Sotasarjakuvat

[Curtvile]

Entäpä laadukkaat Vietnamin sotaa käsittelevät sarjakuvat? Onko niitä?

Dong Xuai 1965 tekijänään Joe Kubert
jotenkin tuntuu että tuolta on LUPA odottaa laadukasta Vietnamin sotaa käsittelevää sarjakuvaa

[Reima Mäkinen]

Luin tuossa tän ketjun läpi. Kiinnostaisi nimittäin tietää mikä genressä teitä alan harrastajia eniten sykähdyttää? Ja ettei kenenkään tarvitsisi ylen määrin toistaa itseään, tässä vielä löytämäni sattumat tästä ketjusta:

...suuren taistelun tai tilan tuntua
...
...kuvitettu tietokirja imee mukaansa ja vie tapahtumien keskelle paljon tehokkaammin

P. Jarla

...Tarina tarttee olla, vaikka kuinka kliseinen tai "luova."
...
"...Pahuuden" ja voiman insigniat inspiroivat, ja onhan saksalaisunivormuissa todettu olevan militanttia erotiikkaa yli sukupuolirajojen..

Asko AA

...luen edelleen historiani mieluummin kunnon kirjoina kuin puolivillaisina sarjakuvasovituksina. 
...
Ennisin sota ei ole Korkkari-henkistä poikain seikkailua, vaan raakaa, julmaa, järjetöntä ja veristä - eli toisin sanottuna varsin realistista - temmellystä.
...
...toimi aika hyvin kartoittaessaan neljän eri puolilla taistelevan ja toisensa sattumalta samassa kranaattikuopassa kohtaavan sotilaan taustoja ja motiiveja
...
Yossel : April 19, 1943". Sarjakuva käsittelee holokaustia ja Varsovan ghetton tuhoa ravistelevasti

...sotaa sekä alabamalaisen merijalkaväen mosurin ja että pohjoisvietnamilaisen sissin näkökulmasta. Sota on raakaa ja brutaalia - taistelukentän hirveyksiä kuvataan hyvin graafisesti ja realistisesti - sotilaiden mielenterveys reistailee pahemman kerran eikä kumpikaan osapuoli taistele puhtain asein.

Matti Karjalainen

Kanigher kertoi sankaruudesta unohtamatta pelkoa ja kauhua ja kaikkea epäinhimillisyyttä joka aiheeseen liittyy. Hänen onnistui myös pitää suitset aisoissa niin että tarina säilyi jossain määrin uskottavana ja viihteellisenä,
...
Burrows piirtää upeasti eikä sotaa tehdä kunniakkaaksi.
...
...tilan kuvaus jossa ihmisien on pakko määrittää itsensä yksilötasolla.
Millainen kukin on. Mitä on valmis tekemään ja mitä ei.
mahdollisuus tulla joksikin muuksi, itseään suuremmaksi tai pienemmäksi.
...
...realismin taju, mustahko huumori ja oivallinen taide

Curtvile

Sota on niin absurdi tila, että se paitsi liikuttaa, myös viihdyttää. Jossain vaiheessa sille on pakko nauraa, sitä kutsutaan defenssiksi. Suhtautuminen sotaan elää ihmisellä jatkuvasti, tiedon ja eri näkökulmien saamisen myötä. Kakarana sota ja sotaleikit olivat maailman siistein juttu, nykyään kyyneleet putoilevat Nakazawan sarjakuvan ruutujen päälle, tietenkin ilman, että naiset näkevät. Parhaimmillaan sotasarjakuvan lukeminen on isoloitunut, masturbatoris-henkinen oman maailmantuskan ruokintaprosessi.

Janne Kuusinen

En pidä ollenkaan (realismiin pyrkivistä) sotakuvauksista, joissa jommasta kummasta osapuolesta tehdään sankari.

Merrot

ns. analyysia oli tosiaankin aika vähän mutta ketjussa sentään pudotellaan ansiokkaiden sarjojen nimiä. Esteettisistä näkökulmistahan tässä jo olikin hieman puhetta. Kiinnostaisi kuitenkin vielä se että miten tärkeää mielestänne koneiden ja aseiden kuvaaminen on?

[Valtteri]

Mua kiinnostaa sodan arki, ihmisen elo, suhtautuminen ja selviytyminen kriisitilanteessa. Se yhteiskunta, mikä rakentuu miesporukkaan, joka joutuu tulemaan toimeen keskenään tosi erikoisessa yhdyskuntarakenteessa ja todella vahvasti toisiinsa luottaen. Mä eläydyn ite vahvasti siihen tilanteeseen. Toiminnan puolella mua kiinnnostaa paljon myös se, mitä tosi harvoin näytetään, eli se ihmisen järjen ja susilauman yhdistelmä kun sotilaat pelaavat tiimipeliä. Eikä sen sinänsä tartte johtaa edes tulokseen. Enemmän se, kuin hallittua toiminta oikeasti onkaan.

Sotatarinat ei varsinkaan sarjakuvissa (tai elokuvissa) ihan hirveen usein tohon yllä. Vanhalla kunnon leffavertauksella on ehkä helppo selittää: mua kiinnostaa myös katastrofileffat, mutta oikeestaan parhaiten tota elämisen kanttia käsittelevät on jotkut zombileffat.

Harvoin mä pääsen nauttimaan hyvästä tarinasta. Ehkä siks mulla on ihan vitunoinen tarve ja toive joskus tuoda omaa näkemystä esiin. Vielä kun osais piirtää ja sommitella.

Koneet ja pyssyt on niinkuin ihmiset - jos et oo tottunut kattomaan, että miten ne rakentuu ja miten niitä piirretään, voit katella vähän huonomminkin piirrettyjä - samalla lailla 16-vuotiaana pidin taidokkaina ihmispiirroksia jotka nyt vituttaa. Koneissa ja pyssyissä on sellanen logiikka ja tietty ulkonäkö, että jos niitä ei osaa piirtää, niin kyllä se mulle pistää pahasti silmään vaikka yrittäisin suhtautua kiltisti. Armeijatavaralla ittensä elättävä ihminen tietty näkee tän vielä niin paljon pidemmälle, mua hämää myös virheet vaatteissa ja varustuksessa. Jälkimmäisessä oikeastaan eniten, koska tuntuu, että moni piirtäjä ei ollenkaan kelaa järjellä, että mitä niiden sotilaiden on oikeesti tarkoitus kantaa mukanaan ja miksi.

[Timo Ronkainen]

Blazing Combat tuloo! PARASTA sotasarjakuvaa.

Archie Goodwin, Frank Frazetta, Wally Wood, John Severin, Alex Toth, Al Williamson, Russ Heath, Reed Crandall, and Gene Colan, Blazing Combat was originally published by independent comics publisher James Warren in 1965 and ’66. Following in the tradition of Harvey Kurtzman’s Two-Fisted Tales and Frontline Combat, Goodwin’s stories reflected the human realities and personal costs of war rather than exploiting the clichés of the traditional men’s adventure genre. They were among the best comics stories about war ever published.

Blazing Combat ended after its fourth issue when military post exchanges refused to sell the title due to their perception that it was an anti-war comic. Their hostility was fueled by the depiction of the then-current Vietnam War, especially a story entitled “Landscape,” which follows the thoughts of a simple Vietnamese peasant rice-farmer who pays the ultimate price simply for living where he does — and which was considered anti-war agitprop by the more hawkish members of the business community.

Timo

[Lönkka]

Blazing Combat tuloo!

...pehmeäkantisena.
Ollut kyllä saatavilla kovakantisena jo liki vuoden päivät.

Oli kyllä pakko hankkia vaikka mulla oli jo aikoinaan irtolehtinä tuleet uusintapainokset. Erinomaisen hyvää matskua.

[Lurker]

Tuo kansi... herran jumala, kun se on... intensiivinen. Jostain Afganistanista kotiin palaava jermu kun tuon saa käsiinsä, niin joku romahdus siitä voi tulla.

[Matti Karjalainen]

Naputtelin tuollaisen arvion toisaalle:

Garth Ennisin käsikirjoittama ja Russ Braunin kuvittama "Battlefields vol. 1 : The Night Witches" (Dynamite, 2009) on Stalingradin taistelun tietämille sijoittuva ilmasotasarjakuva Neuvostoliiton ilmavoimissa palvelevasta, vanhanaikaista kaksitasopommittajaa lentävästä naisluutnantista ja saksalaisesta mosurista, joiden kohtalot nivoutuvat toisiinsa itärintaman ratkaisutaisteluiden tiimellyksessä.

Ennisille sodankäynti on helvettiä, jossa ei ole sijaa Korkeajännityksistä tutuile sankaritarinoille tai pahemmin minkäänlaisille inhimillisille tunteille. Rakastuminenkin voi koitua kohtalokkaaksi. Sarjakuvassa kuljetaan siis pitkälti samoilla linjoilla kuin erinomaisissa "War Stories" -albumeissakin.

Vaikka "Night Witches" ei tuo genreen mitään uutta, niin se on siitä huolimatta kohtalaisen hyvä lajityyppinsä edustaja: tarina toimii, henkilöt ovat lievästä stereotyyppisyydestään huolimatta riittävän kiinnostavia ja Russ Braunin piirrosjälki toimii sekin, vaikka aivan samanlaista silmänruokaa ei tarjoillakaan kuin ranskalaisen Yannin samaa teemaa käsittelevässä Huuhkaja-sarjakuvassa.

Kiinnostaisi nimittäin tietää mikä genressä teitä alan harrastajia eniten sykähdyttää? [...] Kiinnostaisi kuitenkin vielä se että miten tärkeää mielestänne koneiden ja aseiden kuvaaminen on?

En huomannutkaan tätä kysymystä aikaisemmin, enkä tiedä osaanko vastata siihen kovin tyhjentävästi. Luulisin kuitenkin, että sotasarjakuvassa kiinnostaa paljolti se, miten yksilö menettele, millaisia valintoja hän tekee ja mitkä motiivit häntä ajavat sellaisissa olosuhteissa, joissa on kyse elämästä ja kuolemasta (joka ei välttämättä edellytä taustalleen sotaa, mistä esimerkkinä Kirkmanin "The Walking Dead"). Henkilökuvaus on minulla keskeisessä roolissa - tapahtumien aiheuttamat tunteet, yksilöiden välinen vuorovaikutus, sodan seuraamukset ihmisluonnolle.

Lisäksi olen kiinnostunut ihan yleisesti ottaen historiasta. Sotakoneiden kuvaaminen ei ole niinkään oleellista, ja periaatteessahan sotaan sijoittuvan sarjakuvan tekeminen ei vaadi niiden perinpohjaista esittelyä - esimerkkinä nyt vaikkapa Nakazawan "Hiroshiman poika" tai Briggsin "Minne tuuli kuljettaa".

[Jena Baran]

Dong Xoai 1965 tekijänään Joe Kubert
jotenkin tuntuu että tuolta on LUPA odottaa laadukasta Vietnamin sotaa käsittelevää sarjakuvaa

Valitettavasti sitä ei nyt saatu.

Joe Kubertin Dong Xoai, Vietnam 1965 kertoo Vietnamin sodan siihen saakka suurimmasta taistelusta, jossa USA oli mukana. Tarina seuraa erikoisjoukkojen sotilasneuvonantajayksikköä. He työskentelevät ensin Bu Gia Mapissa ja saavat sitten siirron Dong Xoaihin. Tiedustelutoiminta paljastaa pian, että heitä uhkaa lähiaikoina Vietkongin hyökkäys. Pääosa albumista käsittelee aseman puolustustaistelua.

Historia kertoo meille, että taisteluun osallistuneet amerikkalaiset saivat paljon kunniamerkkejä, kaksi korkeinta mahdollista ja kolme sitä seuraavaa monien muiden lisäksi. Täältä pohjalta odottaisi kiinnostavaa, mukaansatempaavaa sotajuttua.

Kubert on valinnut tyylikseen luonnosmaiset, tussaamattomat lyijykynäpiirrokset. Tässä CBR:n englanninkielisessä artikkelissa on mallisivuja. Ruutuja ei ole reunustettu, eikä puhekuplia ole. Kaikki vuoropuhelu on lainauksina tekstilaatikoissa. Tyyli on kovin vanhentunut, Prinssi Rohkeaan tai Rasmus Nalleen se sopi paremmin.

Tämä kerrontatapa johtaa osaltaan oudon etäiseen, epäkiinnostavaan tarinaan. Taistelu ei myöskään ole loppujen lopuksi kovin mielenkiintoinen, puolustajat ovat niin pahasti alakynnessä. Sotilaiden sankariteot eivät tällä kertaa johda jännittävään tarinaan. Kubertin melodramaattinen, "pää pystyssä sarjatuleen"-piirrostyylikään ei oikein toimi tässä maanläheisessä, mutakuopissa kyhjöttävässä tarinassa.

Outoa kyllä, kirjan loppuun on liitetty koko 30-sivuinen taustamateriaali, jonka Kubert sai taistelun hengissäolevilta amerikkalaisilta veteraaneilta. Tämä tekstipaketti kertoo täsmälleen saman tarinan, mutta yksityiskohtaisemmin ja henkilökohtaisemmin. Tapahtumiin saa siitä koskettavamman tuntuman kuin itse sarjakuvasta.

Lahjoitan kirjan tänään Oulun kaupunginkirjastoon. Sieltä sitä voi kysellä lainaksi muutaman päivän päästä, ellei halua sijoittaa teokseen pariakymppiä. Minun kirjahyllyni ei jää sitä kaipaamaan.

[Jena Baran]

Lahjoitan kirjan tänään Oulun kaupunginkirjastoon. Sieltä sitä voi kysellä lainaksi muutaman päivän päästä

Heh, olipa arvioni yltiöoptimistinen. Kysymällä selvisi, että se on hyllyssä ehkä joskus syksyllä. Kaupunginkirjastossa on kaksi henkilöä luetteloimassa ja kaikki materiaali menee heidän kauttaan. Jonoa on jonkin verran, eikä kirja ole vielä edes kulkeutunut heidän osastolleen.

Saapa nähdä, käykö tuossa niin, että se on kokoelmissa uusiohankintana nopeammin kun tämä lahjoitettu kappale. Ulkomainen kirja, jota ei ainakaan 20.5. ollut vielä yhdessäkään suomalaisessa kirjastossa tarkoittaa sitä, että kaikki luokittelutiedot pitää luoda itse, niitä ei saa valmiina tietokannoista, mikä hidastaa vielä lisää.

Yhteiskunnan myllyn tahti on vähän toinen kuin mihin yksityinen keräilijä omissa Internet-aikakauden vain postin kulkunopeuden rajoittamissa hankinnoissaan on tottunut.

[Lurker]

Kun on jossain hyvä, kuten sotasarjakuvien piirtämisessä, kannattaa satsata siihen, kertoo Joe Kubert.
http://www.bookslut.com/features/2010_06_016203.php

[Jena Baran]

Kysymällä selvisi, että se on hyllyssä ehkä joskus syksyllä.

Nyt Joe Kubertin Dong Xoai, Vietnam 1965 löytyy Oulun kaupunginkirjaston listoilta. Sieltä sitä voi kysellä (kauko)lainaksi. HelMet-tietokannassa ei tällä hetkellä ole yhtään kappaletta tätä teosta.

[The Spirit]

Onko tuo Blazing Combat julkaistu alunperin väreissä? Siis ne irtonumerot. Aika monenlaisia (väritys?)tekniikoita ovat piirtäjät käyttäneet.

[Lurker]

Onko tuo Blazing Combat julkaistu alunperin väreissä? Siis ne irtonumerot. Aika monenlaisia (väritys?)tekniikoita ovat piirtäjät käyttäneet.

Eivätkös kaikki Warrenin julkaisemat sarjakuva-magazinet olleet mustavalkoisia? Välillä oli tosin väriliitteitä mukana.

[Curtvile]

DClta tuli hieno sarja kertalehtiä jotka on nyt luettu.
G.I.Combat featuring HAUNTED TANK

´panssaritoiminta toisen maailmansodan pyörteissä toimii yhä sillä vanhalla kaavalla.
Sarjaa lukeneena ei yllätä mitenkään paitsi sillä että sama juonikuvio pelittää ihan yhtä lailla, vieläkin.

Star-spangled war stories featuring Mademoiselle Marie

tämä oli ilahduttava tuulahdus maanalaista armeijaa sillä alkuperäisellä Inglorious basterdsilla. Täysin ennalta-arvattava ja ehkä juuri siksi niin mainio.

Weird war tales

tämä on mannaa alusta loppuun. Darwyn Cooken ja Dave Stewartin hyytävän hervoton soturien valhalla on hirtehinen sodanvastainen faabeli, siinä missä Ivan Brandonin ja Nic kleinin Helvetti yllämme on synkkä sukellusvenesodan kauhut pintaan nostava pieni helmi. Strnadin ja Hardmanin sotamies Parker näkee ukkosliskot on kaikessa inhimillisyydessään julman kaunis kertomus hirmuliskoista belgian rintamalla.


Our Fighting forces :Losers
josta en kannen digiversiota löytänyt, mutta tämä on suositeltava kaikille Likaisen tusinan ja  Kellyn sankarien ystäville.
Varsinkin epäsuhtaisen tst-yksikön luonteilla pelataan oivallisesti ja dialogi on ihanan hersyvää: "Yeah. Who'da thunk american planes would fire on an indian in a messerschmitt?"

oikein suositeltavia lehtiä, joita tuskin näkee kokoomana saati kotimaamme kielellä.

[Jukka Laine]

70-luvun Weird War Tales oli myös erinomaista kamaa. Suositellaan sekä sota- että kauhusarjisten ystäville.