Euroopan ja USAn ero

[Antti Vainio]

londasin tämän yhdeltä foorumilta jossa riitelen punaniskojen kanssa:

Nearly four out of five Europeans asked in one poll said they thought Americans and Europeans have different values. Almost as many Americans agreed. But the Inglehart Values Map (see p.257 of Free World) shows a much more complex picture. Do you think we have different values? If so, what’s the biggest difference?

entäs sarjakuvissa? Art Spiegelman on minusta huomattavasti  enemmän "eurooppalainen" kuin Neil Gaiman

[VesaK]

Kapenemassahan tuo ero on ainakin sarjakuvan kantilla. Amerikkalaiset alkavat tympääntyä supersantereihin, tekijä- ja albbaripuolella 80-luvun britti-invaasion jälkeen virta on kääntymässä siten, että esim. Humanoides Associes tekee DC comicsin kanssa yhteistyötä käännösalbbarein (esim. Jodorowskya) ja tietyt artistit tekevät töitä Atlantin molemmin puolin, kuten mm. Guy Davis ja Stuart Immonen. 

[Veli Loponen]

Humanoidit ei tee enää yhteistyötä DiiSiin kanssa. Ilmeisesti kuitenkin Humanoidit on jonkun tahon kanssa pohjoisempaan Amerikkaan tekemässä julkaisusopimusta, koska mm. Immosen Euroopan alppari luvattiin julkaista.

[Lurker]

"Americans and Europeans have different values." Ei Amerikka ole pelkkä USA.

Esimerkiksi Kanadassa tehdään hyvinkin eurooppalaisen näköistä sarjakuvaa (onko "eurooppalaisuus" sitten mitenkään järkevästi määriteltävissä, onkin sitten jo ihan toinen juttu). Googlella löytyy kaikenlaista mielenkiintoista, jos jaksatte hakea.

Ja jossain Brasiliassa on ihan oma sarjis-scenensä (Sao Paolossahan se Hugo Prattkin muistaakseni opetti sarjakuvaa).

Eivätkä amerikkalaiset ole "sikaniskoja"... Alentavaa yleistämistä. Vaihtoehtosarjakuvan juuret ovat USA:ssa, kuten niin monen muunkin vaihtoehtoliikkeen.

[VesaK]

Humanoidit ei tee enää yhteistyötä DiiSiin kanssa. Ilmeisesti kuitenkin Humanoidit on jonkun tahon kanssa pohjoisempaan Amerikkaan tekemässä julkaisusopimusta, koska mm. Immosen Euroopan alppari luvattiin julkaista.

Jaa? No tuossa pöydällä justiinsa on Michelangelo La Neven & Stuart Immosen albbari Sebastian X - 11 La Mort a deux visages. Kovin äkkiä on sitten ero tullut, kun vielä pari kuukautta sitten DC mainosti euro-albbareita.

[Veli Loponen]

Tämä tapahtui huhtikuussa. Ilmoitus löytyy mm. englanninkieliseltä Humanoidsin sivulta.
Los Angeles, April 14, 2005.
Humanoids has been informed by DC Comics of its decision to end the publishing deal they had entered into in 2004. The last forthcoming titles under the Humanoids/DC Comics brand will be published this June. While Humanoids regrets DC’s decision, the company remains very proud of the work done this past year with the DC/Wildstorm team. Humanoids and DC Comics relationship remains excellent and future collaboration on various projects is a possibility.

Humanoids will redefine its plan within the coming months in order to continue to satisfy its loyal readers in publishing books by the most prominent authors in the graphic novel world.
Syynä siis DC:n päätös lopettaa yhteistyö. Ehkä albut eivät myyneet tarpeeksi.

Edit: DC:n ilmoitus samasta aiheesta. Samalla lopettivat myös yhteistyön 2000AD:n kanssa.
The company's respect for the Humanoids and 2000 A.D. stories, characters and talent, however, continues unabated, and we hope both lines are welcomed by a U.S. publisher better able to find deserving audiences for these titles.
Eli ilmeisesti kysyntä ei vastannutkaan odotuksia.

[J.Salo]

DC:n markkinointiosasto ei mitenkään kylillä kaiutellu että noita edes oli myynnissä. Suurin osa potentiaalisesta yleisöstä oli täysin tietämätön että noita edes oli tullu ulos.

Tuntemani amerikkalaiset sarjistenlukijat ainakin valittelivat että eivät tienneet, ja se yksi joka tiesi ilmeisesti sai tietää vahingossa eikä tullut koskaan nähneeksi mitään mainosta missään.

Pistää vähän ihmettelemään että julkaistiinko nämä vain siksi että pari eurooppalaisen sarjakuvan fania DC:n jollain osastolla saisi jonkun suosikkialbuminsa ulos.

[roju]

Minulla on tämmöinen tietääkseni itse keksimäni teesi että vaikutteet seilaavat Atlantin yli noin kymmenen vuoden välein. Kymmenen vuoden välein vetovastuu - uuden keksiminen, alan uudistaminen, ylipäätään jonkun sortin pirteys - vaihtelee Keski-Euroopan ja (yleensä Pohjois-) Amerikan välillä. Ilmeisesti suunnilleen sen kymmenen vuotta kestää että alan uudet vaikutteet rantautuvat ja sulautuvat omaan traditioon.

Länsimaisen sarjakuvan traditiossakin on yllättävän suuria eroja (esim. "halvat" kioskeissa myydyt sarjakuvalehdet, supersankarit/seikkailut --> lapsille <--> isokokoisemmat, kovakantiset nelivärialbumit, formaatin taustalla rahallisesti arvokkaammat lastenkirjat) ja Kauko-Itä on tullut vielä sekoittamaan pakkaa mielenkiintoisella tavalla. Ah, edessämme on todellinen taiteenlajin kulta-aika, väitän ma!

Todistusaineisto (en tarkistanut pilkun tarkkuudella vaan puhun nyt ulkomuistista):
50-l Pratt Argentiinassa, Gotlib, Goscinny ja ketkä muut ranskalaiset Madissa Kurtzmanin leivissä
--> 60-70-l eurooppalainen laatusarjakuva: Asterixit, Ahmed Ahneet, Charlie Hebdo (mitä uutta ja merkittävää jenkeissä tapahtui tuolloin? Underground ei ollut vielä tehnyt läpimurtoaan mainstreamiin) ja hetkeä myöhemmin (U:n vaikutuksesta?) Echo Des Savanes ja Hara-Kiri (samaa '68 sukupolvea kuin USA:n u-väki). 
--> 70-l lopulla Heavy Metal julkaisi mm. Cazaa, Moebiusta, Druilletia, Bilalia englanniksi --> monet amer. tekijät ovat sanoneet niiden olleen todella tajunnanräjäyttäviä kokemuksia.
-80-luvulla Ranskan sarjakuva oli kriisissä, myynti laski kuin lehmän häntä ja lehtiä lopetettiin. Amerikassa vaikutti punk: kuka vaan osaa tehdä sarjakuvia. Crumb oli perustanut Weirdon, spiegelman Raw:n ja Groth Fantagraphicsin, joiden vaikutus näkyi Euroopassa taas muutaman vuoden viipeellä:
-90-luvun alussa alkoin ilmestyä Raw-tyyppisiä lehtiä kuten Boxer, Strapazin, Escape, Mano jne.
Crumbin (ja naistekijöiden - Dori Seda, Aline Kominsky, Julie Doucet, Phoebe Gloeckner- kuten hän itse usein viittaa) omaelämäkerrallisuus löi läpi Euroopassa 90-luvulla. Punk oli tapahtunut täälläkin, ja samaan aikaan Ranskan markkinoiden kutistuminen pakotti uusia tekijöitä toimimaan. Ranskalaisen formaattisarjakuvan (A4, neliväri, kovat kannet, 48 s.) vastapainoksi Assot halusivat tuoda esiin sarjakuvan kirjamaisuutta: pieni formaatti, paljon sivuja, mustavalkoista kuin teksti, pitkiä tarinoita, uudet aihepiirit, myytiin kirjakaupoissa eikä sarjakuvakaupoissa. Kohta kaikki isot kustantamot perässä ja nyt ranskalainen sarjakuva elää taas uutta nousukautta. Ensimmäiset mammuttitaudin merkitkin ovat jo näkyvissä
Ja nyt 200-luvulla sarjakuva"romaanit" ovat Pohjois-Amerikassakin murtautumassa kirjakauppalevitykseen, Ware sai American Book Awardin ja sitä rataa. Painopiste on mielestäni siirtymässä taas Pohjois-Amerikkaan. Fantagraphicskin tekee sinänsä loistavien taiteilijoidensa halvalla toteutetuista A4-albuista tyylikkäitä uusintapainoksia. Graafisesti huolitellut sarjakuvaROMAANIT satoine sivuineen ovat todella ilmestyneet P-Amerikan markkinoille vasta nyt.

Aina on tekijöitä jotka ovat edellä aikaansa. Spiegelmanin Maus sai Pulitzerin mutta se ei vielä riittänyt nostamaan sarjakuvaromaaneja kirjakauppoihin; Etienne Robialin Futuropolis, Assojen ihanne,  julkaisi graafisesti tyylikkäitä mustavalkoisia albumeita jo 80-luvulla.

Kuka muuten vielä muistaa että ennen kolmekymmentälukua kukaan ei ajatellut että sarjakuvat olisivat jotenkin erityisesti lasten lukemistoa? Itselleni sen tajuaminen että Pikku Nemot, Krazy Katit ym. oli tarkoitettu kaikenikäisille, on ollut oivallus.

Ja Suomessa on muuten erittäin rikas sarjakuvakulttuuri: meillä on sekä strippejä (Ranskassa ei) että albumeita, halpoja sarjakuvalehtiä kuten supersankarit ja Aku Ankka, että albumimuotoisia luckylukeja ja tinttejä (Amerikassa eivät joka kodin lukemistoa). Suomalaiset osaavat lukea (ja tehdä!) monenlaista sarjakuvaa. Periferioista kajahtaa.

[Toni]

Humanoidsin ja DC:n yhteistyön loppuminen on valitettavaa. Kerrankin on ollut tarjolla mielenkiintoista eurooppalaista sarjakuvaa jollain ymmärrettävällä kielellä paksuina ja edullisina paketteina. Nyt sapettaa. Nuo H:n omat julkaisuthan ovat pääosin olleet lompakolleni liian hintavaa hilipatihippaa. Ja olisihan se hyvä jos jenkkien keskivertosarjakuvasivistystä olisi saanut noin ylipäätään kohotettua oman mantereensa ja Japanin ulkopuolellekin...

Ja kyllähän noita on jenkkilässä jotenkin markkinoitukin, ainakin Wildstormin lehdissä on näkynyt mainoksia säännölliseen tahtiin. Oiskohan ollut myös Vertigon puolella, sitä en mene vannomaan?

[Reima Mäkinen]

Minulla on tämmöinen tietääkseni itse keksimäni teesi että vaikutteet seilaavat Atlantin yli noin kymmenen vuoden välein.

Ehkä tuo jako 10-vuoden sykleihin tyyliin 50-luku, 60-luku, jne. on kumminkin aikas keinotekoinen. Se vain helpottaa hahmottamista, mutta ei kyllä oikeasti rajaa tai määrittele mitään. Paitsi jos summamutikassa muistista siteeraa. Tässä jotain kommenttejani tuohon kronikkaan.

--> 60-70-l eurooppalainen laatusarjakuva: Asterixit, Ahmed Ahneet, Charlie Hebdo >(mitä uutta ja merkittävää jenkeissä tapahtui tuolloin? Underground ei ollut vielä >tehnyt läpimurtoaan mainstreamiin) ja hetkeä myöhemmin (U:n vaikutuksesta?) >Echo Des Savanes ja Hara-Kiri (samaa '68 sukupolvea kuin USA:n u-väki).

Jenkeissä alkoi Marvelin mullistus, eli uudenlaisen supersankarisarjakuvan nousu 60-luvun alussa. En tiedä miten tämä olisi Eurooppaan heijastunut, mutta sarjakuvan kannalta muutos oli suuri, sillä suurin piirtein kaikki mitä USAssa julkaistiin oli todella väsynyttä matskua. -60 -luvun lopulla myös Comics Code alkoi jenkeissä murtua kun alettiin julkaista mustavalkoista kauhua. Underground teki sitten oman osuutensa siihen päälle.
Euroopan -60 luku oli myös sarjakuvassa poliittisempi mikä tekee siitä mielenkiintoisen. Suomi oli 60-luvun alussa laadullisesti sarjakuvan persreikä. Täällä ei julkaistu kuin satunnaisesti jotain siedettävää Barksia tms. Kotimaista sarjakuvaa ei muutaman instituution (Muumi, Rymy ja Puupää) lisäksi käytännössä ollut. Mutta onneksi se siitä sitten pikku hiljaa.
 
--> 70-l lopulla Heavy Metal julkaisi mm. Cazaa, Moebiusta, Druilletia, Bilalia >englanniksi --> monet amer. tekijät ovat sanoneet niiden olleen todella >tajunnanräjäyttäviä kokemuksia.

Myös Raw lähti käyntiin 70-luvulla ei 80-luvulla niin kuin esitit. Jenkkiunderground vaikutti Euroopassa tai ainakin suomessa 70-luvun alkupuolella. Kaupallistumisineen ja liudentumisineen U-intoilu muistuttaa hieman tätä meidän nykyistä manga-aaltoamme. Paljon puheita, mutta suht vähän villoja.

>Amerikassa vaikutti punk: kuka vaan osaa tehdä sarjakuvia. Crumb oli perustanut >Weirdon, spiegelman Raw:n ja Groth Fantagraphicsin, joiden vaikutus näkyi >Euroopassa taas muutaman vuoden viipeellä:

Mulle ei tuosta 80-luvun jenkkipunkista jäänyt kunnolla mieleen kuin Bagge. Ehkä joku Gary Panter voidaan niputtaa siihen myös? Lienee ollut enemmän naisten nousun aikaa? Isompi vaikutus oli Watchmenilla ja Millerin DK:lla 

> 90-luvulla. Punk oli tapahtunut täälläkin, ja samaan aikaan Ranskan markkinoiden

Punkin suurin ansio oli varmaan ainakin Suomessa ylipäätään käynnistää toiminta. Aktivoida ihmiset kysynnän ja tarjonnan synnyttämiseen. Luotiin perusinfraa, jonka päälle 90-lukulaisten oli helpompi alkaa rakentaa. Oli se 80-luku vaan kuulkaa kovaa aikaa. Ikenet veressä lasetettiin tulemaan omakustannehuttua. 

>kutistuminen pakotti uusia tekijöitä toimimaan. Ranskalaisen formaattisarjakuvan >(A4, neliväri, kovat kannet, 48 s.) vastapainoksi Assot halusivat tuoda esiin >sarjakuvan kirjamaisuutta: pieni formaatti, paljon sivuja, mustavalkoista kuin >teksti, pitkiä tarinoita, uudet aihepiirit, myytiin kirjakaupoissa eikä

Tässä vaiheessa myös manga jo käsittääkseni vaikutti Ranskassa tuohon suuntaan.

> ranskalainen sarjakuva elää taas uutta nousukautta.
>Ensimmäiset mammuttitaudin merkitkin ovat jo näkyvissä

Puhumattakaan Suomesta 

>Kuka muuten vielä muistaa että ennen kolmekymmentälukua kukaan ei ajatellut >että sarjakuvat olisivat jotenkin erityisesti lasten lukemistoa?

Niinpä. Enter movies.

[VesaK]

Hankkikaapas nyt kun vielä voitte Turun yliopiston Kulttuurihistorian laitoksen/ TY:n Kirjakaupan julkaisema Päivi Arffmanin väitöskirja Comics Go Underground! tai lukekaa ainakin hänen artikkelinsa Sarjainfosta 2/04.
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedot.php?tuote_id=10067

Kuten toisaalla totesin, niin USAssa sanomalehtisarjakuvien hopeakausi oli 60-luvulla.

[Antti Vainio]

http://www.newyorker.com/fact/content/?041129fa_fact

Vähän kuin Hornby kirjoittaa Fever Pitchissä siitä miten Arsenal vaikutti hänen elämäänsä, Franzen kirjoittaa Tenavista. Minusta tuo oli aika pirun hyvä

[KH]

>Amerikassa vaikutti punk: kuka vaan osaa tehdä sarjakuvia. Crumb oli perustanut >Weirdon, spiegelman Raw:n ja Groth Fantagraphicsin, joiden vaikutus näkyi >Euroopassa taas muutaman vuoden viipeellä:

Mulle ei tuosta 80-luvun jenkkipunkista jäänyt kunnolla mieleen kuin Bagge. Ehkä joku Gary Panter voidaan niputtaa siihen myös? Lienee ollut enemmän naisten nousun aikaa? Isompi vaikutus oli Watchmenilla ja Millerin DK:lla

Psst: Love & Rockets tietty!

[Lurker]

Jotenkin eurooppalaiset näkevät selkeämmin Atlantin yli kuin Jenkit vanhalle mantereelle. Kuten edellä käydyistä kommenteista käy ilmi, vaikutteet ovat toki seilanneet kumpaankin suuntaan.

Harmittaa silti vietävästi, kun puhutaan maailman vanhimmasta sarjakuvasta tai pisimpään ilmestyneestä sarjakuvasta tai eniten numeroita julkaisseesta sarjakuvalehdestä, niin USA:ssa ei edes muisteta eurooppalaista sarjakuvaa ja sen suuruutta.

Luulevat varmaan, että sarjakuvaromaanikin on nyt sitten siellä keksitty. Hornan kekäleet, joku Tex Willer on ollut sarjakuvaromaania jo aika kauan. Tinttikin taitaa olla USA:ssa joku "graphic novel"... Lotjauunot!