Maxi-Texit & paras Maxi-Tex- äänestys

[Asko AA]

Nyt löyty jotain osviittaa milloin tuon Patakuningattaren pitäisi ilmestyä.
Akateemisen sivuilta, siis tämä on heidän alustava tietonsa.....
Patakuningatar ilm. 20.08.2010

Maxi Tex 20 "Patakuningatar" ilmestyy vasta lokakuulla.

Ennakkoaikataulussa oli virhe, sillä eiväthän kaksi kertaa vuodessa ilmestyvän sarjan julkaisupäivät voi olla myyntiajoiltaan peräkkäin puolen vuoden sisään ja muuten maa olisi maxeista autio ja tyhjä.

"Viikatemiehen tiellä" on siis lehtipisteissä viikolle 32 (elokuun puoliväliin asti).

Pahoittelen väärää informaatiota.

[Hannu]

Kiitos, tuo oli tarpeellinen tieto, muutoin olisi loppukesä ja alkusyksy mennyt ärrän ovella roikkuessa.
Ja kiitos siitä, että tuo maxi julkaistaan. Odotan vesi kielellä.

[Cheyenne]

Raju pettymys oli Viikatemiehen tiellä –maxi. Kyseessä on käsikirjoittaja Seguran kehnoin Tex-tarina. Miehen aiemmat 5 stooria Ortizin ja Repetton kanssa ovat olleet paljon laadukkaampaa ja viihdyttävämpää luettavaa. Tässä uusimmassa ainoa tuttu seguramainen elementti olivat rankat tapahtumat, mutta muuten mies tuntui menneen kerronnassaan niin täysin riman alta, että nenä on maata viistänyt.

Kaikkein pahinta oli, ettei tarinassa ollut kunnollista juonta. Löysää ratsastelua sinne tänne 318 sivun verran ja alati poukkoiltiin pääjuonen kannalta epäolennaisille sivupoluille. Tarinan eheys, intensiteetti ja todelliset jännitteet olivat pahasti kateissa. Epäkiinnostavat ja pinnalliset sadistikonnat lahtasivat ja ryöstivät kaikki tiellensä osuvat. Nämä raakuudet olivat lopulta vain vastenmielisiä (myös Ortizin kuvaamina), minkälainen tunne todella harvoin Texiä lukiessa tulee. Jos julmuudet olisi edes perusteltu hyvin, jos niillä olisi ollut jokin muukin funktio, mutta ei: kunhan konnat päästelivät höyryjään ja toteuttivat psykopaattisia tarpeitaan läpi tarinan. Intiaanijengien kuviot taas olivat niin tuttuja ja kliseisiä, että suu meinasi revetä haukotuksista.

Useissa kohdissa tuli puhdas wtf-fiilis: Roy Frazierin kanssa kamppailu avojunassa, vainukoiraepisodi, uudisasukkaiden hyökkäys Texin kimppuun, Texin piiloutuminen hevosten juottokaukaloon lopussa. Ei hyvää yötä mitä pöhköilyä! Ei voi myöskään käsittää Carsonin lemppaamista pois heti 50 sivun jälkeen.

Mitä kummaa Segura on mahtanut haluta kertoa tarinallansa? Luonto ja luonnonvoimat vs ihminen? Elämän sattumanvaraisuus ja kohtalon oikkuilu? Ihmisen ahneus ja raakuus? Ongelma oli, että mihinkään teemaan ei keskitytty kunnolla saati sukellettu yhtään pintaa syvemmälle. Ala-arvoinen toteutus murjoi kokonaisuuden rammaksi.

Tällä tarinalla on hyvin vähän tekemistä sen Texin kanssa, mihin on vuosikymmenten aikana totuttu ja minkä vuoksi sarjaa haluaa lukea. Ainoa positiivinen seikka Viikatemiehessä oli Ortizin varmat, väkevän taidokkaat piirrokset. Vaikka harmittaa, että Ortizin on pitänyt tuhlata arvokasta aikaansa tällaiseen tarinaan. Bonellin ei olisi koskaan pitänyt päästää tätä pökälettä ulos, ei edes piirrosvaiheeseen. Ja jos Segura ei enää pysty tämän parempaan esitykseen, minun puolestani lopettakoon Texin tekemisen kokonaan. Maxi on mainio formaatti, mutta ottaa rankasti päähän, kun Italian viime vuosien maxien taso jatkaa sukeltamistaan yhä syvempiin vesiin.

[Cheyenne]

Koska tässä säikeessä on paljon yleistä jutustelua Maxeista (suosikkikeskustelun lisäksi), niin muutin otsikkoa kuvaavammaksi. Eli tähän ketjuun voi jatkossa keskittää kaiken Maxi-Texeihin liittyvän keskustelun. Äänestys toki säilyy ennallaan.

[trendkiller]

Nyt tuli luettua tuo uusin Maxi ja oli kyllä nimensä veroinen. Spagettilänkkärifanina nämä Segura-Ortiz kaksikon Texit ovat mannaa ja uusinkaan ei pettänyt. Segura loihti sinänsä yksinkertaisesta perusjuonesta mukavasti sivukoukeroita ja -hahmoja, jolloin tarina kantoi helposti tuon reilu 300 sivua. Ortiz tykitteli rinnalla jälleen kuvitusta, jonka hien, ruumiiden ja ruudin haju työntyy joka sopukkaan asti. Mielestäni ei ollut niin raaka kuin aikaisemmat kaksikon työt mutta jäljen tunnisti muista. Jälleen mestaristyötä.

[The Spirit]

Totuushan on kuitenkin se, että Segura petti pahasti tuossa Maxissa. Ei siinä ollut juonta.

[mkivimaki]

Totuushan on kuitenkin se, että Segura petti pahasti tuossa Maxissa. Ei siinä ollut juonta.

Makuasia sanoi koira kun persettään nuoli, vai miten se meni???

[Janne]

Ja totuushan tuossa uusimassa maxissa on se, että ei siinä varsinaista juonta tarvittu. Tarina viihdytti ilman sitäkin. Tai sen vuoksi.  Rehellisesti sanottuna en lainkaan ymmärrä miksi tarinaa on niin kärjekkäästi moitittu. Ja toivon mukaan en koskaan ymmärräkään, sillä silloin saatan löytää jotain, mikä vähentää lukunautintoani jatkossa.

[kuriton]

maxit ovat paljon parempia,kiitos suuremman sivumäärän.niissä ns;lehdissä
on vähemmän sisältöä ja jatkosarjoja joutuu sitten odottmaan ikuisuuden!

[Dennis]

Bananassa luki että seuraava Maxi-Tex on siirtynyt Lokakuulle, Egmontilla on ollut muutamia viivästyksiä, mistähän se kertoo?

[Asko AA]

Bananassa luki että seuraava Maxi-Tex on siirtynyt Lokakuulle, Egmontilla on ollut muutamia viivästyksiä, mistähän se kertoo?

Tässä tapauksessa silkasta epähuomiosta. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvät Maxit oli julkaisusuunnitelmassa kirjattu vahingossa peräkkäin ilmestyviksi, jolloin maxitonta aikaa olisi ollut peräti puoli vuotta.

[Nikopol]

Nyt tuli luettua tuo uusin Maxi ja oli kyllä nimensä veroinen. Spagettilänkkärifanina nämä Segura-Ortiz kaksikon Texit ovat mannaa ja uusinkaan ei pettänyt. Segura loihti sinänsä yksinkertaisesta perusjuonesta mukavasti sivukoukeroita ja -hahmoja, jolloin tarina kantoi helposti tuon reilu 300 sivua. Ortiz tykitteli rinnalla jälleen kuvitusta, jonka hien, ruumiiden ja ruudin haju työntyy joka sopukkaan asti. Mielestäni ei ollut niin raaka kuin aikaisemmat kaksikon työt mutta jäljen tunnisti muista. Jälleen mestaristyötä.

Nimenomaan, kyllä noita perinteisiä Tex-kuvioita katselisi vaikka harmaahapsiseksi saakka, mutta aina silloin tällöin kun tällaista tuoretta verta päästetään siivilästä läpi, niin ei voi olla kuin kiitollinen. Ihminen joka tällaista käy haukkumaan juonen tasolta, ei ilmeisesti ole koskaan sukeltanut kovin syvälle spagettiwesternien maailmaan, sillä näissä harvemmin kovin koherenttia juonta on. Tyly kuvasto, musiikki ja henkilögalleria kaikessa ennalta-arvaamattomuudessaan luovat näiden selkärangan. Toki vanhoja lukijoita pitää kunnioittaa he kun haluavat sen peruskakkosen Kuukauden Western Texinsä, Pure Jenkki.

[Cheyenne]

Ihminen joka tällaista käy haukkumaan juonen tasolta, ei ilmeisesti ole koskaan sukeltanut kovin syvälle spagettiwesternien maailmaan, sillä näissä harvemmin kovin koherenttia juonta on.

En aivan ymmärrä pointtiasi. Jos lännentarinassa ei ole kunnon juonta (~käsikirjoitusta), niin sekö tekee siitä automaattisesti laadukkaan, koska italowesterneissäkään ei ole järjellisiä juonia? Siinä mielessä vertauksesi taas osuu maaliinsa, että Viikatemies-maxissa tosiaankaan ei ollut yhtenäistä, perinteistä juonta, joita on Texissä totuttu näkemään, vaan juuri tuollainen halpis-spagettiwesternien kaltainen sekoilutarina, jossa perustelematon väkivalta ja hölmöt juonikoukerot korvasivat muun sisällön. Leonen leffoja ja paria muuta poikkeusta lukuunottamatta spagettiwesternit ovat aikamoista kuonaa, omasta mielestäni. Vaikka eriäviä mielipiteitä varmaan esiintyy, ja mikäpä siinä, jos ne leffat joitakin viihdyttävät. Mutta se ei muuta kantaani Viikatemiehen juonesta: en tykännyt.

Mainitaan vielä, ettei synny väärinkäsityksiä, että kuulun iän puolesta palstan nuorempaan kaartiin.

[Lurker]

Mutta eivätkö juuri ne Texit, joissa on se tuttu yksioikoinen juoni (jossain konnat rötöstelevät, Tex ja Kit kutsutaan apuun, sankarit saapuvat sinne jonnekin paikalle, konnat laitetaan kuriin ja pääkonna saa surmansa, Tex ja Kit karauttavat pois) ole niitä huonosti (tai ainakin laiskasti) kirjoitettuja?

Vaihtelu virkistää. Ja yleensä ne parhaat tarinat, joita kaikki hartaasti muistelevat, jotenkin poikkeavat tästä tutusta kaavasta.

[Cheyenne]

Mutta eivätkö juuri ne Texit, joissa on se tuttu yksioikoinen juoni (jossain konnat rötöstelevät, Tex ja Kit kutsutaan apuun, sankarit saapuvat sinne jonnekin paikalle, konnat laitetaan kuriin ja pääkonna saa surmansa, Tex ja Kit karauttavat pois) ole niitä huonosti (tai ainakin laiskasti) kirjoitettuja?

En suinkaan väittänyt, että haluaisin lukea erityisesti juuri tuollaisia Tex-tarinoita. Totta on, että tasapaksuja ja kliseisiä tarinoita on nähty viime vuosina (ja itsekin olen niitä kritisoinut, löytyy vanhoista säikeistä), mutta myös loistavia tarinoita, joista löytyy nimenomaan kunnollinen juoni. Esim. Patagonian rangerit, Bourbon Streetin murhat, Intiaanisheriffi, Puhvelisotilaat, Surma sumussa jne. Olen samaa mieltä Lurkerin kanssa siitä, että klassikkotarinan juonen pitää erottua edukseen massasta. Mutta se ei riitä. Lisäksi sen kuuluisi olla napakka, viihdyttävä, älykäs, yllättävä, perusteltu ja toimia kuin junan vessa alusta loppuun. Mielestäni Viikatemies ei mitenkään täyttänyt kaikkia näitä kriteereitä.

Minulle tärkeintä tarinassa ovat juuri laadukas, hiottu juoni sekä elävät ja kiinnostavat henkilöt. Ilman niitä tarina ei ole mitään.

Mutta hienoa kun niin moni pitää aidosti Viikatemiehestä. Lopulta kai minä olen tässä se häviävä osapuoli, kun en osaa tykätä.