Byrne on tästä puhunut useinkin samalla, kun on ihmetellyt DP/X-men rinnastusta.
Painotus on tärkeä tekijä.
Ihmenelosten ja Challengersien (tuntemattoman uhmaajien?) vertaaminen on luontevaa: molempien maailma on ihmeitä täynnä mutta tietty seikkailullinen tiedemäisyys ovat pääpaino. Challengers ja FF ovat parhaimmillaan kun urheat tiedesankarit syöksyvät vieraisiin maailmoihin ja tilanteisiin, tutkien uusia ulottuvuuksia jne.
Doom patrol kahlaa enemmän kauhun ja epävarmuuden, friikkiyden syvissä ja psykologisoivissa vesissä.
Totta Robotman ja Möykky omaavat samoja piirteitä mutta Doom Patroleissa tätä tragediaa on toistuvammin alleviivattu.
X-men rinnastus tulee ulkopuolisuuden ja vainon kuvauksesta sekä , tietenkin, kummajaisuudesta.
Sekä Challegereissa että FFssa on hahmoilla jonkinlainen mahdollisuus sulautua ja sopeutua ympäröivään yhteiskuntaan kun taas Doom patrolin poppoo sulautuu massaan vain Aberrance, USAssa (UN-menien kaupunki)