälki saattaa näyttää ensisilmäyksellä epämääräiseltä töherrykseltä. Myönnän että minäkin menin aluksi tähän harhaan. Kun tutustuu Sateeseen ja Isi on vähän väsyneeseen kunnolla niin havaitsee että noin ei todellakaan ole.

Olen yrittänyt laatia arvostelua Isistä muttei siitä ole mitään tullut. En pysty kuvailemaan tunteiden kirjon vaihtelua enkä kuvaamaan sisältöä niin ettei se kuulostaisi typerältä. Yritelmäni kuulostaa arkipäiväisyyksien hehkutukselta. Jäin sanattomaksi.

Valitan, Ville. Teos on hieno mutta en vaan kykene. Osaisiko Petteri? Onneksi sentään maksoin sen itse ettei ole huonoa omatuntoa sen vuoksi.

Eräs kaveri väheksyi Tilsaa silloin kun tuli pari sivua Tapiirissa ja väitti itsekin kykenevänsä samaan. Käskin yrittää mutta eihän siitä mitään tullut. Ei parka vieläkään ymmärrä miksi kaikkien mielestä Tilsa on parempi kuin hän.

[kaltsu]

Taidan olla jotenkin tyhmä tai huononäköinen...

Voi olla...

Itse en voi kuin ihailla Villen kouliintunutta, ilmeikästä ja rentoa jälkeä. Vetää vertoja vaikkapa Sfarille ja Blainille, eikä se ole ihan vähän se.

Olen pitkään ja usein ihmetellyt mikseivät jotkut ihmiset kykene erottamaan osaavan piiirtäjän jälkeä esim lasten tuhruista (tämä on pointti joka usein näissä keskusteluissa vedetään esille... "tarhassa oleva kullannuppunikin osaa piirtää yhtä hyvin"... muhaha!) vaikkeivät itsekään olisi täysin ummikkoja piirtämisen suhteen ...enkä usko että tulen saamaan vastausta tähän vaikka yrittäisimme asiaa tässäkin säikeessä pohtia.

Joidenkin ihmisten aivot ovat luultavasti vain väärässä asennossa. Itse olen onnellinen että kykenen nauttimaan Villen kaltaisten lahjakkuuksien jäljestä. Hienon näköinen tuo uusi alppari. Suomeksi pian kiitos.

[juhaveltti]

Voi olla...

Itse en voi kuin ihailla Villen kouliintunutta, ilmeikästä ja rentoa jälkeä. Vetää vertoja vaikkapa Sfarille ja Blainille, eikä se ole ihan vähän se.

...

Itse olen onnellinen että kykenen nauttimaan Villen kaltaisten lahjakkuuksien jäljestä. Hienon näköinen tuo uusi alppari. Suomeksi pian kiitos.

Onko tuosta albumista muutakin jossain nähtävillä netissä kuin tuo pieni kansikuva, jnka perusteella siitä ei voi sanoa juuta eikä jaata. Onko sitä jo jossain Akateemisissa tms?

Itselläni kanssa ensialkuun rasitti Rannan piirrostyyli ja otti aikaa siihen tottua ja siitä alkaa oikeinpa pitämään- ja tosiasia on että hän on kovasti kehittynyt, mikä on aika paljon viivan rentoutumista ja elävöitymistä, mutta Isi on vähän väsynyt albumissakin on selvä ero alun ajallisesti myöhemmin tehdyn ja jälkiosion viivassa. Jälkiosiosta voisin jopa sanoa että se on "huonosti piirretty" (luonnokset ovat niin viitteellisiä, eikä niissä ole niin visuaalista painoa itsessään), mutta kehitystä on tapahtunut roimasti. En tiedä siltikään voiko Ranasta tosissaan hyvänä piirtäjänä puhua ( siitä saattaa uusi albumi havainnoida aika hyvin), paremminkin hyvänä luonnostelijana. Päiväkirjasarjiksen suurin ansio on kuitenkin sen kerronnallisessa toimivuudessa, ja siinä että se toimii selleaisena kuin on helvetin hyvin.

Mutta siinä on se Villen työsarka saada suttujen elävyys yhdistettyä hieman määrätietoisempaan piirtoilmaisuun, en usko että Ranskanmaalla leipätöitä "sutuilla" riittää.

[kaltsu]

Onko tuosta albumista muutakin jossain nähtävillä netissä kuin tuo pieni kansikuva, jnka perusteella siitä ei voi sanoa juuta eikä jaata.

Olihan siellä 6 sivua selattavana. Klikkaa kantta  ja sitten nuolilla eteenpäin.

Päiväkirjasarjiksen suurin ansio on kuitenkin sen kerronnallisessa toimivuudessa, ja siinä että se toimii selleaisena kuin on helvetin hyvin.

Joo ja pikaisesti tekaistut päiväkirjat hei muusta tuotannosta erikseen. Olen itseasiassa melkein sitä mieltä ettei Villen olisi lainkaan pitänyt julkaista päiväkirjojaan kirjana vaikka niitä mieluusti luenki. Minulle tuli Isistä sellainen fiilis että olihan se mukava pläjäys muttei sen kummempaa... kun materiaalista olisi toisaalta voinut ottaa kaikkein lupaavimmat, mielenkiintoisimmat ainekset ja tehdä niistä ajatuksen kanssa ja piirtämispuoleen enemmän panostaen erittäin hyvän lyhyen alpparin.