Harri Vaalio eli Wallu

[Petteri Oja]

Wallun Kulttuurikuvasarjoja oli Kemin Takajärven sivukirjastossa (R.I.P.), ja niissä oli mm. Rokratiota. Tykkäsin penskana niistä niin kovasti että lainasin moneen kertaan ja jäljensin parhaat palat läpipiirtämällä itselleni. Varsinkin rock-keräilijäjuttu miellytti, sillä oli kokoelmassaan mm. Tarzanin kalsarit, Juicen mahalaukku, Hectorin Piironkinjalka, Ismo Alankomaan Levottomat jalat jne... Ja sit Rokratiossa oli Teppi & Matto sekä Riki Ankka, Francis Koira yms.

Myöhemmällä iällä sitten tajusin ettei Wallua sovi digata mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä. Sain vastikään hankittua ne Kulttuurikuvasarjat omiin kokoelmiini.

[VesaK]

Myöhemmällä iällä sitten tajusin ettei Wallua sovi digata mutta siinä vaiheessa oli jo myöhäistä. Sain vastikään hankittua ne Kulttuurikuvasarjat omiin kokoelmiini.

Kyllä Wallua saa ja pitää dikata. Ammattimies. Vaikka omasta mielestäni Wallun parhaimmat sarjat ilmestyivät jo NonStopissa. Niin kyllä monen muunkin tekijän, enkä tarkoita nyt kotimaisia.
Sekä hra Vaalion Kemi-voittosarja Aistinautinto #1, se pelittää edelleen. Wallun pitäisi sarjoissaan vain olla ihan piirun verran ilkeämpi ja synkempi, eikä aina niin %&€# optimisti. Mutta kun hän on luonteeltaankin semmoinen pirteä eikä jaksa synkistellä.

Tässä kuvaus Wallusta äärimmäisessä raivon tilassa, sarjassa kohtaamisiani kotimaisen sarjakuvan merkkihenkilöiden kanssa:

(Ovikello soi, avaan.)
Wallu: Voi perse!
Minä: No terve...
Wallu: Eikun sanoin että Perse! Sain just parkkisakot. Hitto.

[Jukka Laine]

Ai tämä meni Wallu-ketjuksi? En minä sitä kysynyt. Eikö Wallu-ketjua ole ennestään?

EDIT: Näköjään ei. Nyt on. Minusta Non Stopissa ollut Rokpossu oli aikoinaan hupaisa juttu. Miten alamaailman vasikka Mustikille kävi?

[Mattipekka]

Wallu oli yksi suurista esikuvistani pikkupoikana. Kaikki hänen Non Stop-sarjansa ovat edelleen aivan upeita. Oma suosikkini niistä taitaa olla Roki-nyrkkeilijän tarina. Mies piirteli myös Kannukseen isot kasat hämmästyttäviä sarjakuviaan, jotka erottuivat paitsi ammatitaidollaan myös omalaatuisilla ideoillaan. Kulttuurikuvasarjat oli taatusti Suomen laadukkain omakustanne omalla vuosikymmenellään.

Olisivatko Kannuksessa julkaistut poliittiset karikatyyrit ennakoineet miehen päätymistä Itsevaltiaat-albumien koostajaksi? Ainakin karikatyyriopit poikivat hänelle tuon mainitun työpaikan O.K.-lehdessä.

Wallun pitäisi sarjoissaan vain olla ihan piirun verran ilkeämpi ja synkempi,

Ai kiltti! Mieshän on räävitön underground-mies. Wallun mainio ja kauniisti väritetty lastensarjakuvakokoelma on nimeltään Kissan pizza. Sille oli tarkoitus tulla jatko-osakin nimeltä Koiran pasha, mutta Kirjapaja ei lämmennyt idealle.

[keijoahlqvist]

Wallu on niitä harvoja sarjakuvataiteilijoita jonka teos on päässyt seinämaalaukseksi. Muistaaksein mitoiltaan 5x13-metrinen sarjis koristi Kemin kaupungintalon edessä sijainneen varastorakennuksen seinää. En olekaan muistanut lisätä cv:heni sitä ku toimin seinäsarjakuvamaalarina, ja kun teos kaipasi restauroimista, olin jo kohonnut työnjohtajaksi kahdelle kauniille taideopiskelijattarelle, oih.

[Teräskäsine]

Wallun sarjakuvia olen lukenut Pelit-lehdistä.Kyöpelit ovat olleet aina osa Pelitiä,vaikka sarjakuva onkin välillä aika hullu.Nauranut kyllä olen pari kertaa niitä lukiessa.

[MarkZero]

Olen ehkä paha poika, kun en liity tähän selkäänläimäytysketjuun mutta. En ole tykännyt Wallusta koskaan. Mikrobitti ja Pelit-lehtiin tehdyt sarjikset ovat aihepiirin rikkauteen suhteen aika ideaköyhiä.

Hesarissa ilmestynyt Punaniska oli todellinen myötähäpeän aiheuttaja, vaikka siinä oli jopa erillinen käsikirjoittaja. Melkein joka juttu päättyi Wallun tavaramerkkiin, jossa jokin hahmoista virnistelee tai tirskuu omalle vitsilleen. Eikö se ole jo merkki epäonnistuneesta ideasta?

Ja piirrosjälki, sinänsä siistiä, mutta niin persoonatonta ja geneeristä.

Joo, mä oon paha!

[Jukka Laine]

Eikös Punaniska ollut alunperin Rauli Nordbergin sarjakuva? Vaikka muistanhan minä kun signeerauksena oli Rallu + Wallu.

[J.Salo]

Wallulla on kiva karhean sliipattu jälki, mutta mistä minä mitään tiedän. Lainasin joskus sen vanhempia tarinoita, ei iskenyt. MikroKiviKausi oli aikoinaan kova ja muistan että lapsena selasin takanumeroita läpi vain niiden sarjakuvien takia (siis joskus 95-97).

Paras Wallun tarina jonka olen lukenut oli Kopioston lehdessä julkaistu kertomus siitä kuinka Wallusta tuli sikarikas. Se naurattaa vieläki.

KyöPelit on ehkä se juttu Wallun uralla mitä vähiten ymmärrän. Sarjalla oli joskus ehkä joku hyväkin pointti, mutta se katosi jo vuosia sitten. Nykyään siitä lähtee harvemmin edes hymyjä, paitsi milloin joku toimituksen jäsen tekee kameoita. Ottaen huomioon kuinka paljon peli-alalla on juttuja,  suuriakin, niin kuvittelisi että yhdestä niistä voisi tehdä pilakuvan tai pienen sarjakuvan? Pelit on kuitenkin erikoislehti joten sarjakuva voi olla vaikka miten sisäänpäin lämpenevä, ja silti suurin osa lukijoista tajuaa sen.
Toimituksessa kun on kaiken lisäksi niin hirveän monta älykästä ja huumoria osaavaa ihmistä, että kuvittelisi että juttua löytyisi 10-12 ikoniseen sarjakuvaan vuodessa. Sitten kun vuosien päästä lukee vanhoja numeroita, niin voi sitten naureskella mikä oli tuolloin tosi kuumaa juttua... Jos KyöPeleillä on joku funktio, niin en kyllä keksi mikä.

MikroKiviKausi on iha jees, vaikka tuntuu että vitsien keksiminen alkaa siinäkin olla aika vaikeeta. OIkeesti, ei vitsi-ideoiden käyttö ole häpeällistä!

[Jukka Laine]

Francis Koira yms.

Se oli rauhallista ja taidokasta instrumentaalimusiikkia soittava Ränsis Koira!

[Curtvile]

mikrokivikautta tulee joskus luettua. Nonstopissa ollut grillihiiri eroaa suuresti JP-sarjan Taneli ja muita suomalaisia sajakuvia!-opuksen   Pasista ja Hapsutakista.
Aistinautinto #1 on kyllä yhä "se" Wallu.

Pitkän linjan puurtaja, joskus tulee harmiteltua kun ei tullut sitä mikrokivikausi CD-romia hankittua.

[Tero Mäntylä]

Sen verran täytyy tuosta Kyöpeleistä todeta että se tuntuu lähinnä taiton jatkeelta kuin sarjakuvalta. Sen olemassa olo on ollut alusta asti täysi mysteeri. Siinä ei ole koskaan ollut oikein mitään suuntaa, yhtenäisyyttä tai ideaa. Ja hyvin vähän tekemistä pelimaailman kanssa. Tuntuu kuin taiteilijalta olisi kovasti vaadittu sarjakuvaa mutta häntä ei haluta tehdä yhtään ja sitten hän suoltaa täysin käsittämätöntä mönjää kunnes joku sanoisi että ei sun tartte. Mutta jostain syystä se edelleen on olemassa. No sanottakoon että on kyöpelit sentään idioottimaisuudessaan vähän parempi kuin lehden toinen sarjakuva viritelmä joka on äärimmäisen amatöörimäinen. Kyöpeleitä sentään kestää kun ne yleensä oikeasti sulautuvat taiton jatkeeksi.  Se toinen oikeasti tuntuu siltä että kai me sit oikeasti tarvitaan se pakollinen sarjakuva kun Kyöpeleistä ei siihen ole.

Kyöpeleiden "teen tätä vain siksi kun tätä minulta vaaditaan enkä edes yritä käyttää tähän pienintä annosta annostakaan itsekritiikkiä" lisää se että kun kuitenkin kyseessä on oikeasti pätevä sarjakuvan tekijä.

[wallu]

Ei teillä ole parempaa tekemistä kuin puhua minusta?

Sen verran tarkennusta, että Punaniska oli aluksi Nordbergin Raulin kantriin keskittynyt radioshow, jolle piirsin näköislogon. Josta sitten ihan yhteisestä ajatuksesta lähti sarjiskin. Joka oli hyvä. Minun mittapuullani.

Paras sarjikseni on muuten Armas eli Lämsänperäläiset, tuo kohta 3-kymppinen, joka tällä haavaa ilmestyy mm. värisivuina Rondossa. Ihan vain sen takia, että siinä ei ole tekstiä, joka kertoisi verbaalisesta kyvyttömyydestäni. Siinäkin on vitsi lopussa, kuten huumorisarjaan kuuluu. Vaikka saa niille edeltävillekin kuville ja jutuille nauraa. Jos osaa.

Keskivertolukija ilmeisesti kuittaa sarjat yleensä vain lukemisen perusteella, kuvia ei juuri katsella. Ainakin viime aikaiset saamani kustantajakommentit tukevat tätä. Tekstitöntä sarjista ei kustanneta, kun se ei myy.
Kurjuus, se kun on minusta sarjakuvien aatelia.
Ei Moorekaan osaa piirtää.

Teitä nöyrästi tervehtien
Wallu

[VesaK]

Aiwan. Lämsänperäläiset meinasi aivan unhottua. Siinä on parhaimmillaan oikein kajahtanut tunnelma.
The complete Lämsänperäläiset ilmestyy vielä ehkä joskus.

[Teräskäsine]

Wallun hauskin juttu Pelitissä oli ne Vääpelit.Varsinkin se eka niistä.

Nauroin todellakin paljon.

Kiitti Wallu,se piristi silloin mukavasti päivääni.