Kippari-Kallen elävä elokuvaversio oli liiankin uskollinen sarjakuvalle (ja Fleischerien animaatioille), siksi turhan outo suurelle yleisölle - silloin aikanaan. Nythän senkin elokuvan arvo on noussut lähes oikealle paikalleen.
Loistava on, katsoin just uudestaan pitkästä aikaa - varsinkin musikaalinumerot ovat (normaalista poiketen) riemastuttavia, ainakin Olive Oylin "He is large" ja "He needs me". Pakko tosin katsoa tekstitysten kanssa, sen verran kaoottista on keskustelu, varsinkin Popeyen murmutus. En kyllä yhtään ihmettele ettei tämä uponnut kansaan 80-luvun alussa, sen verta ehdoton/aito näkemys Popeyestä.