suomalaiset sarjakuvat

[petteri]

tuli semmoinen tässä mieleen että kokonaan suomalaisia sarjakuvia on aika vahän.montako te tiedätte kertokaa

[Jukka Laine]

Emmä tiä muita kuin tän mutta se onkin parempi kuin Dragonball, Spider-Man ja Myrkky.

[Timo Ronkainen]

Ajatteles ny hiukan. Onhan noita. Mämmilä, Viivi ja Wagner, B-Virtanen, Muumit, Kapteeni Kuolio, Joonas, Unto Uneksija, Pekka Puupää, Jurpo, Nyrok City, Hölmölä-albumit, Petri Hiltusen sarjakuva-alpparit, Vanhat Herrat, Punaniska, Peräsmies, näin muutamia heti mieleen tulleita luetellakseni. Ja lisää löytyy.

Timo

[VesaK]

Ei mitään suomalaisia sarjakuvia ole olemassa. Kaikki ostetaan jenkeistä ja Japanista & käännetään.

Tunnustakaa pois, Tarmo Koivisto, Jope, Juba, Katja Tukiainen, Matti Hagelberg, Mauri Kunnas, Tove Jansson, Juha Kouvalainen, Timo Ronkainen, Kivi Larmola, Anssi Rauhala, Pentti Otsamo, Timppa Mäkelä, Kaltsu Kallio, Otso Höglund, Jenni Rope, Petri Hiltunen, Samuli Lintula, Ville Ranta, Mika Lietzen, Roju, Joonas, Kari Korhonen, Pauli Heikkilä, Wallu, Ilkka Heilä, Ville Tietäväinen ja Jii Roikonen, te kaikki vaan feikkaatte. Ei teitä oikeasti ole olemassa niinkuin ei ole hammaskeijuja, mörköjä ja savolaisiakaan.

www.sarjakuvantekijat.fi    

[J.Salo]

Kari Leppänen on kanssa aika suuri nimi. Mutta kun lehtipisteelle menee, niin lähinnä siellä näkee vain ulkomaalaisia käännöksiä. Leppänen, Tää Kaupunki ja mitä niitä nyt onkaan, niin heidän työnsä ovat lähinnä lehdissä pieninä osina kokonaisuutta. Aina ei edes tajua, että joku juttu on kotimainen (ilmeisesti Leppäsen tarinat käännetään ruotsiksi ja takaisin suomeksi, jos oikein olen tajunnut).
Tai sitten ne ovat albumeina kirjakaupassa. Oman lehden tekeminen suomalaiselle sarjakuvalle ei mielestäni ole kovin hyvä ajatus. Lähinnä siitä tulee mieleen, että lehti pitää ostaa siksi, että se on suomalainen ja suomalaista pitää tukea, eikä siksi, että se on hyvää sarjakuvaa (jos on). Kalliimpaakin se varmasti on.
Ja onhan meillä kaikki ne Suomen Sotien korkeajännitykset ja ties mitkä.

[Leo]

Hehheh, Jukka...

[Justus]

tuli semmoinen tässä mieleen että kokonaan suomalaisia sarjakuvia on aika vahän.montako te tiedätte kertokaa

Mikäs se sitten on osittain suomalainen sarjakuva? Minä en tiedä yhtään. Paitsi Kari Korhosen käsikirjoittamat Akut. Usein sitä Pikku-Akua kirjoittaa.

Viime jaksossa oli Aatami Länsi, Metallimies = Adam West eli Batmanin kaljamahainen esittäjä. Aika korni juttu oli kuitenkin, ettei n. 9-10 -vuotias Aku ollut _ikinä_ käynyt kaupungissa eli Ankkalinnassa, joka oli kuin mikäkin New York.

Voi kun kaipaan Taliaferroa ja Barksia. Silloin ankassa oli jotain järkeä. Nyt Mortilla ja Vertillä on äiti. Huoh. Ideahan Akussa on se, ettei kukaan ole harrastanut seksiä ja saanut lapsia. Kukaan ei myöskään käy tarpeillaan eikä juo alkoholia. Rikolliset (joilla on sänki ja naamari silmillä) voivat polttaa, eivät kyllä enää nykyisin hekään. Huumeista ei olla kuultukaan. Kukaan ei kuole, hautajaisia ei ole. Tuomiokirkko kyllä on, Barksin lapsus.

[VesaK]

Siinä tuomiokirkossa ei ole yhtään ristiä. Hautausmaakin löytyy, katso Trick or Treat -sarjan aloitusruutu. Pikku Hukkakin auttoi joskus kirkonrottia.

Ja mitä mausteita siinä Sihi-juomassa oikein on, kun Aku on aivan muissa maailmoissa Sihiä ryystettyään? Eetterihumalakohtauksestaan puhumattakaan...

[Timo Ronkainen]

Mikäs se sitten on osittain suomalainen sarjakuva? Minä en tiedä yhtään.

Kari Leppäsen Mustanaamio ja Achilles Wiggen. Molemmat tehty ruotsalaiselle tuotantoyhtiölle. Periaatteessa myös Muumi. Tehty englantilaiselle Associated Press -syndikaatille tämän tilauksesta.

Timo

[Jukka Laine]

Hehheh, Jukka...

On se minusta hyvä. Aikuisten oikeesti.

[Hazart]

On se minusta hyvä. Aikuisten oikeesti.

Kyllä! Aikuisten oikeesti! Leosta tulee seuraava Juba Heilänen! Piirustusta tosin täytyy hiukan reenata.

[O.K.]

Mitä te olette mieltä suomalaisen sarjakuvan nykytilasta noin kaiken kaikkiaan?

Muutamat stripintekijät (ketkähän... ) saavat toki julkisuutta ja sarjakuvan julkisuusarvo on kenties parantunut sitten yhdeksänkymmentäluvun alun. Muunlaiselta sarjakuvalta on julkaisukanavat vähenneet. Internet on toki tullut peliin mukaan, mutta nettisarjoja ei löydä kuin ne jotka todella etsivät ja mukana on paljon zontaa, koska tekijän ja julkaisijan välissä ei ole enää mitään filtteriä, ovathan ne yksi ja sama, tadaa..
Vanhat, vakiintuneet tekijät jylläävät pienillä markkinoilla, uudet tekijät antavat odottaa itseään. Suomalaista sarjakuvaa uudistavat lähinnä naiset, jotka ovat viime vuosina marssineet näkyvästi esiin ja saaneet jopa suomenmaassa harvinaista arvostusta osakseen...

Utelen mielipiteitä, koska miun pitäis kirjoittaa artikkeli kotimaisen sarjakuvan nykykondiksesta, ja ajattelin vain varmistaa etten ole ihan hakoteillä.

Nyt te veteraanit siellä, informoikaa rookieta, bitte! Kiitos!

[VesaK]

Kustantajien "ylikorostunut" varovaisuus julkaisupolitiikan suhteen vaikuttaa myös kotimaisten sarjojen näkyvyyteen / näkymättömyyteen kirjakaupoissa saati sitten kioskien hyllyillä. Katso Kirsi Kinnusen haastattelu Sarjainfosta 4/03.

[roju]

Minusta taas tilanne näyttää LAADULLISESTI paremmalta kuin vuosiin. 90-luvulla lisääntyneet apurahat ovat mielestäni tuottaneet tulosta: Hagelbergin, Otsamon, Turusen, Tukiaisen, Koiviston, Timpan, Navan ja Aseman ym. ym. puuhat sen todistavat. Se, ettei maassa ole varsinaista sarjakuvaBISNESTÄ on fakta jonka kanssa on elettävä. Liian pieni väestöpohja jne. Mutta laatua piisaa kun ei perinteet paina.

Minusta kustantamokenttä on ilahduttava verrattuna parin vuoden takaiseen: on sekä taiteilijaryhmävetoisia pienkustantajia että laatua julkaisevia suuria (Otava, vähän mutta hyvää) että lähinnä mainstreamia julkaisevia siltä väliltä (Arktinen Banaani). Myös kaupallisemmat kustantajat ovat taas ottaneet riskejä: tuskin esim. Maus tuottaa Tammelle tynnyreittäin rahaa, niin hyvä kuin onkin. (Varsinkin kun sitä markkinoitiin viime vuonna jossain Voima-lehden numerossa "undergroundsarjakuvan klassikkona". Au.)
Uutta ulkomaistakin on saatu. Johan tässä ehtikin pari tyylisuuntaa vaihtua jo pelkästään länsimaissa sitten 80-luvun. Siis että noi Bilal ja Crumb ei todellakaan o tuoreinta mitä maailmalta löytyy.
Suurten kustantajien markkinointi tuntuu kyllä tökkivän. Tai sitten se on levitys, en tiedä. Muutenkin sarjakuvien kustannustoiminta tuntuu olevan epäammattimaista ja linja horjuva.
 
Pienet lehdet on olleet hyvä paikaa hioa taitoja ja kasvaa; leipää on tähän saakka irronnut vain lehtijutuista (max. pituus 1 sivu) mutta nyt apurahat mahdollistavat edes joillekin pitkien tarinoiden tekemisen. Tämä taas on tärkeää koska kaikille ei lyhyt ole se luontevin. Sitäpaitsi keski-Euroopassa ei strippikokoelmia edes kutsuta albumeiksi. Sarjakuva-albumi on pitkä tarina. Vastaisuudessa se leipä voisi irrota murusina julkaisemalla sama (pitkä) tarina useammassa maassa. Niin jo tekevät maailman Crumbit, Max Anderssonit ja Jasonit.
 
Unohtaa ei pidä myöskään suomalaisen sarjakuvan menestystä ulkomailla: Otsamo, Hagelberg, Tukiainen, Kovacs ja Turunen nyt tulevat ensimmäisinä mieleen. Puhun tässä nyt ns. uudesta sarjakuvasta (amer. New Comics, ransk. La Nouvelle Bande Dessinee), jossa menestystä ei välttämättä siis mitata kaupallisin vaan taiteellisin mittarein tai oikeammin jotain siltä väliltä. Uuden sarjakuvan yleisö ei ole (vielä!) valtavan suurta missään maassa mutta niinpä ei ole sellaisista aiheista oletettu sarjakuvia tehtävänkään. Niinkuin nyt joku Jimmy Corrigan. Ottaa aikansa ennenkuin lukijat uskovat että voi olla oikeastikin fiksuja sarjakuvia olemassa, viimeksi kun sellaisena markkinoitiin Sandmania Jenkeissä 90-luvulla. Näen miksi sitä pidetään hyvänä, mutta... ei se tarinapuoli nyt NIIN ihmeellinen ollut. Samaa myyttihutun kierrätystä.  

[Wilpuri]

Kyllähän suomessa sarjakuvia tehdään, vaikka lisääkin saisi tehdä. Erityisesti kaipiaisin suomalaisia seikkailusarjakuvia... Ei pelkkä Hiltunen riitä. Ovathan toki Manniset ym. alan nerot tehneet vähän seikkailun tapaista menoa, mutta enemmänkin saisi olla...

Esim. Desert Rocks (vai mikä se nettisarja nyt on) olisi eri fantsua saada oikein kiiltävänä ja hienona alpparina, jota voisi hypistellä ja hiplata käsissään.