Skannaus ja viivat

[Veli Loponen]

Suurennuslasia painoammattilaiset käyttävät kun katsovat onko teknisiä virheitä.

Oletin, että viestistäni käy ilmi, että en välitä tästä. Teen sarjakuvaa tavallisille lukijoille, jotka käyttävät lukiessaan apuvälineenä korkeintaan silmälaseja.
Siksi myös kommentoin juuri tähän liittyvää asiaa:

En ole testannut näin alhaista resoluutiota, mutta luulisin että 745 dpi:n julkaisukoon resoluutio aikakauslehdessä näkyy pikselöityneenä paljain silmin, muttei huomiotaherättävästi.

Painotus lihavoiduilla sanoilla. Kommentissani halusin siis sanoa, että olen aina käyttänyt oletustasi pienempää resoluutiota, enkä ole vielä kohdannut painotyötä, jossa pikselöitymisen olisi nähnyt paljain silmin. Tällä kommentillani toivoin siis lisääväni tietojasi ja säästää aikaasi kokeilulta.

[Timo Ronkainen]

Tämän jälkeen opin että 600 dpi ei ole riittävä tussaukselle.

Tai pikemminkin sen kuviin liimatun rasteri(kalvo)n toistumiselle oikein. Pienimollukkainen rasteri tarvitsee ilman muuta mahdollisimman ison resoluution skannatessa, jotta aivan jokaikinen pallo olisi mahdollisimman pallo (oikeastihan tämä skannattu pallo ei ole koskaan täysin pallo, koska se koostuu kuutioista).
Pelkälle viivakuvalle 600 olisi voinut olla melkolailla OK (riippuen nyt siitä onko piirtäjä tussannut ihan hiusviivaa).

Ohessa liian alhaisella (600 dpi) skannattua tiheää rasteria. Näette että kaikki pallukat koostuvat pikseleistä, mutta että niiden muoto vaihtelee pahasti. Kaukaa katsottuna rasteri näyttää läikikkäältä.

Timo

[Reima Mäkinen]

Tai pikemminkin sen kuviin liimatun rasteri(kalvo)n toistumiselle oikein.

Tuo on hyvä huomio. Suoraan koneella tehdessä 600dpi:n rasterilla sen sijaan saa hieman parempaa jälkeä. 600Dpi:n rajoittuneisuus tulee kuitenkin äkkiä vastaan siinä että (perinteisellä linjarasterilla) ei saa kuvaan kovin paljon sävykkyyttä. Vaikka käyttäisi minkä kokoista rasteripistettä. Valokuvatkin ovat sävykuvasta koneella rasteroituna 1bittisinä tuolla resolla aika kökön näköisiä.
Jos tarvitsee lisää vaikka vaalempaa harmaata, sitä saa 600:dpi:n kuvaan mukaan kikkailemalla stokastisen rasterin suuntaan (väljentämällä pisteiden etäisyyttä).

Itse olen käyttänyt mustavalkosarjiksissa paljon juuri 600:dpitä, mutta osittain siitä syystä, että sen pystyin omalla tulostimella paperille testaamaan. Ei se kyllä ohuimmille viivoillekaan kauheen hyvin toimi, eli kuvan "sävyjä" jää pois jos vähänkin elävämpää haluaisi.

1200 dpi:n resoluutiovaatimus ei johdu siitä että se on painolevytulostimen suurin mahdollinen laskennallinen tarkkuus. Painolevytulostimien suurin mahdollinen laskennallinen (eli RIP-tiedoston) tarkkuus on jopa 4000 dpi. Painolevytulostimen tarkkuuden pitää olla suuri kahdesta syystä: Ensiksi että se pystyy muodostamaan kauniinmuotoisia, toisistaan erillään olevia mutta mahdollisimman pieniä rasteripisteitä, jotta sävykuvat tulostuvat ihailtavan korkeatasoisina. Toiseksi että pienetkin yksiväriset tekstit toistuvat terävinä ja viivapiirrosten ohuimmatkin hiusviivat terävinä ja kauniina. Sitä en tiedä, miksi viivakuville suositellaan juuri 1200 dpi, eikä vaikka 1400 dpi, vaikka painolevytulostimet kykenevät jopa 2400-4000 dpi:n tarkkuuteen.

Nuoremmalta polvelta (en tarkoita tämän keskustelun osallistujia) saattaa joskus unohtua sekin että pelti ja paperi eivät enää ole digitaalisia. Eli kyllähän siihen lopulliseen "tarkkuuteen" siten vaikuttaa hyvin paljon käytetty paperi ja varmaan jonkin verran se värikin. Nykyään jopa sanomalehtien painoasu on sen verran hyvä (ja isoresoluutioisia taidepainatuksia näkee hyvin harvoin) että asia saattaa mielessä hämärtyä.
Itse olen kyllä vankasti sitä mieltä että rasteroituneena painettu musta viiva näyttää edelleen (lehtien käyttämällä resoluutiolla) paskalta, oli se vastaan tullut painotuote sitten mikä hyvänsä. Jopa niin, että ilmiö syö ison osan monien nykypäivänä julkaistujen graafisten töiden viehätyksestä. Valitettavasti taidan näine mielipiteineni jäädä pahasti vähemmistöön.