Piko ja Fantasio

[Timo Ronkainen]

Onko siis mahdollista vaikkapa Suomessa, että  Viivin ja Wagnerin seinällä olisi esim. Mikki Hiiri-juliste?
voinko minäkin tosiaan piirtää tuollaisen lannevaatehemmon  viidakkoon

Kyllä ja kyllä. Kyseessä on ns. visuaalinen laina. Jos et kohota lainahahmoja päähenkilön asemaan ja ne tosiaan vaan vilahtavat jutussa, on se ok.

Timo

[Veli Loponen]

Thor-nimeen heillä ei ole yksinoikeuksia, hahmon  ulkoasuun kyllä. Vaikka moraalinen tekijänoikeus Marvel-Thorista kuuluu tietenkin Jack Kirbylle. Eikös se juuri Kirby ollut joka designeerasi MarvelThorin Stan Leen "konseptin" pohjalta?

Luultavasti. Ja Kirbyhän teki myös DC:llä ollessaan Thor sarjakuvia.
Siinä on vähän sama juttu kuin Kapteeni Marvelissa. Sekä DC:llä että Marvelilla on sen nimisiä sankareita. DC:n Kapteeni Marvel on vanhempi, mutta kuitenkin Marvel on rekisteröinyt nimen, joten DC ei voi tehdä Captain Marvel -nimistä lehteä, vaan aina on joko SAZAM tai Marvel Family tms.
Ja sitten on kaikenlaiset samankaltaisuuden, joille tekijänoikeudellisesti ei voi mitään. Esim. Doom Patrol ja X-men ilmestyivät suht samoihin aikoihin ja olivat samalla idealla tehtyjä (DP tuli ensin). Sama juttu Swamp Thingin ja Man Thingin kohdalla (sillä kertaa Marvel ehti ensin parilla kuukaudella).

[VesaK]

"Lordi Greystoke" ja "Tarzan" ovat reg.trade.mark, nyt kun asiaa tarkemmin ja ihan aivojen kanssa tarkistelin, muuten voi melkoisen huolettomasti piirrellä viidakossa heiluvia muskelisankareita, ja niinhän totisesti on tehtykin. Erilaisia Tarzan-versioita on kymmenittäin. Marvelillakin on omansa, Ka-zar. Taisipa ottaa toisenkin kupin kahvia se joka tuon hahmon ja varsinkin sen nimen "keksi". Karzaneista puhumatakaan. Miksi nykyään joku haluaisi "omaa" Tarzaania tehdä, paitsi tahallisessa parodiointitarkoituksessa, on eri juttu.

Franquinilla oli se etu puolellaan, että Niiloa julkaiseva kustantamo omisti Ranskassa myös noiden hahmojen oikeudet. Sekä lisäksi esim. Strumffi-Peyo oli hänen työkaverinsa ja ystävänsä.
Disneyllä ei ole huumoria omien hahmojensa käyttämisestä toisen sarjan yhteydessä, paitsi jos niitä käytetään aivan selvästi parodisessa tarkoituksessa, joihin tekijänoikeuslaki joustaa.
Siinäkin on rajansa. Ensimmäinen tapaus ja esimerkki tapahtui jo vuonna 1936, kun Disneyn studion väki oli "kutsuttu" juhlimaan suuren johtaja Waltin 35-vuotispäivää, työpaikan eli studion tiloihin tietenkin eikä mihinkään varsinaiseen ravintolaan tms. Muutama animaattori oli sitten "juhlan" kunniaksi tempaissut lyhyen filmin siitä miten Mikki & Minni menevät naimisiin ja Mikki käyttää hääyönä suorasukaisesti aviollisia "oikeuksiaan" (vrt. Disney <-> henkilökunta). Kelan loputtua Walt aplodeerasi raikuvasti, kehui filmiä ja kysyi leveästi hymyillen: "Ketkä tämän filmin tekivät?"
Muutama käsi nousi. Waltin hymy hyytyi hetkessä ja hän ilmoitti lyhyesti: "Selvä. Saitte potkut." Tämän jälkeen Disney marssi sanaakaan sanomatta pois "synttärijuhlistaan".
 
Teoksesta Marc Eliot: Walt Disney - Hollywood´s Dark Prince.

[Jukka Laine]

Ja sitten on kaikenlaiset samankaltaisuuden, joille tekijänoikeudellisesti ei voi mitään. Esim. Doom Patrol ja X-men ilmestyivät suht samoihin aikoihin ja olivat samalla idealla tehtyjä (DP tuli ensin). Sama juttu Swamp Thingin ja Man Thingin kohdalla (sillä kertaa Marvel ehti ensin parilla kuukaudella).

Osa samankaltaisuuksista ei ole sattumaa. Esimerkiksi Len Wein (Swamp Thingin luoja ja ensimmäinen käsikirjoittaja) ja Gerry Conway (Man-Thingin luoja ja ensimmäinen käsikirjoittaja) olivat kämppäkavereita 70-luvun alussa jolloin Swamp Thing ja Man-Thing sarjat ilmestyivät.

Doom Patrol aloitti kolme kuukautta ennen X-Meniä eikä ollut mikään menestys koskaan. Arnold Drake ja Stan Lee tiettävästi tunsivat toisensa hyvinkin. Toinen hauska "yhteensattuma" vuodelta 1967 on DC:n Red Tornado joka esiintyi ensi kerran Justice League of Americassa samoin kolme kuukautta ennen Avengersin Visionin ensiesiintymistä. Kaksi punakasvoista keinotekoista miestä siis sattumalta kahden Amerikan ykkössarjakuvayhtiön tiimilehdissä yhtä aikaa? I say thee nay! Marvelille Kostajia kirjottanut Roy Thomas oli pitänyt tiiviisti yhteyttä idoliinsa Gardner Foxiin joka taas kirjoitti tuolloin JLA:aa.

Ai niin, ja molempien nimet olivat 1940-luvun hahmoilta lainattuja mutta eivät henkilöt itse olleet lainkaan samoja.

Kapteeni Marvelista kirjoitin muuten aikoinaan Mail-Manille joka ei ollut yhtään jyvällä Billy Batsonista ja tämän alter egosta.

[J.Salo]

Ei pidä paikkaansa. Teosto hoitaa vain musiikkiasioita (epäselväksi on tosin jäänyt, miksi Gramex sitten on olemassa, koska se tekee ihan samaa). Muita tekijänoikeusjuttuja hoitaa Kopiosto. Tarkemmat löpinät löytyvät k.o. puljujen nettisivuilta.

Sekoitinpa sitten Teoston ja Kopioston keskenään. My bad. Puhuinpa taas vaihteeksi läpiä päähäni

[VesaK]

Gramex on kansainvälinen musiikkikorvaustoimisto, jonka valta ulottuu kaikkialle Eurooppaan, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Teosto taasen suojaa ensisijaisesti suomalaisten musiikintekijöiden oikeuksia.

Mitä tulee Marvelin ja DCn heeroksiin, tulee minulle ensimmäisenä mieleen kreikkalainen ja roomalainen jumaltarusto. Samat ylivertaiset hienonhienoin muutoksin ja eri nimin.

Euroopassa ei superhahmoja erityisemmin esiinny. Täällä ovat aivan oma lukunsa nämä usein saman katon alla asuvat euromiessankariparit. Piko ja Fantasio, Tim&Tom, Asterix ja Obelix, Tintti ja Kapteeni Haddock, Blake&Mortimer.... mielenkiintoista, sanoisinpa jopa intressanttia.

[Markustus]

Tämäpäs liittyy taas niin paljon alkuperäiseen aiheeseen!

[Jari Lehtinen]

Näin aina! Tämä kuuluu kaikkien nettikeskusteluiden hyvvin tapoihin ja hovietikettiin. Annan esimerkin.

Lempiruokaani on kirjolohipasteija. Otetaan kaksi pakastelehtitaikinalevyä, sulatentaan, ja kaulitaan ja käännetään, kaulitaan ja käännetään (me kekkoslaiset muistamme tämän cream cracker -mainoksen). Kaulitaan ja käännetään vielä kerran päälle ja sen jälkeen jaamme taikinan kahtia. Toinen puolisko leivinpaperin päälle pellille, ja taikinan päälle maun mukaan mutta mahdollisimman paksulti hakkelusta, jossa on keitettyä puuroriisiä, savustettua kirjolohta tarjouksesta, ja muutama hienoksi kuutioitu kovaksi keitetty nelikulmainen muna. Sen jälkeen lätkäisemme taikinan toisen puoliskon koko komeuden ylle kanneksi, johon pistelemme reikiä Niilo Pielisen kaktuksella.
Paistetaan uunissa 150 asteen lämmössä kunnes pinta on ruskea. Nooeammin ruskean pinnan saa sivelemällä kannen raa'alla nelikulmaisella munalla, mutta silloin ajastuksen silmämääräinmen automatiikka pettää, ja voi olla että uunista tulee ulos ennenaikaisen raaka lohipiirakka.
Tätä herkkua myydään esimerkiksi Lahdessa kahvila Sinuhessa (nimi tulee siitä että kahvilan perusti 1940-luvulla eräs äijä nimeltä Waltari) sellaiseen hintaan, jolla kotikokki tekaisisi kymmenkertaisen määrärn lohipiirakoita.

Nöökäle Lubroz!

[Markustus]

Näin aina! Tämä kuuluu kaikkien nettikeskusteluiden hyvvin tapoihin ja hovietikettiin. Annan esimerkin.

Lempiruokaani on kirjolohipasteija.

Okei... Ja mitä tuo oli olevinaan?

Rami: Ylipitkä lainaus typistetty.

[VesaK]

Ylipitkä lainaus toisesta viestistä kahteen kertaan?

[Rami Rautkorpi]

Okei... Ja mitä tuo oli olevinaan?

Se oli tietenkin esimerkki "hyvätapaisesta nettikeskustelusta". Huomaa asiaankuulumattoman tekstin väkinäinen liittäminen aiheeseen:

Sen jälkeen lätkäisemme taikinan toisen puoliskon koko komeuden ylle kanneksi, johon pistelemme reikiä Niilo Pielisen kaktuksella.

[Jari Lehtinen]

Humm, takavuosina käytettiin joskus myös sellaista puoliksi jo unohtunutta nimitystä kuin "huumori". Mutta silloin sanottiin paljon muutakin hassua, kuten sellaista että "ihmiset oletusarvoisesti puhuvat toistensa mielestä aina vääristä asioista, joten keskustelun ainoa todellinen arvo on sen rönsyilyssä". Mutta nyttemmin olen saanut kuulla, että nykytietämyksen mukaan tämäkin olisi ollut erehdys, ja että maailman todellisuus olisi tässäkin suhteessa rutkasti yksinkertaisempi ja selvempi.

[[kivi]]

Gramex on kansainvälinen musiikkikorvaustoimisto, jonka valta ulottuu kaikkialle Eurooppaan, joitakin pieniä poikkeuksia lukuunottamatta. Teosto taasen suojaa ensisijaisesti suomalaisten musiikintekijöiden oikeuksia.

Ei.

Teosto on säveltäjien, sanoittajien, sovittajien ja musiikinkustantajien etujärjestö, jonka valvonta kohdistuu kappaleeseen, olipa se elävä esitys, äänite tai nuotti, ja olipa esittäjä kuka tahansa.

Gramex on soittajien ja artistien etujärjestö, joka valvoo äänitteellä esiintyvien muusikoiden ja artistien oikeuksia. Gramexin valvonta kohdistuu aina tulkintaan, sen mukaan kuin sille on studioraportissa soittajien osuuksia ilmoitettu.

Molemmat ovat sopimuksissa muiden vastaavien järjestöjen kanssa eri maissa. Esimerkiksi Teoston tilityksissä mainitaan tanskalainen n©b, Nordisk Copyright Bureau. Yhdysvalloissa Teostoa vastaavia järjestöjä on kaksi, ASCAP ja BMI, joista toinen muistaaksen aloitti itä- ja toinen länsirannikolta, eri musiikinlajeista joka tapauksessa.

[Markustus]

Jesh, Pikolla uus piirtäjä! Vihdoinkin.
Milloinkahan tuo uusi albumi nähdään Suomessa.
Eikö muuten ole vielä jotain Tomen & Janryn albumeita, joita ei ole Suomessa julkaistu? Tietääkö joku niiden julkaisusta?

[Jukka Laine]

Täältä löytyvät kaikki. Numerot 33-46 ovat Tomen ja Janryn. Suomeksi tulemattomia ilmestyy varmaan jos Tanskassa otetaan uusi painos jostakin.

Minulla on kaikki Tomen ja Janryn albumit ruotsiksi, yksi Fournier puuttuu (Spirou och tyrannen, haluaako joku myydä).

Franquinin ja Fournierin yhteistä albumia ei ole julkaistu ruotsiksikaan, ei myöskään Nicin albumeita. Ja kumma kyllä, ei myöskään Tembo Tabua.