Maxi-Texit & paras Maxi-Tex- äänestys

[Lurker]

Minulle tärkeintä tarinassa ovat juuri laadukas, hiottu juoni sekä elävät ja kiinnostavat henkilöt. Ilman niitä tarina ei ole mitään.

Tästä olen tismalleen samaa mieltä.

Ja se tuttujakin latuja noudatteleva tarina saa kummasti nostetta, jos henkilöhahmot tuntuvat eläviltä inehmoilta. Länkkärit perustuvat suurelta osin lajityypin klisheille, Tex nyt varsinkin, eikä siinä mitään pahaa.

PS. Onneksi ei ihan viimeaikoina ole nähty sitä viime tipassa hätiin tulevaa ratsuväkeä...

[The Spirit]

PS. Onneksi ei ihan viimeaikoina ole nähty sitä viime tipassa hätiin tulevaa ratsuväkeä...

Loppuratkaisun varastaminen päähenkilöltä on minustakin suurimpia virheitä ja melkoinen antikliimaksi, jota tulisi useimmiten välttää. Ratsuväen saapuminen viime hetkellä, rosvon hautautuminen kalliovyörymän alle, tms. ylemmältä taholta saatu loppuratkaisu saa päähenkilön näyttämään tarpeettomalta ja joskus naurettavaltakin.

Loppuratkaisun pitäisi olla semmoinen kuin lukija haluaa, mutta kuitenkin semmoinen jota se ei osaa odottaa. Siinä varmaan onkin haastetta riittämiin kirjoittajanikkareilla.

Edit: Lueskelin tuossa viime vuoden Willereitä ja Montalesin Paluu -tarinassa oli ratsuväkilopetus. Eli ei siitä niin kauaa ole. Tuo seikkailu on tosin vanhempaa perua, ja varmaankin Bonellin tarinoissa se oli yleisempää kuin nykyisin

[Cheyenne]

Ja se tuttujakin latuja noudatteleva tarina saa kummasti nostetta, jos henkilöhahmot tuntuvat eläviltä

Jehna, tuorein esimerkki tästä on uusin peruswilleri, Mies Baltimoresta. Loistavasti kuvattu lordi Hodsonin hahmo pelasti muuten tuttuja polkuja syvältä kyntävän tarinan. Sellaista vain lisää, niin ei voi epäonnistua.

[Janne]

Kunnes siitäkin tulee klisee, kun nostetaan sivuhenkilöitä tarinan pääosaan. Onneksi loordi ei ihan tätä temppua tehnyt.

[Cheyenne]

Ensi kuussa julkaistaan Italiassa tämän vuoden Maxi Tex, nimeltään La belva umana, "Ihmispeto". Sen on kirjoittanut Tito Faraci ja piirtänyt Roberto Diso. Maxispesialisti Dison taide ei liiemmin taaskaan säväytä, mutta täytyy laskea toivo sen varaan, että jos tarina on hyvä, niin ehkä ne kökköydet ei silloin pompi ihan niin ärsyttävinä silmään.

Juonisynopsis (karkeasti suomennettuna):

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

Julma ja hullu Arthur Rucker hallitsee karibialaista saarta pelolla ja verellä. Se joka uskaltaa vastustaa häntä päätyy haiden ruoaksi tai, mikä pahempaa, sadistisen ihmismetsästyksen uhriksi. Kun eräänä päivänä Ruckerin ja Tex Willerin polut kohtaavat, ei armoa eikä oikeudenmukaisuutta tunneta. Jouduttuaan saarelle saaliiksi rangeristamme tuleekin pian itse saalistaja. Ja pelistä muodostuu vielä kovempi ja hankalampi, kun viattomien sivullisten elämä joutuu vaakalaudalle.

[Janne]

Täytyy sanoa, nyt kun on tottunut, niin kyllä siinä Disossakin on oma viehätyksensä. Persoonallista jälkeä ja taitoa. Tosin persoonallisuus voi joissakin tapauksissa läikkyä yli...

[Orjan May]

Voi änkeröinen. Roberto Diso on kaikkien aikojen paras Tex piirtäjä!

[Hannu]

Kyllähän tuo Disokin menee. Toivottavasti koko maxi ei mene tuon kahjon väkivaltaisuuksien kuvailemiseen. Oppitunti jonka tuossa näytteessä Texille antoi ei toivottavasti toistu kovin montaa kertaa. No, menen lokakuussa työmatkalle Roomaan ja samalla saan hieman esimakua tähän maxiin; toki sen korjaan kioskista kassiin samoin kuin normisarjan nro 600. Ei se kuitenkaan värillisenä Suomessa tule.    

[Janne]

Tulihan 60-vuotisjuhlanumerokin Suomessa väreissä.

Tuosta näytekuvasta vielä, että se on aika perinteistä willeriä. Raakaa ampumista ei esitetä kovin raa'alla tavalla.

No, menen lokakuussa työmatkalle Roomaan ja samalla saan hieman esimakua tähän maxiin; toki sen korjaan kioskista kassiin samoin kuin normisarjan nro 600.

Italiassa on juhlpäivä 6. lokakuuta, kun julkaistaan sekä maxi ja  nro 600 samana päivänä. Näytekuvien perusteella se juhlanumero vaikuttaa kiinnostavalta ja suorastaan pelottavalta. Ticci on aivan hurjassa vedossa. Ja kyllä tuo maxikin minua etukäteen kiehtoo ainakin Faracin käsikirjoituksen vuoksi. Ne eivät ole vielä pettymystä tuottaneet.

[The Spirit]

Diso alkaa olla jo niin vanha huuhkain (synt. 1932), että piirrosjälki voi jo siitäkin syystä olla hieman kökköä. Mutta eihän se pelkkä ikä kaikkea selitä, Fusco ja Repettokin (molemmat synt. 1929) ovat jo ehtoopuolen miehiä, mutta ei sitä herrojen piirrosjäljestä ainakaan voi päätellä. Diso vain ei ole niin kovin lahjakas piirtäjä.

Näytekuvien perusteella se juhlanumero vaikuttaa kiinnostavalta ja suorastaan pelottavalta.

Ainakin täällä on muutama kuva tuosta juhlanumerosta.

[Janne]

Minulla tuo linkki ei aukea. Mutta kyllä niitä näytekuvia voi ihailla Editoren virallisillakin sivuilla (www.sergiobonellieditore.it).

[The Spirit]

Nyt minäkin löysin ne eli kuvia löytyy uutisosiosta: http://www.sergiobonellieditore.it/news/1frameset_news.html

Tuossa minun linkissä (joka välillä toimii ja välillä ei) oli eri kuvia kuin virallisilla sivuilla.

[Ville70]

Onko Patakuningattaren tarkemmasta ilmestymispäivästä tietoa? 

[Hannu]

En minä ainakaan ole sen tarkempaa tietoa löytänyt kuin että lokakuussa pitäisi ilmestyä. Kun Värikirjaston pitäisi tulla joskus kuun alkupuolella (Bookplussan mukaan 15.10.), niin kaipa tuo maxi silloin tulee kauppoihin joskus kuun lopussa. Egmontin sivuilla on kyllä julkaisukalenteri, mutta uusimmat tiedot ovat vain syyskuulta; enempi siellä on jo menneen ajan julkaisutietoja, tiedä sitten ketä ne kiinnostavat.  

[ilmari]

Ensi kuussa julkaistaan Italiassa tämän vuoden Maxi Tex, nimeltään La belva umana, "Ihmispeto".

Onkohan tuo sitten seuraava "uusi" maxi Suomessa? Ihan mielenkiintoinen näytekuva, siellähän näyttää olevan itse kostajien johtaja Lucas Bonner suuralbumista Kauhun laakso.