Missä kulkee huumorin raja?

[Leo Loikkanen]

Olen melkein koko lapsenmielisen ikäni lukenut ja joskus, melkein hurmiossa, piirtänyt sarjakuvia. Huumori, joka sarjiksissani esiintyy, on hahmoille tai heidän fanaattisuudelleen nauramista. Missään vaiheessa ei mennä kakkavitseihin (Vaikka joskus ne on aika hauskoja) vaan 7 vuoden ikärajassa pysytään, ja ollaan siitä ylpeitä! Tai muuten...

Mutta minkä ihmeen takia nykyisissä sarjiksissa (Lähinnä ulkomaalaisissa) on paljon alapään huumoria? Muistakaa Dragon Ball! Miksei voida nauraa hahmon mielenlaadulle, ei heidän alastomalle ruumiilleen? Voiko joku auttaa käsittämään tätä ilmiötä?

P.s. Tuoppi vetoa että jossain vaiheessa Ramna 1/2 (Myynnissä suomessa NYT!) Vedetään myös pois myynnistä.

[Justus]

Huumori on aika monitahoinen asia. Joku asia naurattaa jotakuta ja toista se vain ärsyttää. Minusta esim. Palsan Eläkeläinen on ajoittain hauska.  Sehän on kuvitelmaa, ei mikään dokumentti. Sellainen ei tietysti naurattaisi.

Vitsi ja huumori ovat aina kuitenkin loppujen lopuksi vahingoniloa.  On vaikea keksi vitsiä (mahdotonta?), jossa ei loukata ketään. Siis vitsi vitsi ei mikään sanaleikki tms. Niissäkin kyllä laitetaan kuulija naurunalaiseksi kun tämä ei tiedä helppoa vastausta. Olen pyytänyt useita vuosia kertomaan vitsin jossa ei loukata ketään, mutta eipä ole kukaan onnistunut. Aina sieltä pohjalta löytyy vahingoniloa. Surullista sikäli.

Tärkeintä on, että osaa nauraa itselleenkin, on suvaitsevainen eikä ota asioita vakavasti. Elämme vain kerran ja turha sitä elämää on hukata kulkemalla otsa kurtussa. Ei sillä mitään voita.

[Leo Loikkanen]

tässä vitsi joka ei loukkaa ketään:

Mikä on keppimäinen? Keppi.

Okei, so oli TOSI huono.

Mielestäni on myös tärkeää nauraa itselleen. Sen takia hahmoni kuvastavat eri osapuolia itsestäni, ja niiden seurauksille toiminnasta nauretaan. Tulee myös ymmärtää, että jos haluaa tehdä sarjakuvan joka ei loukkaa ketään, on se parasta tehdä jonkin asteen humalassa.

[O.K.]

tässä vitsi joka ei loukkaa ketään:

Mikä on keppimäinen? Keppi.

Tiedän heti ainakin kaksi keppiä, jotka ovat haastamassa sinua oikeuteen tuon takia... 8)

[Wilpuri]

Huumori on vaikea laji. Sen huomaa mm. siitä, että suurin osa komedioista on tavattoman epähauskoja virityksiä joiden tekijät pitäisi passittaa heti tekemään jotain mahdollisimman vähän elokuviin liittyvää...

...eikä huumorin tekeminen sarjakuvaankaan ole helppoa. Monet ammattilaisetkin tekevät melkoista jöötiä, kuten voimme huomata esim. Tiikeristä, joka löytyy ainakin hesarista.

Mielestäni huumori menee huonoksi silloin, jos se suoraan ja tahallisesti pilkkaa jotakin ihmisryhmää ilman syytä, on liian ennalta-arvattavaa tai piehtaroi mauttomalla pissa-pippeli-tissi -akselilla.

[Janne Kuusinen]

Tässä mennään yli:

http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2004/040116/juttu_bumf.html

Luvatkaa, rakkaat ihmiset, ettette koskaan liity tuota tirkistelevien lampaiden joukkoon, niin säilytätte ihmisyytenne.

[Justus]

Tässä mennään yli:

http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2004/040116/juttu_bumf.html

Luvatkaa, rakkaat ihmiset, ettette koskaan liity tuota tirkistelevien lampaiden joukkoon, niin säilytätte ihmisyytenne.

Yh, todellakin etovaa. Olen suuri Jackass (ja Tom Green) -fani, mutta tuo ei ole missään nimessä enää hauskaa. Hauskuuden raja menee siinä, kun pilkan kohde pystyy puolustautumaan. Esim. rasistivitsejä en ymmärrä, ellei nyt kyse ole turkulaisista . (Minulla on kyllä pari turkulaista tuttavaa, ikävä kyllä). Mutta siis ihonväriin, etniseen tai seksuaaliseen ryhmään kohdistuva vitsailu ei minua juuri naurata.  

Mitens muut? Sarjakuva on usein huumoria, millaista huumoria olette laittaneet sarjakuviinne entä onko itsesensuuri itskenyt koskaan?

[Leo Loikkanen]

Tuota, kivaa että kysyit tuosta sensurismista. Katsos, olet itseni pahin sensuroija(meniköhän tuo nyt oikein?) Saatan vääntä strippiä NIIN kauan, kunnes se ei melkein ole hauska. Toisaala, minut on kasvatettu sillä tavalla.

Kun pidit aamunavauksen koulussa (En halua mennä yksityiskohtiin, se oli muiden mielestä hyvä, kun taas omasta mielestäni se oli ala-arvoista ruuminjätettä.) sensuroin sen yhteensä kolme kertaa. Hauskin (pateettisin?) yksityiskohta oli se, että alkuperin minun piti lopussa soittaa Snmnmnm:in "If" mutta yhdessä kohtaa laulussa sanottiin "Geniuses on crack" (Nerot crakissä) joten soitin sen sijään "Zombie Girlfriendin" Paranoiaa? Päättäkää te.

snmnmnm:in kotisivu. nörtti rokki evolvoinut.

[Antti Vainio]

Tässä mennään yli:

http://www.helsinki.fi/ylioppilaslehti/2004/040116/juttu_bumf.html

Luvatkaa, rakkaat ihmiset, ettette koskaan liity tuota tirkistelevien lampaiden joukkoon, niin säilytätte ihmisyytenne.

tässä on vissiin taas retkahdettu ottamaan urbaani legenda todesta.

Apulannan Toni sanoi jotain tähän malliin että ihminen on toivottoman vanha jos ei pari tippaa pissaa dippikastikkeessa enää naurata. olen vähän samaa mieltä. pierut ja pissa ovat hauskoja

[Hege]

tässä on vissiin taas retkahdettu ottamaan urbaani legenda todesta.

No jos kyseessä olisi urbaani legenda niin haha, mutta kun ko. tuotokset ovat brittiTVkanavien banned listalla ja jaossa siellä sun täällä netissä, niin hankala niitä on legendana pitää.

Joten ei niin hauskaa laisinkaan. Itse olen huumorin kanssa samoilla linjoilla kuin Spede, pissa, alapään yms. jutut voi jättää tekemättä, koska ne ovat niin helppoja. Muutoinkin olen huumorissa enemmän tilanne- ja keskustelukomiikan kannalla, väkivaltaan ym. perustuva tuppaa olemaan jo toisella lukukerralla/katsomisella tylsää. Frasierit on tullut nähtyä jo ainakin kahdesti ja yhä on hauskaa.

[kaltsu]

tässä on vissiin taas retkahdettu ottamaan urbaani legenda todesta.

Nuita videoita on netissäki ladattavissa. Se siitä teoriasta. Eivät kuulemma ole ihan niin "pahoja" kuin toi artikkeli antaa ymmärtää.

EDIT: Jaaha Hege ehti ensin.

Apulannan Toni sanoi jotain tähän malliin että ihminen on toivottoman vanha jos ei pari tippaa pissaa dippikastikkeessa enää naurata. olen vähän samaa mieltä. pierut ja pissa ovat hauskoja.

Voiko kukaan tosissaan lukea naama peruslukemilla vaikkapa Sleeppareiden kakka-kepposista joista kerrotaan Jytinää Eestissä-kirjassa?

Juho Juntusen kirjottamassa HIM-kirjassaki(Synnin viemää) on kiva sarjakuva Ville Valon ynnä kumppaneiden pissaleikeistä.

[Antti Vainio]

siis onhan noita videoita olemassa mutta eivät ne ole mitään snuff-pätkiä vaan ammattikoululaishuumoria ja amatöörinäyttelemistä.
näiden paheksuminen kovaan ääneen on mielestäni samaa sarjaa kuin keskustelu sarjakuvista joissa sedät nuuhkivat alaikäisten tyttöjen pikkupöksyjä. en ole lukenut sellaisia mutta olen kuullut että niitä on julkaistu Suomeksikin

[Janne Kuusinen]

 Itse asiassa pointti katosi jossain vaiheessa. Se ei ollut olennaista, onko tuommoinen pulsujen kurmootusjuttu totta vai ei, kysyttiin vain, että "missä kulkee huumorin raja". Saa sitä kai huolestua jostain, vaikka onkin alle kolmekymppinen?

 Olen kuullut myös, että II maailmansodan aikana oli jotain juutalaisvainoja ja keskitysleirejä, mutta ei kai niitäkään ollut, kun en ole itse nähnyt, lukenut vain. Amiksien ja amatöörien katuteatteria varmaan sekin.

 Toppuuttelu on aina terve ilmiö, kun ollaan hysterian partaalla, mutta väheksyntä on välinpitämättömyyden serkku. 30-luvun Saksassakin lieni muutama väheksyjä

[Antti Vainio]

ok, perustelut hyväksytään. mutta toisaalta kun koko ilmiössä ei ole kysymys yhtään mistään niin sen paheksuminen ja siitä keskustelu on aika yhdentekevää puuhaa enkä nyt ihan suoraan menisi vetämään mitään vertauksia Auschwitziin.
en muuten tiennyt että meillä on sellainenkin paha yhteiskunnallinen ongelma kuin seksiriippuvuus ennen kuin Selin teki aiheesta elokuvan ja siitä ruvettiin keskustelemaan

[VesaK]

Ranskassa on nyt kovassa nosteessa Mr. Ferraille -ryhmä (Herra Romurauta), joka on käytännössä Pahkasika/Myrkkyhuumoria "älykkäämmästä" päästä. Seksipervoilulla ei niinkään ilakoida Ferraille-lehdessä ("Modernin nuorison lehti") mutta kaikkea muuta kyllä räiskitään, läiskitään ja räiskitään lukijan silmille. El Muerto Kid on kuoleman poika, joka haluaisi olla suojelusenkeli. Kun perheen vanhemmat menehtyvät autokolarissa ja itkevää pikkupoikaa uhkaa orpous, El Muerto nappaa sielut takaisin puolimatkasta taivaaseen. Mutta sielujen sullominen takaisin ruhjottuihin ruumiisiin ei olekaan hyvä juttu: Vanhemmista tulee zombeja, jotka alkutöikseen syövät pojaltaan aivot kauhistuneen El Muerto Kidin silmien edessä. Zombiepidemia laajenee kohta partiolaisjoukkueen saavuttua paikalle, jne., kunnes isä kuolema tulee ja imuroi sielut ulos ruumiista, vapauttaakseen ne taivaaseen. (Winshluss: Welcome to the Death Club)
Tämmöistä sarjaa on franskassa liikkeellä kasapäin. Yksi uusi suosikki on Joann Sfarin Pikku vampyyri, pian suomenkin televisioissa animaatiosarjana. Albumi "Soup de Caca" (kakkakeittoa) palkittiin juuri Angoulemessa. Merirosvoluurankoja, vampyyreja, piereskeleviä hirviöitä - lapset rakastavat näitä yhtä paljon kuin Harry Potteria.
Eikä siinä mitään. Steriili huumori (ks. amerikkalainen sanomalehtistrippi) ei jaksa naurattaa, Palsan visiot ovat paljon hauskempia kuin joku tähteistä lämmitelty ikuisuus"klassikko"sarja.
Jouluna televisiossa esitetty Kananlento (Chiken Run) on mainio komedia keskitysleiristä (keskitysleirielokuvista). Esittämistapa ratkaisee miten viesti välittyy. Perimmäinen aihe voi olla hyvinkin pyhä ja/tai synkkä.
Viimeksi itseäni huvitti Notre Damen kirkossa olevat rukousautomaatit, joista kahdella eurolla sai ostaa paavin rukouksen. Hiukan sama kuin nyt jo Suomessa kuluttaja-asiamiehen toppaama palvelu "tekstiviestejä Jesukselle/Jeesukselta".

"Kaikesta voi tehdä pilkkaa. Jos joku väittää, että on aihe jota ei voi pilkata, se on suuri vitsi." - Jope Pitkänen

"Kertokaa mikä on teille pyhää niin teemme siitä pilkkaa seuraavassa numerossamme." - Markku Paretskoi, Pahkasika

"Donitsia ei jätetä" - Eric Cartman