Liian vahvat hahmot

[Jampam]

Dragonball, Naruto, Bleach ja jopa One Piece.

Japanilaisisten mättösarjojen edetessä hahmot voimistuvat, mikä on sinänsä hyvinkin positiivinen idea. Pitkissä sarjoissa homma vain tunnutaan vetävän poikkeuksetta överiksi: lopulta hahmot ovat niin vahvoja, että taisteluiden yhteydessä tuhoutuu maailmankaikkeus poikineen taistelijoiden porskuttaessa täysillä ruumis vähän turhankin ehjänä! Itseäni tämä todella harmittaa; mielestäni iskujen pitää vaikuttaa vastaanottajaansa. Lisäksi lähitaistelut ovat paljon mielenkiintoisempia kuin valtavat räjähtelyt...

Kuulisin mielelläni muiden mielipiteitä.

[keijoahlqvist]

Taistelut on perseestä.

[puro]

Manga-osastolla ja miksei muuallakin kuullaan mielellään perusteluita sekä jyrkkiin että loiviin mielipiteisiin.

Eli miksi?

-P.

[Mon of Olay]

Niin kauan kuin se vahvuus ilmenee sillä tavalla, että lyödään, potkitaan, kuristetaan, tukistetaan, kusetetaan ja kyynärpäämoukaroidaan vastustajaa entistäkin kovemmin, niin kaikki on vielä ok. Mutta jos homma menee siihen, että vahvuus näkyy vain yhä isompina ja isompina energiahyökkäyksinä, niin sitten alkaa olla jo tylsää.

(He he he, Keijolta taisi lähteä nyt viimeisetkin hiukset)

[PTJ Uusitalo]

Kehittyminen vahvemmaksi ja vahvemmaksi ja/tai paremmaksi ja paremmaksi on jokaisen shounenmangan perimmäinen idea. Ja tästä johtuen lopulta tullaan siihen pisteeseen missä homma menee vähän järjettömäksi... siinä pisteessä sarja pitäisi osata lopettaa.

Vähemmän yllättäen myös tätä aihetta on muiden mangakliseiden ohella käsitelty kirjassa Even a monkey can draw manga. Siinä siitä käytetään nimitystä Strong-Opponent Inflation.

[Reima Mäkinen]

Temppu ja kuinka se tehdään. Toriyama on hoitanut tämän mielestäni ihan mukavasti (Z-jaksoon asti en ole DB:tä vielä lukenut). Mutta epäilen, että tähän meininkiin kyllästyy useimpien sarjojen kohdalla lukiessa helposti. On myös eri asia lukea jakso kerrallaan viikon välein kuin 10 jaksoa putkeen pokkarista.

Vanhempaa lukijaa kiinnostaa lähinnä se miten hyvin tekijä onnistuu varioimaan ja kehittämään teemaa ja pitämään siis mielenkiintoa yllä. Miksei grafiikan kehityskin ole mielenkiintoista (esim. juuri DB:n tapauksessa). Länsimaiset supersankarithan pysyy tylsästi aina saman voimaisina 

[dErasmus]

Kokemukseni näist on tasan OP ja DB, mutta eikös OP:n olettamus oo ollut aika selvästi, et Luffy voittaa kenet tahansa missä tahansa eikä noin "voimatasoltaan" kehity kökköäkään kun taas DB:ssä löydetään "piilekseviä, potentiaalisia voimia", joka saa just sen voimat kasvaa-efektin?

DB:tä en oo jaksanu lukea kovinkaa ahkerasti, mut animessa just nakersi se, et kaksi "maailman vahvinta" junnaa toisiaan ties kuinka kauan ja hupsheijaa, huomataanki, et voidaan tulla VIELÄKIN vahvemmiksi ja maailmankaikkeudessa on sittenkin VIELÄ vahvempia ötiäisiä.

[V3§a V1tikain3n]

Temppu ja kuinka se tehdään.  Länsimaiset supersankarithan pysyy tylsästi aina saman voimaisina 

Tämä johtunee siitä että virheistä on opittu. Eikös Teris alunperin ollut niin vahva että pystyi loikkaamaan yli korkeiden talojen, eikä häntä haavoittanut kuin räjähtävä kranaatti? Kirjoittaja kerrallaan lisäsi Teriksen voimia, ja lopulta tyyppi siirteli planeettoja hikoilematta, kesti auringon ytimen lämpötilan ym. Koska riittävän vahvoja vihollisia oli hankala keksiä, piti voimia rajoittaa kun DC buuttasi sarjansa uudelleen. Loposen Veli varmaan voi luennoida tarkemmin.

Itsekin nautin mieluummin sarjakuvakamppailuni lähitaisteluina, koska siinä on yleensä paremmat mahdollisuudet varioida, kuin ammuskella vuorollaan entistä kovempia energialatauksia toisiinsa.

[keijoahlqvist]

Manga-osastolla ja miksei muuallakin kuullaan mielellään perusteluita sekä jyrkkiin että loiviin mielipiteisiin.

Eli miksi?

-P.

Vastaan kysymyksellä: kun noissa sarjakuvissa kaikki ongelmat ratkaistaan väkivalloin, ja kun tiedämme että mikään ei ole ratkaistavissa runnomalla vaan käyttämällä järkeä, kärsivällisyyttä, asennekorjausta, työtä ja suunnittelua, miksi emme saa lukea henkistä tai älyllistä voimaa käyttävistä ja kehittävistä sankareista sarjakuvissa?

Siksikö että toimintasarjakuvan tekijät ovat lukion kesken jättäneitä, pikkuisen jälkeenjääneitä koulukiusattuja pöljiä, joista jotkut hakkaavat perhettään ja hankkivat porttikieltoja kapakoihin? No ei toki. Vai tietääkö joku paremmin?

[V3§a V1tikain3n]

Ja kaikki karaten harrastajat ovat mummojen potkijoita?

Keijo on rasisti.

[Mon of Olay]

kun tiedämme että mikään ei ole ratkaistavissa runnomalla vaan käyttämällä järkeä, kärsivällisyyttä, asennekorjausta, työtä ja suunnittelua

Mitäköhän järkeä ja kärsivällisyyttä kommenttisi "taistelut on perseestä" ja muut fiksut yleistyksesi mahtavat edustaa? Tiedän kyllä, minkälaista tosielämä on, ja sen vastapainoksi on mukavaa lukea tarinoita, joissa ongelmanratkaisu on yksinkertaista ja tähtää katharsikseen. Jos et sitä kestä, niin se on voi voi.   

[pertti jarla]

Sikäli kun olen lukenut, niin supersankarisarjikset, tyyliin Superman vs Hulk vs Galactus, eivät ole ollenkaan niin mättökeskeisiä kuin tämä animepulla jota lapset mielellään kuluttavat. Taskuhirviöiden ottelut ovat kuin vapaapainia tai pornoa lapsille: keskeisenä on otteluaktit, joita koossa pitämään on kyhätty naurettavan kökköä juonimassaa. Kaukana ollaan Marvel-sarjisten ja vanhojen Aku Ankan taskukirjojen kekseliäistä, polveilevista seikkailuista.
Tuskin hahmoluokkien välisten kaksintaistelujen seuraaminen on hyväksi pääasiallisena ruokavaliona imeväisille. Mutta asiasta on turha valittaa, pitäisi tehdä vähemmän konfliktikeskeisiä, ylivoimaisen oivallisia seikkailujuttuja vaihtoehtoisravinnoksi.

[Curtvile]

Mutta asiasta on turha valittaa, pitäisi tehdä vähemmän konfliktikeskeisiä, ylivoimaisen oivallisia seikkailujuttuja vaihtoehtoisravinnoksi.

Tässä oli kypsä ehdotus. Tässä ei.

Vastaan kysymyksellä: kun noissa sarjakuvissa kaikki ongelmat ratkaistaan väkivalloin, ja kun tiedämme että mikään ei ole ratkaistavissa runnomalla vaan käyttämällä järkeä, kärsivällisyyttä, asennekorjausta, työtä ja suunnittelua, miksi emme saa lukea henkistä tai älyllistä voimaa käyttävistä ja kehittävistä sankareista sarjakuvissa?

Siksikö että toimintasarjakuvan tekijät ovat lukion kesken jättäneitä, pikkuisen jälkeenjääneitä koulukiusattuja pöljiä, joista jotkut hakkaavat perhettään ja hankkivat porttikieltoja kapakoihin? No ei toki. Vai tietääkö joku paremmin?

loppukaneetti pelastaa vähän, mutta lauseella on yhtä vähän tekemistä todellisuuden kanssa kuin väitteellä "Batman on oikeasti olemassa ja asuu yhdysvalloissa, ne on faktaa ne jutut".
Todellisessa maailmassa asiat ratkaistaan aina väkivallalla tai sen uhalla, oli kyseessä sitten henkinen tai fyysinen.
Paitsi jos asuu erakkona omavaraistaloudessa 300km päässä kaikista ja kaikesta.

Varsinaiseen aiheeseen voisi tietysti puuttua minkä tahansa lajityypin BD, alternative, supersankarit, seikkailu, taide jne. sarjakuvien osalta.
ongelma ei ole vain riittävän konfliktin aikaansaaminen oli se sitten fyysinen, henkinen, taloudellinen tai mitä ikinä vaan myös lukijan samaistumisen ja epäuskoisuuden pidättelyn ylläpitäminen.

sankari jolla on saviset jalat on uskottavampi ( ja pidettävämpi) kuin se joka ohittaa ja läpäisee kaikki vaarat ja vielä kuuden metrin lantaseinämän tahroitta.
liian suuret voimat johtavat lähinnä tahattomaan koomisuuteen.
Harva meistä on täydellinen. Vaikka osalla on asiasta oma käsityksensä.

[Markku Myllymäki]

Ja kaiken älyllisen keskustelun vastapainoksi ihan vain älystä vapaa kommentti:

En kyllä ole huomannut mitään korrelaatiota sen, paljonko ja minkä asteista väkivaltaa käytetään (tai ei käytetä), ja sen kuinka hyvä (viihdyttävä, syvällinen, arvokas) tarina on, välillä.

Eli ei ole liian vahvoja hahmoja tai vääriä tapoja ratkaista ongelmia. On hyviä ja huonoja tarinoita.

Keijo ja muutkin taisi sekoittaa faktan ja fiktion...?

Huom. tämä oli sitten se älystä vapaa kommentti... 

[keijoahlqvist]

Todellisessa maailmassa asiat ratkaistaan aina väkivallalla tai sen uhalla, oli kyseessä sitten henkinen tai fyysinen.

Aina?

Ei onneksi ole noin surkiasti asiat. Aivan valtavan paljon ristiriitoja ratkaistaan väkivallattomasti, siinä mielessä jopa kehitystä on historian kulussa tapahtunut vaikka ihmismäärä on lisääntynyt.

Jos ihmismäisempää käyttäytymistä viljeltäisiin viihteessäkin enemmän, väkivalta ei tulisi ensimmäisenä ja ainoana ratkaisuna mieleen tylyssä tosielämässä.

Huomaan että saan paskaa silmilleni kun eräät pelkäävät että heiltä vietäisiin mahdollisuus edes uneksia toisen vahingoittamisesta ja rääkkäämisestä. Ymmärrän hyvin. Sitä on aina odotettu - "lupaa" purkaa viha ja tuskantuottamisen halu oikeisiin ihmiskohteisiin. Siitä oli kysymys kun naapuri alkoi vainota naapuria entisessä Jugoslaviassa. Se voi toistua täällä koska hyvänsä, ihmiset on valmennettu vihaan oikein tehokkaasti. Rauhankasvatus on lällyä ja typerää. Mutta sen ei tarvitsisi olla.

Ja karatenharrastajat eivät ole rotu.