Comanche

[Tertsi]

Tarinan muututtua tiiviimmäksi ja brutaalimmaksi Hermannin groteski viivankäyttö osuu suoraan parhauden ytimeen.

[kahvikuppi]

Kirjoitetaan tänne vielä pientä ajatusta. Eli tosiaan tuli tuo Comanche - Wyomingin Sudet luettua. Itse en ole länkkäreitä suuremmin lukenut kuitenkin paljon kehuja luin tästä joten päätin sivistää itseäni tämän kerran.

Kun sarjakuvan aukaisi niin tarina lähti joutuisasti ja napakasti käyntiin. Samalla huomasi kuinka dynaamisesti, elävästi sekä kuitenkin sarjakuvamaisesti oli piirretty. Varjoa oli ja myös kuvissa oli sommitteluun panostettu sekä syvyys suunnassa*. Myös perinteinen väritys sopi teokseen todella hyvin jolloin piirroksen jälki korostu ja kuitenkin syvyys suunnassa vahvistettiin efektinä. Vaikea selittää eli piirros toimi kuin vierivä kivi. Kun tarina sitten eteni loogisesti eteenpäin niin oli vain ilo lukea sarjakuvaa joka päättyi hienoon loppuun. Tarina ei erityisen väkivallalla märehdi mutta kuitenkin kuolemia sattui kuten länkkäreissä pitääkin. Myös sopivan persoonallisia henkilöitä ja joihinkin henkilöihin jopa sitä rosoista olemusta saatu. Myös suomennos oli hyvää ja tekstitys sopivaa. Laadukas painatus vaikka pehmeät kannet olikin.

Eli yllättävän laadukas lännensarjakuva joka yllätti sopivalla tavalla. Joka nyt aiheutti itselle sen efektin näitähän voisi lukea lisääkin. Kannattaa tsekata siis. :-)

Ps. Tertsi oli Apollo ketjussa jo ehdottanut edellistä numeroa myös luettavaksi joka otetaan harkintaan tietysti. Kiitos tästä.

[vekka_of_savo]

Surkean Red Dustin jälkeen annoin Comanchelle vielä toisen mahdollisuuden ja hankin albumit 2 & 3. Epätoivon sotureihin olikin hieman petrausta tapahtunut, mutta jälleen juostenpissitty ja lapsellinen tarina ei oikein toiminut. Taide oli sinällään ihan hienoa, joskin edelleen ihmisillä tuntuu olevan usein aivan liian iso pää vartaloon nähden? Samoihin aikoihin uudelleen luetut Blueberry-sarjan avaukset, hienot Fort Navajo ja Ukkosta äännessä, loivat aivan liian suuren kontrastin ja osoittivat miten tehdään aidosti hyvää lännensarjakuvaa (vaikka Giraudin taide ei vielä aivan huipussaan näissä olekaan).

Mutta mutta, Wyomingin Sudet oli jo iso askel parempaan suuntaan. Tarinaan oli tullut huomattavasti lisää ryhtiä ja yön tapahtumissa oli vahvaa tunnelmaa. Kuten täällä joku jo sanoikin, selkeästi modernimpaa lännensarjakuvaa. Ehkäpä Comanchea tulee sittenkin vielä jatkossa hankittua. 

[Janne]

Hyvä! Saatiin käännynnäinen . Comanchella on toivoa!

[Tertsi]

Noissa Blueberryissä Blueberry oppii kumman nopeasti ymmärtämään apassi-kieltä. Samoin hänen seudun tuntemuksensa on yht' äkkiä erinomaista.

Mutta mitäs pienistä.

[vekka_of_savo]

Noissa Blueberryissä Blueberry oppii kumman nopeasti ymmärtämään apassi-kieltä. Samoin hänen seudun tuntemuksensa on yht' äkkiä erinomaista.

Mutta mitäs pienistä.

Suomeehan nuo tuntuu eri heimot aina ihan hyvin viäntävän, mitä nyt Hooka Heytä heittelevät aina väliin... 

[Jukka Laine]

Suomeehan nuo tuntuu eri heimot aina ihan hyvin viäntävän, mitä nyt Hooka Heytä heittelevät aina väliin... 

Jenkkilässä kun joku puhuu vierasta kieltä, on teksti pantu hakasten väliin. Ja selitys laatikossa mistä kielestä.

Esimerkki:
Sangre y muerte, <hevoseni ontuu jalkaansa>
 _____________________
|* käännetty espanjasta  |
|____________________ |

[ksakke]

Surkean Red Dustin jälkeen ... Epätoivon sotureihin olikin hieman petrausta tapahtunut, mutta jälleen juostenpissitty ja lapsellinen tarina ei oikein toiminut.

Ohhoh, en viitsi edes kysyä miksi...

[vekka_of_savo]

Ohhoh, en viitsi edes kysyä miksi...

Heh, no vastaan silti. Eli itse kun luen Comanchea ilman nostalgialisää, niin jo hieman kliseiset ja generoidun oloiset "karjaparonirähinä"- tai "punaista miestä menty taas ahneuksissa sortamaan intiaaniasiamiehen toimesta" -tarinat on nähty Tex Willerin sivuilla ja muissa yhteyksissä niin lukuisia kertoja, että 48 sivun Comanche-formatissa hätäisesti käsiteltynä ne eivät tuoneet aiheseen juurikaan mitään uutta, päinvastoin.

[Tertsi]

Otetaanpas Tex Willer n. vuodelta -72, jolloin esim. Epätoivon soturit on tehty. Kaikki ne häviävät jo piirrostaiteessa sata-nolla Comanchelle. Paitsi Ticci.

Ja ehkä Texistäkin saattaa löytyä lapsellisuutta jos pikkuisen etsii.

Tex Willerille tekisi pieni juonen tiivistäminen aika ajoin poikaa. Ei oikein jaksa niitä 10-sivuisia konnanhakkaamisia enää. No, ehkä joku todella saa niistä jotain kiksejä. Ja voi taivas sitä jaarittelun määrää!

Silti Texeissäkin on on ihan kelpo tavaraa joukossa.

Jos Comanchessa on pikkuisen iso pää livahtanut silloin tällöin joukkoon, niin Texin perse on paikoitellen aika valtava.

Yhdessä Comanchen ruudussa on enemmän tunnelmaa kuin Tex Willerin vuosikerrassa.

[elre]

Otetaanpas Tex Willer n. vuodelta -72, jolloin esim. Epätoivon soturit on tehty. Kaikki ne häviävät jo piirrostaiteessa sata-nolla Comanchelle. Paitsi Ticci.

Yhdessä Comanchen ruudussa on enemmän tunnelmaa kuin Tex Willerin vuosikerrassa.

Ettei synny väärää käsitystä mainittakoon että valtaosa vuoden 72 tarinoista on tehty 50-60 luvulla, vain yksi oli 1970 noin äkkiseltään tarkasteltuna ehkä joku muukin...

Anyway, luen kuitenkin ennemmin Tex vuosikerran kuin tuijotan samaa Comanchea-ruutua kuukaudesta toiseen vaikka kaunista katseltavaa onkin...

...luulin ettei Tertsi ollut lukenut kuin vain näitä uudempia Texejä...

[vekka_of_savo]

Jos Comanchessa on pikkuisen iso pää livahtanut silloin tällöin joukkoon, niin Texin perse on paikoitellen aika valtava.

Heh, totta! Mutta joo, en tarkoittanutkaan mitenkään Texiä erityisesti kehua tai vertailla Comancheen. Varsinkin nyky-Texeisssä noita geneerisiä tarinoita riittää. Pointtini oli että Comanche starttaili tarinoiltaan mielestäni liiankin perinteisissä ja yllätyksettömissä merkeissä parissa ekassa albumissa ja se oma ääni, mikä erottaa tämän tarinallisesti muista lännensarjoista tuntui olevan vielä hakusessa. Lapsellinen taitaa olla ehkä liian provoava sana, mutta kyllähän Epätoivon sotureissa vielä sellaista tiettyä sinisilmäisyyttä oli ja sankareiden oikeamielisyys saisi Ken Parkerinkin kyyneliin. Wyomingin Sudet oli selkeästi näitä kahta edeltävää jämäkämpi ja tunnelmaltaan todella hieno. Ostan seuraavankin osan.

[ksakke]

Yhdessä Comanchen ruudussa on enemmän tunnelmaa kuin Tex Willerin vuosikerrassa.

Ditto!

[Jukka Laine]

Wilerissä ja Comanchessa on toisistaan poikkeavaa sarjakuvakerrontaa, eikä vertailu tee kummallekaan oikeutta. Kaikki sarjakuvat eivät vain ole kaikkia varten, eivätkä edes kaikki lännensarjakuvat.

Tämän johdosta olin vastaan, että Blueberryt, Lucky Luket ym. siirretään lännenpuolelle, kun tätä aluetta perustettiin.

Italialainen kioskisarjakuva on tehty nopeasti luettavaksi, kun taas Comanche hitaasti nautittavaksi.

[Petteri Oja]

Wyomingin susia oli ilo lukea. Erinomainen albumi.