Supersankareiden vääränlaiset lihakset

[pertti jarla]

En tiiä onko tästä keskusteltu aiemmin täällä (haulla en ainakaan löytänyt), mutta eikös monilla toimintasankareilla ole oikeastaan vääränlaiset lihakset? Isot, selkeästi erottuvat kehonrakentajalihakset sulaisivat pois jos tekisi akrobaattitemppuja päivittäin. Tuli vaan mieleen katsoessani Hämähäkkimiestä. Senhän pitäisi olla jäntevä luikku. Hulkilla ja muilla muskelimanuilla kuuluisi olla paksut ja vahvat raajat, joissa toki erottuisi lihakset mutta ei samalla tavoin kuin kehonrakentajilla. Vai oonko väärässä?

[VesaK]

"Hauskin sarjakuvaruutu" -osiossa on kuva P'Gellistä by Will Eisner. Siinä yhteydessä siteerasin Eisneriä, joka kertoi piirustuksen opettajansa todenneen: "Forget about the bone (structure) - if it looks good, it's okey."

Jossakin täällä on myös kuva kapteeni Amerikasta kilpineen - ja TRonkaisen hulvaton tulkinta siitä miltä kuvassa poseeraava Capu A näyttäisi ILMAN kilpeään.

Jos nyt vain yksi nimi mainitaan, niin Todd McFarlane - juu, ja tietty Frank Miller. Miller on vienyt esmes tulevan The Spirit -elokuvansa ennakkojulisteessa oppi-isukkinsa Eisnerin neuvot vielä pitemmälle...

[Rami Rautkorpi]

En tiiä onko tästä keskusteltu aiemmin täällä (haulla en ainakaan löytänyt), mutta eikös monilla toimintasankareilla ole oikeastaan vääränlaiset lihakset? Isot, selkeästi erottuvat kehonrakentajalihakset sulaisivat pois jos tekisi akrobaattitemppuja päivittäin.

Supervoimaiset supersankarit on väistämättä rajattava keskustelun ulkopuolelle. Lihakset, jotka eivät ole kehittyneet luonnollisella tavalla, eivät myöskään katoa luonnollisella tavalla. Eikä superlihaksen ominaisuuksiakaan voi verrata normaaliin lihakseen. Hämähäkkimieskin on kuvittajasta riippumatta aina ollut rotevimpia painonnostajia pienempi, mutta kykenee kuitenkin nostamaan monia kymmeniä kertoja enemmän. Jos superlihas voi olla niin luonnottoman vahva, se voi helposti olla myös luonnottoman notkea.

Mutta supervoimattomat supersankarit, kuten Batman, tosiaankin piirretään systemaattisesti väärin. Ed McGuinness on hyvä esimerkki, varsinkin sen takia, että hänellä on niin siisti graafinen tyyli, että annan sen vuoksi kaiken anteeksi. Täydellisessä maailmassa kuitenkin kaikki piirtäisivät niin kuin David Mazzucchelli.

Jos nyt vain yksi nimi mainitaan, niin Todd McFarlane - juu, ja tietty Frank Miller.

Millerin Daredevil oli vielä aika solakka. Yön ritarin paluussa Batman oli todella roteva, mutta aluksi ihan kohtuuden rajoissa, koska hän oli eläkkeellään todennäköisesti harrastanut kehonrakennusta, muttei akrobatiaa. Ensimmäisen osan jälkeen Millerin Batman kuitenkin alkoi mutatoitua ihan ihme möhköksi. Alamäkeä siitä asti...

[Ossi Hiekkala]

Täydellisessä maailmassa kuitenkin kaikki piirtäisivät niin kuin David Mazzucchelli.

Aiheen alustuksen kohdalla jo ajattelin tuota nimeä, mutta Rami ehti ensin. Born Again on minusta erinomainen esimerkki siitä, miten luonnollisen oloiseksi ja silti voimakkaan näköiseksi voi supersankarin piirtää.

Ääriesimerkki tästä on tietysti Watchmen, jossa supersankarit yhtä lukuunottamatta ovat vailla supervoimia ja heidän ruumiinrakenteensakin on inhimillinen.

Kehonrakentajia parempi malli piirtäjille voisi olla vaikkapa voimistelijat, nyrkkeilijät tms. Bodarivartaloiden ihannointi on niin 80-lukua, eiköstä?

[pertti jarla]

Kehonrakentajia parempi malli piirtäjille voisi olla vaikkapa voimistelijat, nyrkkeilijät tms. Bodarivartaloiden ihannointi on niin 80-lukua, eiköstä?

Just tätä ajoin takaa. Kyllähän noita supervahvoja ja -notkeita malleja löytyy, eikä showbodarit ole niitä.

[PaavoGold]

Jos radioaktiivinen hämähäkki olisikin puraissut bodaajaa, niin olisiko tämä sitten ollut hidas ja kömpelö saadessaan hämähäkin suhteelliset voimat & nopeuden?

[keijoahlqvist]

Eniten noissa huvittaa kuitenkin se, että niillä on kaikki lihakset yhtä aikaa jännitystilassa, samoin kuin bodarilla näytöstilanteessa. Siis sekä ojentaja- että koukistajalihakset toimivat yhtä aikaa, toisiaan vastaan. Voi vain kuvitella mitä tapahtuu kiipeilytilanteissa, ja kuinka Sirdaludia (kramppaavia lihaksia rentouttava lääke) kuluu.

[Tepes]

Tom Strongin pääsääntöisenä ravintonaan käyttämä goloka-juuri on varmastikin maailman proteiinipainotteisin vihannes, jos sillä tosiaan saa kasvatettua niin hillittömän lihasmassan. Olisi kiva tietää, millaisia annoksia Tom nauttii treenien jälkeen.

Mustanaamion treeniohjelmaan olisi myös mukava tutustua. Tuskin pelkkä nuotion tuijottelu Pääkalloluolassa pitää miestä niin teräkunnossa.

[Kapteeni Kenguru]

Tuli vain mieleen, kun en ole ollut koskaan seuraamassa vierestä supersankarisarjakuvan luomisprosessia, että voiko liioista muskeleista syyttää pelkästään piirtäjiä?

- Joo, kyllä tää sun Batman on muuten ihan hyvä, lisäät vaan vähän ruista ranteeseen ja hauikseen niin saat töitä. Kato kersat tykkää mitä enempi niillä on muskeleita.
- Mutta kun se ei olisi aivan anatomisesti...
- Niin, tänne olisi kyllä tulossa paljon muitakin innokkaita sekä lahjakkaita piirtäjiä, jotka ovat myös yhteistyökykyisempiä..
- Okei okei, lihaksia tulee.

[Markku Myllymäki]

Jipon pointti on hyvä ja ajateltu.

Lopulta kuitenkin tämä menee samaan kuin naisten kuvaamisessakin. Eivät ole todellakaan realistisia nämä trikoohemmot. Vaimo aina jaksaa osoitella lihaksekkaiden sarjishahmojen yksityiskohdista järjettömyyksiä tyyliin "jos tuossa olisi oikeasti lihas, se repeäsi kun tuota raajaa taivuttaa"...

Minulle ei sarjakuvahahmojen realismi tai sen puute ole useinkaan mikään ongelma. Kysymyshän on tyylistä ja siitä näyttääkö asiat "hyvältä". Tyylikeino niinkuin Disneyn puhuvat eläimet.

On niitä realismin taitajiakin sarjakuvapirtäjinä. Osaan heitäkin arvostaa. Mutta ei sellainen hyperrealismi ole useinkaan kovin hyvä tavoite.

Todellisuus kun ei ole useinkaan kovin kaunista.