Se toinen osa, varsinainen tutoriaalisarja, alkaa itse asiassa
tästä. Linkeillä pääsee sitten navigoimaan eteenpäin.
En kyllä tiedä, onko se ollenkaan käytännöllinen, mutta sen on tarkoitus kuvata, mistä perspektiiviprojektiossa on todella kyse. Samalla oikeastaan käy ilmi, mistä johtuu se, että "oikeaoppiset" perspektiivipiirrokset eivät yleensä muistuta ihmisen näköhavaintoa.
Kuvaamani perspektiiviprojektiohan on fysikaalisesti täysin oikea. Jos katselupisteeseen sijoittaa ihmisen silmän, niin ei sillä ole väliä, millä tavalla valonsäteet taittuvat silmän sisällä. Jos projektio on tehty oikein, niin kuvan pitäisi näyttää oikealta! Mutta tämä pätee ainoastaan, jos projektiotasoa ei liikuteta. Heti, kun taso -- eli paperi, jolle piirretään -- on eri paikassa, sille projisoitu geometria alkaa näyttää vääristyneeltä.
Koska piirtäjä ei pysty hallitsemaan sitä, miltä etäisyydeltä ja mistä kulmasta kuvaa katsellaan, projektiotaso ei käytännössä ikinä ole oikealla kohdalla, joten perspektiiviprojektio ei ikinä näytä aivan oikealta. Toinen ongelma on se, että erityisesti sarjakuvassa katseluikkunan -- eli sarjakuvaruudun -- koko on niin pieni, että kuvatakseen mitään ihmisen suuruusluokkaa olevaa näkymää piirtäjä joutuu "zoomaamaan" -- ja tämä tehdään yleensä skaalaamalla lineaarisesti, eikä sillä tavalla, miten asiat saadaan tosimaailmassa näyttämään pienemmiltä: menemällä kauemmaksi niistä. Etäisyyden kasvattaminen tietenkin latistaa perspektiiviä, joten projektio tehdään mieluummin "väärin". Tai ei se varsinaisesti väärin ole, mutta projektiotason oikea paikka, jotta projektio ei näyttäisi vääristyneeltä, olisi muutama sentti silmän edessä...
Kurt Busiekin ja Alex Rossin Marvelsissa oli muuten yksi mielenkiintoinen perspektiivivirhe, mutta ehkä se oli tahallinen. Päähahmo, valokuvaaja Phil, oli ottanut erittäin dramaattisen kuvan, jossa Hulk ojentaa jättimäistä kouraansa kohti kameraa. Kun Phililtä kysyttiin, miten hän onnistui saamaan kuvan, hän vastasi: telefotolinssillä. Eli hän antoi ymmärtää olleensa oikeasti turvallisen kaukana Hulkista. Ongelma on vain, että silloin Hulkin kouran ei olisi pitänyt näyttää niin suurelta verrattuna hänen päähänsä. Etäisyyden kasvaessa perspektiivi lähestyy isometristä projektiota, eli yhtä suuret kohteet myös näyttävät yhtä suurilta. Ilmeisesti Phil ei halunnut huolestuttaa kysyjää, joten hän valehteli siitä, kuinka vaarallisen lähellä hän oli oikeasti ollut Hulkia...
Kirjoittaja