Tekotaiteellisuudesta

[pertti jarla]

Tuollainen tekorankistelu alkaa olla tavattoman kliseistä ja itseään toistavaa. Älä iskä laita minua vammaista lasta kaappiin ja sodomisoi! Hohhohhoijaa.

[sebastian]

Miksi tv:n nykytaidetta käsittelevissä ohjelmissa soitetaan aina nykivää hanurimusiikkia

Nykytaiteen pitää sattua.

[Tuuk42]

Tuollainen tekorankistelu alkaa olla tavattoman kliseistä ja itseään toistavaa. Älä iskä laita minua vammaista lasta kaappiin ja sodomisoi! Hohhohhoijaa.

Vaikka onpahan mm. Yleisön juoksemaan kesken keikan kiljuen karkuun shokkirokillaan saanut tervaskanto Alice Cooper jo vuosia hokenut, ettei nyky-yleisöä pysty järkyttämään tekemättä jotain laitonta lavalla. Nykyisin on kovin vaikea enää shokeerata ihmisiä samalla tavalla, ja siksi monet jutut tuntuvat silkalta tekorankistelulta. Jopa ne kaikki groteskeimmat jutut, koska ihmiset tietävät ettei se ole totta. Ja toisaalta, kyllähän sitä aika tavalla on turruttu todellisillekin tapahtumille, kun harva se päivä lööpit hehkuttavat
kuinka monta ja kuinka nuorta ihmistä milloinkin ja missä on nyt kuollut.

[Reima Mäkinen]

Jos nykytaiteessa ei ole sääntöjä eikä kliseitä, kuinka on mahdollista että useimmat nykytaiteen tuotokset voi kuka tahansa tunnistaa nykytaiteeksi?

Eikös nykytaide ole käsitteenä jo historiaa? Nykytaide on jotakin mitä tehtiin joskus 10-30 vuotta sitten?  Jos tarkoitat tämän ajan taidetta niin sen useimmat (eli kuka tahansa) tunnistavat lähinnä siitä että se on esillä sitä varten varatussa tilassa.
Itse asiassa tästä pääsisinkin omaan taiteen määrittelyyni. Taide on sellaista joka on laputettu eli josta kerrotaan jollain tavalla yleisölle (minulle) että kyseessä on teos eikä sattumalta vastaan tuleva juttu. (Rajojen olemassaolo on ihan kätevää ettei tarvitse vahingossa joutua taiteen vaikutuspiiriin vaivautumaan.)
Toisaalta lienee turvallista suhtautua esimerkiksi kaikkeen seinälle ripustettuun taiteena. Lattialle sijoitettu taide henkii jo enemmän anarkistisesta otteesta 

Vesan linkkiä kommentoisin sen verran että nykyään voidaan jo helposti kutsua mitä tahansa kuvaa tai tekstin ja kuvan yhdistelmää sarjakuvaksi. Puhekuplasta on tullut merkki joka tajutaan ja jota käytetään yleisesti myös sarjakuvan ulkopuolella jne. Yleistä kielenkäyttöä kun seuraa, niin mikä tahansa voi myös olla sarjakuvamaista - riippumatta siitä onko siinä ruutuja, tekstiä, kuvaa, hahmoja tms.

Nyt pitäisikin pikaisesti lanseerata termit epäsarjakuva ja tekosarjakuva. Niillä voisi sitten jokainen asiantuntija kertoa että jokin menee hänen mielestään kyseisessä tuotoksessa väärin.  Pelkästään koulutuksen lisääntyminen huuttaa jo jonkinlaista selkeää sanallista kastijärjestelmää tällekin alalle.
Pahin mahdollinen haukkumanimi olisi tietenkin tekosarjakuvataiteilija. Sillä nimellä voisi kutsua kaikkia epäsarjakuvantekijöitä 

[Ossi Hiekkala]

Tuollainen tekorankistelu alkaa olla tavattoman kliseistä ja itseään toistavaa. Älä iskä laita minua vammaista lasta kaappiin ja sodomisoi! Hohhohhoijaa.

Sille, joka pitää noita räpistyksiä jotenkin erityisen rankkoina ja mullistavina, pitäisi vilauttaa vaikkapa Eläkeläinen muistelee. Aika väsynyttä tavaraa nuo Cityn tikku-ukot oikeasti. Toisaalta on mukavaa, jos joku saa tuollaisestakin sydämentykytystä.

[Jukka]

Noita Dagssonin tikku-ukkoja oon lukenut albumillisen englanniksi ja naurattivat ainakin silloin kovasti, mutta taisinkin olla humalassa.
Ei noissa mun mielestä oo tarkotuskaan se että ne olisivat mahdollisimman rankkoja. Alpparissa oli vähän pliisumpiakin joukossa, jotka toimivat jopa paremmin.
Ehkä tässä on kyse makuasioista mutta tuntuu että tuon tyylilajin huumoria pitää aina kutsua tekorankisteluksi, jos jossain on tehnyt rankempaa matskua.
 

[sebastian]

Vanhojen tabujen rikkominen ei enää toimi, kun taas taide joka kritisoisi esim. feminismiä, luonnonsuojelua ja nykyvasemmistolaisuutta saisi kyllä kriitikot ja kanssataiteilijat raivon partaalle.

Pitää siis valita kohteensa ajan hengen mukaan.

[pertti jarla]

Vanhojen tabujen rikkominen ei enää toimi, kun taas taide joka kritisoisi esim. feminismiä, luonnonsuojelua ja nykyvasemmistolaisuutta saisi kyllä kriitikot ja kanssataiteilijat raivon partaalle.

Pitää siis valita kohteensa ajan hengen mukaan.

Minust olennaista on se, mitä itse pitää tyhmänä ja kritisoitavana, ei se minkä kritisoiminen loukkaisi ja järkyttäisi eniten. Suosittelen harjoitusta, jonka Beyond the Fringe-koomikkoryhmän jäsenet tekivät joskus 60-luvun alussa: kirjoittivat ylös kaiken mitä inhosivat, ja sitten alkoivat tekemään siitä huumoria.

[keijoahlqvist]

Taiteen avulla ihminen sovittuu todellisuuteen.

Ei taiteen homma ole kritisoida tätä tai tuota. Jos se kritisoi, se on keskeneräistä taidetta, jättää ymmärtämättä yhteyksiä, koska todellisuudessa kaikki on vaikuttaa kaikkeen, kaikki johtuu jostain. Taide on kokonaisvaltaisen ymmärtämisen yrittämistä vaikka rajaisikin aiheensa.

Jos tekee taidetta muiden oletetun reagoinnin mukaan, on auttamatta pihalla taiteesta. Tai tekotaiteellinen, joka yrittää miellyttää markkinoita.

[sebastian]

Taiteen homma on ihan mitä yksittäinen taiteilija haluaa. Jos joku haluaa vain shokeraata ja kritisoida (ei hirveän epätavallista), siitä vain. Ei se tee teoksesta huonompaa tai parempaa verrattuna teoksiin, joita tehdään ihan vain luomisen ilosta tai jostain ihan muusta syystä.

[Merrot]

Ovatko kai stenvallin ankkamaalaukset taidetta vai tekotaidetta?

[Merrot]

Ei, ne ovat toritaidetta, eli maalaustaiteen juustohampurilaisia. Tosin kyllä, satun kaikesta huolimatta pitämään parista yksittäisestä ankkataulusta.

Hmm hieno käsite, laitan tuon korvan taakse.

[Lemoncurry]

minusta ne lähentelee pop-taidetta
Taidetta johon kaikilla on varaa!!! JEEE!!!

[Lättä]

Ei kyllä Hesen hamppareihin ei ole kellään varaa.
Tekotaide voi olla miellyttävää, kun ei taiteilija yritä olla jotain suurta.

[Lemoncurry]

minusta stenvallilla on aikas hyvin kuiten jalat maassa. mie tykkään sen töistä.