Päivän planeetta: uutisia ja juoruja.

[X-men]

Hyviä uutisia DC ja Mark Bagley -faneille. Mies siirtyy ensi vuonna DC:n leipiin. Vielä ei paljastettu, että mitä sarjaa hän alkaa piirtämään, mutta kuulemma jotakin isompaa juttua.

DC polkaisee taas jonkun kriisin käyntiin.

[Veli Loponen]

DC polkaisee taas jonkun kriisin käyntiin.

Ensi vuonna on kyllä tulossa Final Crisis, mutta Bagley ei ole välttämättä siinä mukana. Newsaraman jutussa arvailtiin, että Bagley saattaisi luotettavana ja nopeana piirtäjänä olla mukana Countdownin jälkeisessä viikottaisessa sarjassa. Luultavaahan on, että DC lypsää tätä lehmää niin kauan kuin se kestää ja vielä on paljon varaa mennä alaspäin, joten oletettavasti vielä yksi viikkosarja on tulossa.

[Reima Mäkinen]

Kiitti, Veli mielenkiintoisesta katsauksesta. Sellaista dataa vielä kaipaisin, että onko esim. TOP10:n tai TP20:n yhteenlaskettu myynti kasvussa vai laskussa? Kyllähän sen itekin pystyisi tuolta laskemaan, mutta ajattelin vaan että tästä jonkun summittaisen tiedon (esim. 1000:n tarkkuudella) pystyisi varmaan kirjoittamisen ohessa helposti tuottamaan. Se antaisi vähän kokonaiskuvaa siitä miten markkinat kehittyy. 

[Veli Loponen]

Kiitti, Veli mielenkiintoisesta katsauksesta. Sellaista dataa vielä kaipaisin, että onko esim. TOP10:n tai TP20:n yhteenlaskettu myynti kasvussa vai laskussa?

Tulevissa katsauksissa voisin huomioida tätäkin. Aikamoista sahausliikettähän tuo tekee ja riippuu paljon siitä, että kuinka monta korkean profiilin lehteä sattuu ilmestymään samassa kuussa.
Joka tapauksessa pieni korkeasuhdanne on menossa.

[Reima Mäkinen]

riippuu paljon siitä, että kuinka monta korkean profiilin lehteä sattuu ilmestymään samassa kuussa.

Taas yksi itsestäänselvyys joka supersankareita aktiivisesti seuramaattomalle on mysteeri. Miten jotkut julkaisut profiloituvat korkeammalle kuin toiset? Tekijänimien ja tiettyjen hahmojen sekä brändien kautta ehkä? Mutta kumminkin, kiinnostavaa yhtä kaikki. Onko laatu (korkea profiili) todellista vai kertooko se enemään lukijoiden jumittumisesta johonkin sekä markkinointihöttöilystä. Suomessa kuvittelisin ainakin nimen omaan leffojen kautta nousevien sarjojen ja erikoisalbumien myyvän suht hyvin. Ovatko ne sitä korkeaa profiilia?

Nostin tämän esiin vain sen vuoksi että jos joku haluaisi kirjoitella aiheesta. Ulkopuolisen silmiinhän ne ovat kaikki samaa huttua.  Tarkoittaa sitä, että on vaikea ymmärtää miksi juuri jostakin tietystä "korkean profiilin" lehdestä intoillaan?

[Veli Loponen]

Oman kokemukseni mukaan "korkean profiilin" lehdestä intoillaan kahdesta syystä.
Ensimmäinen, joka näyttäisi olevan hieman harvinaisempi, on se, että lehti on oikeasti hyvä. Siitä pidetään. Tähän liittyy tekijöiden henkilöllisyys, jota kautta osa korotuksesta tulee ihan pelkän maineen perusteella, mutta jos käykin ilmi, että tarina ei olekaan hyvä, niin ei se pelkkä maine välttämättä jaksa kantaa kovin pitkälle (vrt. Superman: For tomorrow ja All star Batman).
Toinen taas on puhdas keräilymentaliteetti. Lehteä tai kokonaista tarinaa mainostetaan ja meuhkataan ja sille luodaan arvo. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat DC:n ja Marvelin suuret tapahtumasarjakuvat (esim. suomeksikin nähtyä House of M:ää on täälläkin kritisoitu). Tämän yhteydessä keräilyarvoon haetaan eri syitä: vaihtoehtokannet, tekijät, tarinan merkittävyys, mainostus, juhlanumero.
Jälkimmäinen syy selittää myös sen miksi loppujen lopuksi on edelleenkin niin harvoja vakituisesti ilmestyviä lehtiä, jotka säännöllisesti tavallisessa tilanteessa ylittävät 100 000 kappaleen rajan. Syyskyyn listallakin top-10:ssä kolme lehteä ovat osa suurtapahtumaa (World War Hulk sekä One more day). Yksi lehti (Thor) on vasta aloitettu pitkän tauon jälkeen. Yhdessä on kulttitekijät (All star Batman). Jäljelle jäävistä viidestä julkaisusta yksi on todellinen menestys ja sekin pitkälti sen vuoksi, että myyntiä lisää lisenssi (Buffy), ja loputkin ovat hyviä tuloksia, vaikka parempaankin on pystytty (paitsi Oikeuden Puolustajat on pärjännyt oikein hyvin).
Listalla 100 000 kappaleen yli meneviä nimikkeitä on vain kuusi ja niistä neljä enemmänkin erikoistilanteita. Eli johtopäätökseni: myyntimenestys vaatii lähes poikkeuksetta ylimääräisen syyn, pelkkä hyvä tarina ja kuvitus ei riitä. Tämä johtuu paljon siitäkin, että jälleenmyyjät tilaavat lehdet pari kuukautta ennen niiden ilmestymistä. Kuluttaja (tai ainakin jälleenmyyjä) joutuu ostamaan sian säkissä, joten on parempi satsata siihen mistä kaikki puhuvat kuin johonkin, mistä ei puhuta.

[Jiksi]

Yksinkertaistaisin tämän niin, että korkean profiilin lehti on kustantajalle tärkeä. Kustantajan osalta siihen panostetaan ja sitä vastaavasti harrastajien puolelta ostetaan.

Tämä on itseään vahvistava kehä, jota ei voida pitkiä aikoja keinotekoisesti ylläpitää, vaikka sellainen hetkeksi onnistuttaisiin käynnistämään.

[Reima Mäkinen]

Mielenkiintoista. Suosio tulee siis siitä että sarjakuvat ja lehdet siis hyvin pitkälle tuotetaan, tuotteistetaan ja markkinoidaan jälleenmyyjille. Pelataan (keinotekoisella) erikoisuudella, vanhalla maineella ja brändeillä. Tämä ei juuri jätä menestymisen mahdollisuuksia suurten koneistojen ulkopuolelta tuleville hyvin tehdyille tarinoille.

Voi myös verrata toiseen ultrakaupalliseen koneistoon eli Japaniin, missä lehtinimikkeet on brändätty ja kohdistettu tarkkaan tietyille yleisöille. Myös niissä tuotteistetaan tekijöitä ja sarjoja. Lukijat pääsevät kuitenkin selkeämmin mukaan kirittämään, sillä lukijakyselyt vaikuttavat siihen mitä julkaistaan. Siinä systeemissä myös uusien tekijöiden ja sarjojen nostaminen on mahdollista. Tätä kautta löytyy uusia silloin tällöin uusia tähtiä.

On muuten tosi kummaa että jenkeissä ei tuota jakelusysteemiä ole saatu oikein kunnolla toimimaan. Vai olenko ainoa jota se ennakkotilaussysteemi jotenkin hämmentää?
Ehkä ongelma johtuu maan suuresta pinta-alasta? Ja jos jenkeissä yritettäisiin meikäläistä lehtipistelevikkiä niin hävikki olisi kai jo kestämättömän suuri. Tästä taas Japanissa ei ole välitetty kun käytössä on 1-väripainatus ja heikkolaatuinen kierrätyspaperi...

[Jukka Laine]

Yhtiöiden kannalta korkean profiilin lehdistä sen verran, että ne eivät ole välttämättä myyvimpiä. Tom de Falco kertoili että Thunderstrike ja War Machine, jotka olivat Thorin ja Iron Manin spinoffeja, myivät enemmän kuin Thor ja Iron Man. Silti spinoffit lopetettiin kun niiden katsottiin haittaavan alkuperäisen menestystä.

Thunderstrike oli minusta reippaasti parempi kuin Thor tuohon aikaan, War Machinen menestystä en osaa arvailla. Johtuisiko siitä että päähenkilö oli vihainen musta mies.

[Veli Loponen]

Lehtipistemyyntiaikaanhan USAssa sarjakuva joutui lopetusuhan alle, jos myynti putosi liian paljon alle puoleen painoksesta. Lisäksi jakelu petti aika usein, sillä joka numeroa ei välttämättä ilmaantunut samaan myyntipisteeseen.
DSM-systeemi (=nykyinen) syntyi sitten lehtipistemyynnin oheen vahvistamaan sitä (alun perin ei haluttu korvata), sillä jälleenmyyjät halusivat mahdollisuuden myydä myös vanhempia numeroita (lehtipistemyynnissähän myymättömät lehdet palautettiin ja tuhottiin).
Aikaa myöten kuitenkin DSM:stä tuli kustantajille tehokkaampi myyntikanava (=minimoi myymättömien lehtien määrän, koska jälleenmyyjillä ei normaalisti ole palautusoikeutta), jolloin tuotto jopa kasvoi. 90-luvun alun nousu oli sitten viimeinen niitti, kun DSM:ään siirryttiin isommalla volyymilla ja myynnin romahdettua ei enää ollutkaan kunnon jakelujärjestelmää lehtipisteisiin.
Nykyisin Marvel ja DC yrittävät pienimuotoisesti taas palata lehtipisteisiin, mutta mitään valtavaa menestystä sitä kautta ei ole tullut (vrt. Archie, joka on kaiken aikaa pitänyt julkaisunsa lehtipisteissä ja kuuleman mukaan heillä myynti päihittääkin Diamondin kautta myytävät julkaisut, vaikka Diamondin listalla Archien lehdet pyörivät muutamassa tuhannessa). Lehtipisteitä parempi kanava ovatkin olleet kokoelmat ja sitä kautta kirjakaupat. Esimerkiksi Vertigo-sarjat pysyvät elossa pitkälti hyvän kirjakauppamyynnin vuoksi.

Yhtiöiden kannalta korkean profiilin lehdistä sen verran, että ne eivät ole välttämättä myyvimpiä.

Koska taisin ekana tässä yhteydessä mainita "korkean profiilin lehden", niin täytynee selittää, että en sillä tarkoittanut ns. a-ryhmän sankarien lehtiä vaan lehteä, joka nimenomaan myy paljon ja on juuri sillä hetkellä "kuuma". Tällä hetkellä esimerkiksi Hulk (WWH:n vuoksi), Hämis (OMD:n vuoksi), JLA ja Thor (aloituksen vuoksi) ovat korkean profiilin lehtiä. Normaalisti kaikki paitsi Hämis ovat olleet enemmänkin kakkoslinjan lehtiä myyden 50 000 rajapyykin huonommalla puolella. JLA on toki pysynyt se paremmalla puolella jo melkoisen pitkään (olisiko kolme vuotta), mutta syynä on enemmänkin ollut suuret muutokset (Infine Crisis, tekijävaihdokset sekä uudelleen aloittaminen) kuin suosion normaali kasvu.

[Jiksi]

Tämä ei juuri jätä menestymisen mahdollisuuksia suurten koneistojen ulkopuolelta tuleville hyvin tehdyille tarinoille.

Ei se ole paljon jättänytkään ja siksi jenkkilän markkinat ovat tiukasti keskittyneet. Mutta kyllä niitä uusia aina toisinaan nousee, IDW ehkä varteenotettavimpana näistä. Nykyisin tyypillistä näyttää olevan nimekkäiden tekijöiden käyttäminen houkuttimena, esimerkkinä piskuiset Apparat ja Boom!, joita edes Wikipedia ei näytä tuntevan. Jotain ovat sentään markkinoinnista oppineet.

Toisaalta 1990-luku siivosi kenttää. Malibun osti Marvel, Valiantin epäonneksi sen ostanut Acclaim tunaroi kaiken mahdollisen ja meni lopuksi konkurssiin jne. jne.

Yhtiöiden kannalta korkean profiilin lehdistä sen verran, että ne eivät ole välttämättä myyvimpiä. Tom de Falco kertoili että Thunderstrike ja War Machine, jotka olivat Thorin ja Iron Manin spinoffeja, myivät enemmän kuin Thor ja Iron Man. Silti spinoffit lopetettiin kun niiden katsottiin haittaavan alkuperäisen menestystä.

Mielestäni tuossa on mainio esimerkki siitä, kuinka kyseessä on kehäsuhde. Marvel oletti lehtien menestyksen olevan väliaikaista ja hävitettiin ns. kannibalisoimasta omia markkinaosuuksia.

[Lönkka]

Lehtipisteitä parempi kanava ovatkin olleet kokoelmat ja sitä kautta kirjakaupat. Esimerkiksi Vertigo-sarjat pysyvät elossa pitkälti hyvän kirjakauppamyynnin vuoksi.

Jenkkilässäkin on opittu siihen että tavalliset tossunkuluttajat eivät halua käydä joka viikko nuuskimassa alan liikkeessä josko uusi numero jostain sarjasta olisi tullut ulos tai maksaa maltaita missaamistaan alkupään tms numeroista. Eli keskivertokuluttaja haluaa ostaa valmiin ja kokonaisen paketin eli alpparin kerralla. Ja kirjakaupat tietenkin osaavat pitää alppuja myynnissä toisin kuin irtolehtiä.

En sitten tiedä kuinka tuo Velin kommentti Vertigo sarjoista pitää kutinsa koska eipä noita vanhempia Vertigo sarjoja enää ole olemassa kuin Hellblazer kaikki muut on kuolleet. Kirjakauppamyynnistä huolimatta.

Mutta nämä alpparit ovat taanneet sen että sarja elää pitempään kuin pelkkinä irtolehtinä. Bryan Talbottia siteeraten "Jos DC tekee sarjastasi alpparin niin se on penteleen hyvä homma koska ne pitävät alpparista painoksen saatavilla maailman tappiin".

[Veli Loponen]

En sitten tiedä kuinka tuo Velin kommentti Vertigo sarjoista pitää kutinsa koska eipä noita vanhempia Vertigo sarjoja enää ole olemassa kuin Hellblazer kaikki muut on kuolleet. Kirjakauppamyynnistä huolimatta.

Ilmeisesti DC:nkin pinna katkeaa joskus. Joka tapauksessa alle 20 000 myynti ja etenkin alle 10 000 myynti on DC:n kokoiselle firmalle onnettoman pientä (normitilanteessa kaikki pääuniversumin lehdet ovat lopetusuhan alla 15 000 lähestyessään). Kuitenkin Vertigo pyörii juuri noissa lukemissa kuten myös nuorille suunnattu Johnny-DC (vai oliko se Jonny?), mutta silti pääsääntöisesti kaikki on hyvin.

[X-men]

Mutta nämä alpparit ovat taanneet sen että sarja elää pitempään kuin pelkkinä irtolehtinä. Bryan Talbottia siteeraten "Jos DC tekee sarjastasi alpparin niin se on penteleen hyvä homma koska ne pitävät alpparista painoksen saatavilla maailman tappiin".

Saman tekee myös Marvel eli kyllä myös lasten lasten lasten lapset saavat lukea Hämiksen et co seikkailuja alusta asti muodossa tai toisessa.

[Kapteeni Kenguru]

Joko tämä on täällä mainittu?

Hämähäkkimies YK:n avuksi taistelussa pahuutta vastaan
Julkaistu 05.01.2008, klo 11.03

YK yrittää kohentaa mainettaan sarjakuvasankari Hämähäkkimiehen avulla. YK aikoo luoda yhdessä sarjakuvakustantamo Marvelin kanssa sarjakuvan, jossa Hämähäkkimies kamppailee pahuutta vastaan YK:n avustustyöntekijöiden ja rauhanturvaajien kanssa. Kustantamon piirtäjät ovat luvanneet työskennellä YK.lle ilmaiseksi.
Sarjakuva jaetaan miljoonalle amerikkalaiselle koululaiselle. Se saatetaan kääntää myös muille kielille, kertoo Britannian yleisradioyhtiö BBC.

Tunnettu YK:n arvostelija, entinen Yhdysvaltain YK-lähettiläs John Bolton on jo ennättänyt kutsua mainostemppua epätoivoiseksi teoksi. Hänen mukaansa järjestön pitäisi sen sijaan keskittyä parantamaan toimintaansa kokonaisuudessaan.

YK on vastannut kritiikkiin toteamalla, että se vain haluaa lisätä lasten tietoutta järjestön toiminnasta.

Lähde: YLE uutiset