Kyllähän niit naispiirtäjiä on. Kaiken maailman Tove Janssoneista alkaen. Eikös arkkifemmarilta Trina Robbinsilta tullut joku kirjakin aiheesta hiljakkoin, A century of women cartoonists tai jotain? MI:n kirjastossa näin sen. Mulle tuo kysymys sukupuolesta tekijänä on yhdentekevä, joten en ole jaksanut opuksesta kiinnostua selailua enempää. Suosikkitekijöissäni on luonnollisesti miehiä ja naisia. Nykyäänhän miehetkin tekee sarjakuvaa jostain muistakin aiheista kuin ankoista tai lentävistä trikooheeboista, kiitos mm. Crumbin.
Tosielämä on tarua ihmeellisempää. Kyllähän sitä voi kuvitella mitä vaan... muutta miten asiat menee oikeesti, se on vasta kummaa.
Mutta kyllä mua myös aivan erikoisesti kiinnostaa jos jollain on jotain jännittävää sanottavaa siitä miltä tuntuu olla just nainen tässä maailmassa. Vaikka Debbie Drechsler, Anke Feuchtenberger tai Phoebe Gloeckner, niistä jotenkin tunnistaa sen oudon olon, vaikkei mulla niin rankkoja kokemuksia olekaan taustalla. Ja kumma juttu, jos tästä alkaa puhua niin heti se on poliittista.
Mutta onhan Blutchkin Petit Christianissa pohtinut miltä tuntuu olla poika! Ja sit tietty kaikki loppu maailman kirjallisuudesta /sarjakuvista /elokuvista... Whatever. Mä olisin myös tyytyväinen jos ois lisää tyttöjä jotka tekis kaikenlaisia sarjakuvia. Ja poikia. Ja viel sellasia sarjakuvia mist mä tykkään ja. Mut tuleehan niit koko ajan. Vaikka tuo Rannan Ville. Ja Kaltsu.
Kirjoittaja