Vartijat (Watchmen)

[tuukkapoika]

Prisoners of Gravity jakson lopun elokuvaversiospekulaatiot ovat hauskaa kuunneltavaa 

[elre]

Jaaha, taidan jo kommentoida tuntemuksiani kun lukenut melkein luvun 11 loppuun.
Saa nähdä jaksanko lukea loppuun, ehkä, en tiedä...tätä ketjua en lukenut kuin pikavilkaisuna mutta mut sysätään varmaan maan rakoon, sanon silti: harvinaisen tylsä ja raskaslukuinen kirja.

Olen siis melkein lopussa ja nytkö sitten alkais tapahtumaan vai mitä, liian myöhään?...tähän mennessä olen noteerannut Blaken murhan, ihan ok alku...sitten henkilögalleriaa pohjustetaan kuin iisakin kirkkoa, toistoja, sekavia aikahyppelyjä, poukkoilevaa tarinankuljetusta, analysointia, gazettea, hustleria, tsiisus...hienolta näyttää ja dialogiakin on niin pirusti, mutta ei vaan aukea. Rorchachin vangitseminen ja varsinkin vankilapako, ajattelin että nyt tarina käynnistyy, mutta ei. Mielenkiintoinen parivaljakko Dan ja Laurie oli kiinnostava mutta sitten tuli jotain Mars-soopaa ja homma lässähti taas.
Kaipa tän laitan kuitenkin hyllyyn mutta en usko että toista kertaa kirjaa avaan lukumielessä. Varmaan se oli myös niin että ennakko-odotukseni olivat todella korkealla opuksen suhteen joten mahalaskusta tuli kyllä täydellinen eikä sitä enää pelasta vaikka luku 12 olisi mitä hyvänsä. Tex- ketjussa keskusteltiin just ylimääräisistä tarinaruuduista ja sanoisin että tässä niitä vasta riittääkin...koko tarinan olisi voinut typistää yhteen lukuun 12 sijaan.

[Lurker]

(...) ajattelin että nyt tarina käynnistyy, mutta ei. (...)

Watchmen on tarinavetoinen, ei toimintavetoinen, tosin sinulle taisi olla pitkävetoinen.

Watchmen on kompleksinen ja monitasoinen. Kvaakissa jäi vähän kesken keskustelu Watchmenin jumaluusmytologisista ulottuuksista... tai kyllähän sitä keskustelua piisasi aika paljonkin.

[elre]

Watchmen on tarinavetoinen, ei toimintavetoinen, tosin sinulle taisi olla pitkävetoinen.

Watchmen on kompleksinen ja monitasoinen. Kvaakissa jäi vähän kesken keskustelu Watchmenin jumaluusmytologisista ulottuuksista... tai kyllähän sitä keskustelua piisasi aika paljonkin.

No, joo. Syvällisempi tarkastelu olisi varmaan poikaa, ja lukutyylini ei ehkä ole ihan sitä. Pitää lukea kuitenkin loppuun ja asennoitua vähän eri tavalla kun seuraavaksi nappaa hyppysiin...

[Lurker]

Ei jokaisen sarjakuvan tartte olla jokaisen makuun.

Joku taisi Kvaakissa äskettäin moittia Crumbin Genesistä huonosta juonesta.

Watchmenin asemaa ei horjuta enää mikään. Se on Shakespearesta seuraava.

[Esa O.]

Itse pakottauduin lukemaan tämän (jotta ei tulisi luettua vain tuttua ja turvallista) kun kirjastosta löysin ja sinänsä kyllä päihitti useimmat kirjastolöydöt.

Petyin kuitenkin hieman samaan kuin Elre: hieman turhan jaaritteleva vaikka useimmissa luvuissa se toimikin. Puolivälin jälkeen kuitenkin jouduin jättämään täyte höpinät lukematta jotta malttaisin edes jotenkin päästä loppuun. Alkupuolella oli vielä mielenkiintoisempia tarinoita, mutta kuten elokuvissa, myös tässä lopun haku ja asioiden paljastuminen (odotuksiin nähden epämieluisasti) vei osan kiinnostavuudesta. Toisaalta alkua jouduin lukemaan hieman edestakaisin kun aikajatkumo tuntui hieman hyppivän, mutta siihen tottui.

Tykästyin heti alussa kuinka sankarit kuvattiin olevan wannabe-temppuilijoita; taviksia erikoisissa puvuissa matkien sarjakuvien sankareita. Sitten kuitenkin tuli tämä tohtori Manhattan joka teki asiasta sittenkin epätodellista. Sama vika jonka takia jätin Lostin katsomisen aikanaan toisella kaudella: tämä ei voi olla todellista, joten turha lukijan/katsojan edes yrittää pähkäillä mistä asiassa on pohjimmillaan kyse. Epätodellisuuden kruunasi täysin käsittämättömän outo loppuratkaisu (tai siis se pahiksen viimeinen hyökkäys, lopun motiivit jne kyllä kelpasi), joka ei ollut todellakaan kaiken sen inhorealistisen jaarittelusynkistelyn arvoinen.

Rocsha mikälie oli kyllä mielenkiintoinen, mutta olisin toivonut hänen olevan vielä vahvemmin mukana, ehkä jopa koko tarinan kertojana (jota hän tavallaan olikin). Kuitenkin pari lukua joissa hän ei ollut läsnä meni aika pläräämällä ohi. Häneen oli kuitenkin saatu ujutettua varsin päteviä juonikikkoja jotka saivat palaamaan keskenkaiken aivan ensimmäisille sivuille ja pariin otteeseen oletin hänen toimivan elokuvakliseisen "nerokkaasti", mutta onneksi ja yllätykseksi tarina toimikin realistisemmin. Hänessäkin arastin epäluonnollista "naamaa", mutta sekin onnistuttiin selittämään.

Mutta Vartijat sentään yritti toimia jotenkin tosimaailmassa ja oli siksi mukavampi lukea kuin muut supersankarisarjikset. V niin kuin verikosto käsittääkseni olisi samaa sarjaa mutta tiukemmin realismissa (elokuvan perusteella), joten se saattaisi olla se minun juttu tällä saralla.

[tmielone]

Mutta Vartijat sentään yritti toimia jotenkin tosimaailmassa ja oli siksi mukavampi lukea kuin muut supersankarisarjikset. V niin kuin verikosto käsittääkseni olisi samaa sarjaa mutta tiukemmin realismissa (elokuvan perusteella), joten se saattaisi olla se minun juttu tällä saralla.

Jos Vartijat tuntui jaarittelevalta, niin V niin kuin verikosto voi tuntua puisevalta. Tarina etenee melko rauhallisesti eikä tarjolla ole samanlaista toiminnan räiskettä kuin leffaversiossa. Sarjakuva on ehdottomasti lukemisen arvoinen, mutta supersankaritarinan sijaan kannattaa valmistautua venäläiseen klassikkoon.

[hdc]

Niin, V niin kuin Verikostossa yhtenä periaatteenahan oli että siinä ei käytetä sellaisia sarjakuvakonventioita kuin vauhtiviivat tai ajatuskuplat. Eli lisää realismia ja puhetta, puhetta, puhetta, mutta toisaalta kompaktimpi ja suoraviivaisempi juoni ja pienempi hahmogalleria kuin Vartijoissa.

Vartijoissa ainakin ensilukemalla ei paljoa menetä vaikka skippaakin ne tekstiosuudet joka luvun lopussa, koska ei niissä sen perusjuonen kannalta mitään niin olennaista löydy, mutta niitä lukemalla saa kyllä paremman käsityksen hahmojen psykologiasta (ja muutamakin kohtaus motivoituu paremmin). Kyseessä on kuitenkin sarjakuva joka kannattaa lukea useampaan kertaan, aina sieltä löytyy jotain uutta...

Dr Manhattan on itsessään kyllä toki luonnoton hahmo mutta toisaalta kirjoitettu sellaisella realistisella otteella että jos tehdään se perusoletus että joku supersankari oikeasti olisi olemassa niin miten asiat toimisivat...

[VesaK]

Vartijat ilmestyi jo 25 vuotta sitten ja siinä vietetään suuri osa juonesta fiktiivisessä maailmassa  10 - 40 vuoden takana. Todellisuutemme on tässä välillä muuttunut. V for Vendettan kohdalla vielä enemmän. Kumpikin opus liikkuu jo lähtökohtaisesti aivan muualla kuin mihin täkäläinen lukija on tottunut.
Mut onhan esim. Rob Liefeldkin ihan kiva kuvanvääntäjä ja tekee selkompia juttuja kuin mitä on  johonkin meillä täysin näkemättömään supersanteriporukkaan pohjaava Watchmen.

[PurPur]

Jep, Watchmen ilmestyi 1980-luvun aikana, jolloin maailma oli todella jakautunut kahtia, ja ydinsodan pelko oli koko ajan ilmassa. Tämä on koko tarinan tikitystä ylläpitävä vieteri.

Lisäksi Moore oli aika vallankumouksellinen kirjoittaja vielä tuolloin. Nyt hänen visionsa ovat universaalisesti läsnä koko lajityypin perusoletusten takana tyylikikkojen muodossa.

Ihmekös tuo, jos Watchmen on pikkasen hoh-hoijaa nykypäivän murkuille.

[Curtvile]

Vartijat ilmestyi jo 25 vuotta sitten ja siinä vietetään suuri osa juonesta fiktiivisessä maailmassa  10 - 40 vuoden takana. Todellisuutemme on tässä välillä muuttunut. V for Vendettan kohdalla vielä enemmän. Kumpikin opus liikkuu jo lähtökohtaisesti aivan muualla kuin mihin täkäläinen lukija on tottunut.

Jep, Watchmen ilmestyi 1980-luvun aikana, jolloin maailma oli todella jakautunut kahtia, ja ydinsodan pelko oli koko ajan ilmassa. Tämä on koko tarinan tikitystä ylläpitävä vieteri.

minä en lue asiaa noin optimistisesti.
Lukemisella viittaan todellisuuteen, en V:hen ja Vartijoihin .

Kahtiajakautuminen ja ihmisten käytös yksilöinä ja yhteisöinä ei ole muuttunut mihinkään: on toki kännykät ja naamakirjat ja oikeisto -ja vasuriöykkärit brändäävät itsensä uusiin kuoseihin ja kaikki niellään, saako olla tippaleipää tivolisi kanssa?

ihmiset ovat pieni pelokas laji joka peittää omat epävarmmutensa erilaisiin naamioihin tyydyttääkseen omat ja muiden olettamat odotukset.

sitä peilaamalla Watchmen säilyttää osaltaan merkityssisältönsä, lukijan iästä riippumatta.

Tavallaan silti ymmärrän tämänkin

Tykästyin heti alussa kuinka sankarit kuvattiin olevan wannabe-temppuilijoita; taviksia erikoisissa puvuissa matkien sarjakuvien sankareita. Sitten kuitenkin tuli tämä tohtori Manhattan joka teki asiasta sittenkin epätodellista. Sama vika jonka takia jätin Lostin katsomisen aikanaan toisella kaudella: tämä ei voi olla todellista, joten turha lukijan/katsojan edes yrittää pähkäillä mistä asiassa on pohjimmillaan kyse.

minulle käy usein samoin, muttea ihmeellisten voimien sijasta "tämä ei voi olla todellista"liittyy uskottavan ihmiskuvauksen tai tapahtumasarjan kuvaukseen.

[PurPur]

minä en lue asiaa noin optimistisesti.
Lukemisella viittaan todellisuuteen, en V:hen ja Vartijoihin .

En väitäkään että optimismille olisi erityistä aihetta. Nyt on maailma sirpaleina, ja pommeja on vähän joka einarilla.

Mutta on tämä silti erilainen kuin se aiempi tilanne, jolloin oli selkeä kahtiajako, joka oli ikään kuin kiveen hakattu ja johtavan ydinsotaan.

Ällistys oli suuri kun muuri murtui ja hymynaamanapit ilmaantuivatkin tanssilattioille.

[Michael Riddle]

Katsoin tässä toissa päivänä tuon Watchmen elokuvan extra-matskun mukana olleen dokumentin. Dokumentissa käsiteltiin fyysiikan lakeja Watchmenissä. Kun tuo tuli vilkaistua, ei Tohtori Manhattan tuntunut niin mahdottomalta, verrattuna muihin minkäänlaista logiikkaa noudattamattomiin supersankareihin yleisesti supersankari sarjakuvissa.

Sarjakuvassa mies pysäyttää luodin (Adrian Veidt), lennetään Millenium Falconiakin kulkukelvottomammalla vehkeellä (Pöllöalus), mies käyttää naamarinaan laavalampun tavoin käyttäytyvää, mutta poikkeuksellisesti tunteita ja mielialoja ilmaisevaa mekkokannasta (Rorschach), ja samainen viimeksi mainittu henkilö vielä kieltää Jumalan olemassaolon vaikka Tohtori Manhattan tuleekin vastaan. Lisäksi on täysin järjetöntä, ettei kukaan tunnistanut Blakea Koomikoksi tämän kuollessa, vaikka hänen naamionsa alkuaikoina oli samaa luokkaa kuin Batman sarjakuvien Robinilla.

Loppujen lopuksi yksi Jumalan kaltainen sininen hyypiö ei ole kovin ihmeellinen. Dokumentin mukaanhan suunnilleen kaikki Manhattanin tekemät jutut käsivät järkeen, jos vain ihminen todella pystyisi erottamaan kaikki partikkelinsa, ja palauttamaan ne takaisin, niin että tämä säilyisi hengissä. Eli Tohtori Manhattan on käytännössä katsoen yhtä todennäköinen kuin U.F.O.:t, aikamatkustus tai teleportaus. Se on aika hyvin, kun ajattelee että useimmat fiktiivisen kirjallisuuden olennot ovat yhtä todennäköisiä kuin lohikäärmeet, taikuus ja zombiet.

[Jukka Laine]

Dan DiDio on tänään kertonut Comic Con Internationalissa että Alan Mooreen on oltu yhteydessä koskien Watchmenin jatko-osaa ja mahdollisia erikoisprojekteja.

Ilmeisesti jos (kun) Moore ja Gibbons eivät tee jatkoa, niin sen tekee joku muu.

http://comicbookresources.com/?page=article&id=27347

[X-men]

Dan DiDio on tänään kertonut Comic Con Internationalissa että Alan Mooreen on oltu yhteydessä koskien Watchmenin jatko-osaa ja mahdollisia erikoisprojekteja.

Vaikka jatko-osa kiinnostaisikin niin ennemmin lukisin prequelin eli Tuntimiesten seikkailuja sillä Watchmeneistä osa kuoli, yksi lähti tähtiin jne niin ei ainakaan samalla ryhmällä onnistuisi jatko ilman isoa loikkausta ajassa eteenpäin.