Piirrän sarjakuvan A4-kokoon, skannaan sen niin skarpisti kuin pystyn (about 500dpi), poistan harmaasävyt ja lähetän kuvan lzw-tiffinä väritettäväksi.
Alempana tulee hiukan teknistä jargoniaa ja puran omaa tuohtumustani, kun hienot sarjakuvataiteen helmet, jos Aku Ankan Taskukirjoja voi sellaiseksi sanoa, tuhotaan sen jälkeen kun taiteilija on päästänyt ne käsistään.
Tässä tiivistettynä: Jos originaalisi on vaaka-A4 sentin marginaaleilla, skannaa mainittu tussaus resoluutiolla 600 - 800 dpi, jolloin julkaisukoon resoluutioksi tulee 900-1200 dpi. Mieluummin suurempi luvuista.
Kaikkiin painomenetelmiin suositellaan viivakuvien julkaisuresoluutioksi 1200 dpi, myös sanomalehtiin. Aiheesta tarkemmin
kvaakin Skannaus- ja viivat -osiossa.
Ja tässä jargoniaa:
Vielä 80-luvulla ammattireprot tekivät kaikki skannaustyöt, jolloin ei ollut käytännössä ollenkaan pikselöitymis/rasteroituminen-ongelmia. Ne tulivat kun reprot putosivat pois, ja skannaustyö siirtyi työpöydille. Pix/Ras-ongelmat näkyvät selvimmin, kun ostaa uudehkoja Aku Ankan Taskukirjoja tai selaa vaikka Aamulehden tai Hesarin sarjakuvasivua. Jopa jotkut syndikaatit neuvovat että 400dpi riittää kaikkeen. Ei riitä. On kummallista että tahot, joilla on rahaa kuin roskaa, tekevät niin karkeita virheitä.
Jos siis stripin piirtää vaaka-A4:lle, jossa on sentin marginaalit ja skannaa sen 500 dpi:llä, julkaisukoon resoluutioksi tulee 745 dpi (jos julkaistaan 18,6 cm leveänä, kuten yleensä). 745 dpi on hiukan alakanttiin, jos tussausresoluutiosuosituksia (julkaisukoossa 1200dpi) kuunnellaan.
Jos haluaa että resoluutio on suositusten mukainen 1200 dpi julkaisukoossa, täytyy edellämainitun kaltainen A4 skannata resoluutiolla 806 dpi.
Testieni mukaan jos julkaisukoon resoluutio on 900 dpi, normaalissa aikakauslehdessä (hiukan huokoinen G-print-paperi) pikselöityminen ei näy paljain silmin (ainakaan minun silmin, kun tarkistin juuri uusimmasta Osuustoiminta-lehdestä). Suurennuslasilla saattaa näkyä. Jos paperilaatua parannetaan vielä tästä, (esim. Galerie Art Gloss), silloin saattaa tarkkasilmäisimmät nähdä pikseleitä paljain silminkin, mutta suurennuslasilla aika varmasti.
En ole testannut näin alhaista resoluutiota, mutta luulisin että 745 dpi:n julkaisukoon resoluutio aikakauslehdessä näkyy pikselöityneenä paljain silmin, muttei huomiotaherättävästi.
Sanomalehti on niin huokoinen että painomuste leviää enemmän, jolloin todennäköisesti pikselöityminen näkyy paljain silmin vasta 600-700 dpi:n alittavissa. Sanomalehtipapereissakin on eroja. Esim. Jokilaakso on vaaleaa, kiinteämpää paperia kuin vaikka Hesari, joten Jokilaaksossa on syytä käyttää hiukan suurempaa resoluutiota.
Jos haluaa olla varma, ettei pikselöitymistä havaitse millään yleisimmällä paperilaadulla ainakaan paljain silmin, on syytä käyttää tussauksessa julkaisukoon resoluutiota välillä 900-1200dpi. Skannausresoluutio on eri juttu, se pitää laskea tai kokeilla Photoshopilla, ja riippuu originaalikoosta.
Kirjapainojen (laser)painolevytulostimet tulostavat kaikki väripellit (CMYK color plates) tarkkuudella 1000-3600 dpi mm. juuri sen takia että pikselöityminen vältetään.
Ylläolevat resoluutio-ohjeet koskevat siis vain tussauksen skannaamista. Väritys on oma juttuna, jolle riittää 160-300 dpi:n julkaisukoon resoluutio. 160 dpi riittää sanomalehdelle, 300 dpi aikakauslehdelle. Mieluummin taas isompi luvuista, eli 300 dpi, että sama tiedosto käy riippumatta painopaperista.
