Alison Bechdel: Hautuukoti (Fun Home)

[VesaK]

Kyllä minä periaatteessa tästä tykkään, mutta välillä menee turhan tiukasti draaman kaaria hipoen. Tärkeät ja ajankohtaiset asiat pitää saada mahtumaan ihmissuhdetarinoinnin sekaan. Vähän kuin Mämmilässä pahimmillaan. Joskus jännitteet vaan lässähtävät kuin missä tahansa jenkkisaippuassa. Eipä sitä konfliktia kautta konkurssia sitten tullutkaan ja kaikki on taas kavereita, hip hip.
Erillisinä jaksoina LE toimii joo, mutta putkeen luettuna hiukkasen raskasta.

Love and Rockets pisti semmoiset pohjat tälle lajityypille että ei voi kuin.

KORJAUS: Lepakkoelämää 2 sisältää järjestysnumeroiden mukaan jaksoja väliltä 171 - 303, vaan kyllä materiaalia on toimitettu. Lähemmäs 30 episodia on jäänyt pois. Kuitenkin, editointi on tehty varsin pätevästi, mikään juonenpätkä ei tunnu hyppäävän.

Yksi oikoluku vielä olisi tehnyt LE2selle terää, esimerkiksi yenkkikäsitteiden tarkistus: "Barneyn pehmolelun"  p.o. "Barney-pehmon".

[Lurker]

Alison Bechdelista on hyvä kuva tässä artikkelissa (Comic artist strikes balance in talk - The Dartmouth).

Uusi muistelusarjis, graphic memoir, on tulossa. Se keskittyy enemmän sitten äitiin.

[Hanna]

Uusi muistelusarjis, graphic memoir, on tulossa.

Juhuu! Onko tästä jossain lisätietoa (lähinnä kysymykseen "milloin")?

[Kreegah Bundolo]

Kirjastovirkailijan painostuksesta lainasin Hautuukodin ja luin sen. Sarjakuvana Hautuukoti on kaukana omista ihanteistani ja mieltymyksistäni, mutta sisältönsä puolesta mielenkiintoinen kirja. Turhan pohdiskeleva, ehkä.

Kirjan luettuani mietin että oma ennakkoasenteeni kirjaa kohtaan johtui kuivakasta yleisilmeestä ja kuivakka yleisilme johtui rumasta tietokoneladonnasta. Ladonta ei ollut pelkästään ruman näköistä vaan se jopa vaikeutti lukemista (kiitos huonon välistyksen etenkin t-kirjainten jälkeen). Tällaisessa tekstivoittoisessa sarjakuvassa keskityn usein tekstin lukemiseen ja yleensä vain vilkaisen kuvat tekstipalkkien välissä. Koska viipyilen suurimman osan lukuajasta juuri tekstin parissa, toivoisin että sitä olisi miellyttävä lukea ja se näyttäisi hyvältä ja olisi sopusoinnussa kuvien kanssa. Tässä ei ollut todellakaan sopusoinnussa. Tosi rumilta näyttävät sivut.

Sarjakuva nyt vaan sattuu olemaan tekstiä ja kuvaa yhdistelevä media. Tämä on tuntunut unohtuvan monilta kustantajilta viime vuosina. On löydetty taas yksi asia josta voidaan tinkiä. Toisin kuin proosakirjan kääntäminen, sarjakuvakirjan kääntäminen on kaksiosainen prosessi: ensin käännetään sanat suomeksi, sitten ne asetetaan osaksi kuvia eli tekstataan. Tietokoneella ladontaa en tuomitse kaikissa tapauksissa täysin jos se on tehty hyvin ja onnistuneesti valitulla (tai varta vasten tehdyllä) fontilla, mutta harvassa ovat ne sarjakuvat joiden yleisilmettä tietokoneladonta ei silmin nähden huonontaisi.

Etsiskelin netistä kuvia alkuperäisestä teoksesta ja siinä on kaunis tekstaus joka on samasta maailmasta kuvien kanssa. Asettuu kauniisti sille varattuun tilaan.



Vertaa elottomaan suomalaiseen sivuun:



Kirottu Like kustannus, skarpatkaa saatanan amatöörisarjakuvakustantajat! Yhtä pahalta näyttivät Satrapin sarjakuvat ja muut vastaavat. Fontilla ladottu uusi Crumb,  hyi helvetti. Tuntuu yhtä alkuteosta kohtaan välinpitämättömältä kuin että itse teksti olisi käännetty kokonaisuudessaan Googlen käännöskoneella ja paranneltu manuaalisesti pahimmat ongelmakohdat jos aikaa on sattunut yli jäämään.

[Lönkka]

Saistiko KB näytteeksi vaikkapa nuo samata kaksi panelia mitä oli esimerkkinä alkuperäisestä?

Vertautuisi vielä paremmin?

[Kreegah Bundolo]

Kuva ohessa. Ei ehkä kaikista karuin esimerkki sikäli että tekstiä on vähän.

[Tertsi]

Minua häiritsee nuo suomalaisessa käännöksessä olevat amerikkalaiset i-kirjaimet.
Tuota kyseistä iitä käytetään yleensä "Minä"  sanassa (kuten: I am). Tekstin sekaan ladottuna todella häiritsevän näköistä. Muistuttaa liikaa T-kirjainta.

[Lurker]

Vertailu on helpointa, jos kuvat ovat alekkain...

Kuvista on myös sävyjä häipynyt, vai johtuuko vain skannauksesta. Isän villapaidasta huomaa.

[Lönkka]

Ei minulla tuon kanssa ole suurempia ongelmia, mutta Tertsi on kyllä ihan oikeilla jäljillä tuon I:n kanssa. Jälkimmäisen panelin "siitä" sana hyppäsi kyllä ihan kursorisestikin katseltuna silmille.

[Kreegah Bundolo]

Vertailu tälleen pienissä erissä ei paljasta koko totuutta.

Kun kirjaa selailee ja syventyy lukemaan, jotain olennaista tuntuu hävinneen ja sivuasettelun tasapaino järkyttyneen rumasti tietokoneella latoessa. Ja ikävän näköinenhän tämä suomenkielinen on kirjaesineenäkin. Kannet jne. Aika hailakalta näyttää lisäväri alkuperäisestä oleviin näytteisiin verratessa.

Että en ottaisi suomenkielistä oman kauppani valikoimaan ihan vaan protestoidakseni huonosti tehtyä julkaisutyötä.

[Tertsi]

Miten esim. miehen puseron väri voi vaihdella noin paljon?

edit:
Like on viljellyt tuota ei-suomalaista i-kirjainta myös Blueberry-albumeissa.
No, kohta ne ottaa varmaan käyttöön ruåtsalaisen oon.

[Rami Rautkorpi]

K. Bundolo ei tätä suoraan sanonut, mutta jätti tilaa sille mahdollisuudelle, johon oma syynäyksenikin viittaisi: alkuperäinen Fun Home on nimenomaan ei-rumasti tietokoneladottu.

Sanassa "been" on kaksi erilaista e-kirjainta, mutta kaikki muut tekstin e:t ovat sen ensimmäisen e:n kaksoisolentoja. Samoin sanan "comment" m-kirjaimien kohdalla. Siis mitä todennäköisemmin fontti, jossa kaikki merkit ovat tikkukirjaimia, ja versaaleja voidaan käyttää gemenoiden variantteina, jotta teksti ei näyttäisi liian säännölliseltä. Eli valitaan fontti hyvin ja nähdään vähän vaivaa, niin päästään jo aika pitkälle.

Sitä en tohdi kommentoida, kuinka paljon pitäisi nähdä vaivaa sen eteen, että suomennos myös mahtuu siististi alkuperäistekstiä varten laadittuihin kupliin...

[Kreegah Bundolo]

K. Bundolo ei tätä suoraan sanonut, mutta jätti tilaa sille mahdollisuudelle, johon oma syynäyksenikin viittaisi: alkuperäinen Fun Home on nimenomaan ei-rumasti tietokoneladottu.

JPG-mössöstä paha mennä sanomaan. (EDIT: tutkin muita näytteitä joissa on parempi resoluutio ja fontti se taitaa olla. Onpa toimiva! Ilmankos joku muunkielinen näytesivu näytti niin vahvasti samalta tekstauksen osalta kuin alkuperäinen. En ymmärrä miksei suomenkielistä ole voitu latoa samaisella fontilla?) Vaikken tietokoneladonnasta perustakaan, voi senkin tehdä hyvin, huonosti ja erittäin huonosti.

Fonttitekstausnillityksen ystäville suosittelen Tommi Musturin onnistunutta ladontaa Hagelbergin sarjoissa Finnish Comics Anthology 2011-kirjassa.

[Timo Ronkainen]

Hommahan onnistuu, jos fontti tehdään ihan vartavasten. Ja tässä olis ollu vieläpä valmiina moinen fontti. Kenties Bechdelin oma? Olisiko käyttö ehkä maksanut jotain? Ehkä jopa muutaman kympin tai peräti satasen? Hui kauhistus.

Timo

[hdc]

*Menee kaivamaan Dykes-kokoelmia hyllystä* Dykes-stripeissä näyttäisi olevan käsintekstaus, kirjaimet ovat monimuotoisia mutta saattaapi tuo fontti olla Bechdelin oman käsialan pohjalta tehty. Tuosta esimerkkiruudusta katselin myös noiden sanojen effort ja dad toistoja, joista ensimmäinen F ja D ovat ne mitä yleensä käytetään ja toinen sitten noissa sanoissa joissa kirjain toistuu.

Edit: tuolta esimerkkejä.