Tex Willer

[AlkoTanko]

Empäs löytänyt mistään uutta maksia, piru vie. Soomalainen kirjakauppa, muutama ärrä, prisma ja ässä-marketti tuli tsekattua. Lienee vain yksittäisissä paikoissa laitettu etuajassa myyntiin. Kaverini osti sen kaiketi Jumbon Akateemisesta, mistähän AlkoTanko sen sai? Toivottavasti tulee laajemminkin myyntiin ennen Helatorstaita, ettei tartte lähteä koko pääkaupunkiseutua haravoimaan.  

Eräästä lähikaupungin sarjakuvaliikkeestä. En ole nähnyt kyllä isoissakaan kaupoissa tuota.

[Jarkko Sikiö]

Kvaak-arvio opuksesta Viikatemiehen tiellä on etusivulla!

Opus on kevyttä kesäviihdettä, joka on mieleeni Ortizin voimakkaan taiteen vuoksi. Veteraanisarjan mestari on Willer-kuvittajien joukossa henkilökohtainen suosikkini, samoin Segura-Ortiz-parivaljakon Meksikon luotijuna on Maxi-Tex-julkaisujen joukossa aina ollut minulle mieluisin. Tälläkin kertaa matkataan junassa, mutta näitä yksityiskohtia tarinassa on liiankin kanssa, kuten arviosta voi lukea.

Arvio alkaa tällä kertaa melkoisen aasinsillan kautta, mutta kuten AlkoTanko totesi, Ortizin kuvitus on erityisen vakuuttavaa ja uskoisin herrasmiehen vierailleen myös Almerian Tabernasin seutuvilla, missä sijaitsee Euroopan ainoaksi autiomaaksi kutsuttu alue, joka mahdollisesti onkin Kvaakin lännenharrastajille tuttu.

Liekö sitten monikaan Suomen lännenystävistä Almerian kulissikyliä käynyt paikan päällä katsastamassa, mutta riittävän intomieliselle harrastajalle lento Malagaan ja vuokra-autolla eteenpäin hurauttaminen ei ole vaiva eikä mikään.

Vuokra-autolla matkaava härmän hurja voi vakuutuspaperi hansikaslokerossaan kaasuttaa kulissikylistä Fort Bravoon niin, että kuivuneen joenuoman pohjalta polttavaa aurinkoa vastaan sinnittelevä kura vain lentää.

Innokkaimmankin lännenmiehen tulee silti ottaa nämä varoituksen sanat todesta: kulissikyliä on vaikea löytää, ellei etukäteen selvitä, minne on matkalla. Pettymys voi sekin koittaa, kun perillä odottaa siloiteltu turistirysä, kuten Mini Hollywood, tai rähjäinen kokoelma hoitamattomia kulissitönöjä, jollainen myös Fort Bravo on. Isommankin turistin alahuuli alkaa siinä väpättää, eritoten kun riemusta saa maksaa enemmän kuin sillä tuntee saavansa vastinetta.

Erityisesti lapset voi suoralta kädeltä säästää kokemukselta, seutua ei syyttä nimitetä Euroopan ainoaksi todelliseksi aavikoksi. Itse olen käynyt siellä kun lämpöä on ollut runsaat parisenkymmentä astetta ja tuolloin korkealta porottava aurinko oli kuumentanut maan lämpöä huokuvaksi paistinpannuksi. Kun kesällä Andalusiassa lämpö huitelee siinä kolmen-neljänkymmenen välillä, kunnon vesitankkaus, lippalakki ja roimalla suojakertoimella varustettu aurinkovoide ovat vähimmäisvaatimus.

Perhesovun nimissä suositeltavin vaihtoehto on jättää lapset ja vaimo Mini Hollywoodin eläintarhaan, kuiva ja kuuma paikka tosin sekin, tai johonkin aurinkorannan lapsiystävällisempään turistirysään.

Koska tämä meni jo aivan matkakertomukseksi, lisätään vielä linkit eli kohteisiin voi tutustua matkailunäkökulmasta tai Wikipedian sivulla (Texas Hollywood on nykyisin Fort Bravo). Elokuvia voivat tuolla käyneet tai sitä vasta suunnittelevat bongata Wikipedian lisäksi tämän listauksen avulla.

[El Reijo]

Vajaa puolet luettu mutta Jiksin mainion arvostelun allekirjoitan ainakin tällä hetkellä. Välillä piti kurkata kantta että onko tämä Tex Willer vai otinko hyllystä jonkin muun...Lupen omenatorttu vaikutti musta ennemmin kyllä joltain paistilta 

Ortiz ei meikään ihan kybällä kolahda mutta kyllähän tämä mukavaa kesähuttua on.

[Janne]

Mikäs on, kun sekä Hannu että Elre eivät Ortizista tykkää? Mikä siinä on vialla?

[El Reijo]

Mikäs on, kun sekä Hannu että Elre eivät Ortizista tykkää? Mikä siinä on vialla?

En nyt sanoisi etten pitäisi tästä mutta jostain tulee sellainen pieni särö lukuelämykseen...
Kaipa tämä on tottumiskysymys enemminkin...Ortizin tummasävyinen tyyli on monin paikoin loistavan hienoa....minua häiritsee jonkin verran lähinnä erilaiset pärstäkertoimet jossa on ajoittan korostetun koomillisia piirteitä tai sitten on sellaista sutaisun makua ja luonnottomia irvistyksiä...

[Jarkko Sikiö]

Ortizin konnagalleriassa näyttääkin olevan hieman peruja niiltä ajoilta, kun hän taiteili kauhutarinoita. Onhan niissä pientä irrottelun makua, mutta vastineeksi on lähestulkoon pideltävä nenästä kiinni, kun katselee hikoilevia resupekkoja, siinä määrin vakuuttavasti Ortiz elämää lännessä kuvaa.

[trendkiller]

En ole tätä uusinta Maxia lukenu, mutta kyllä tämä Segura-Ortiz kaksikko on paras tällä hetkellä. Ortizin taide ja Seguran rosoisen väkivaltaiset tarinat sopivat loistavasti yhteen.

[Lurker]

"Ympäristö- ja luontoteemat hän on lisännyt niitä sen suuremmin korostamatta, joten nekin vain hukkuvat kaiken sekaan. "

Eivät ollenkaan. Viikatemies on Parasta Texiä aikoihin. Siinä ei olekaan suoranaista juonta vaan teema: eloonjäämiskamppailu. Villi länsi kuvataan kesyttömänä maastona, jossa vahvimmat ja sopeutuvimmat pärjäävät - jos onni on myötä.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Tex itsekin on joutua viikatemiehen saaliiksi ja hänet pelastaa vanha mummeli, itsensä uhraten! Sankari taidetaan pelastaa peräti kaksi kertaa.

Ei aina tarvitse olla juonena sitä karjaparonia tai muuta miljoonaan kertaan nähtyä mahtikonnaa. Virkistävää vaihtelua tämmöinen tarina! Ihmiset ovat kuin susia. No joo, oli se vähän koominen se susilauma vielä kaiken muun päälle, mutta se olikin metafora.

Ortiz oli tällä kerralla jopa hivenen hillinnyt mustan käyttöä, ja naamat eivät olleet enää ollenkaan kenkäplankilla sivellyn näköisiä.

[Mosabacka]

Luin Hannun tuomitsevan kirjoituksen (Paras Maxi-Tex -ketjussa) ennen omaa uusimman Maxi-Texin lukukokemusta ja täytyy myöntää, että melkein haksahdin luulemaan, että kyseessä on b-luokan paketti.

Totuus on kuitenkin se, että Viikatemiehen tiellä on vähintäänkin ok teos. Ortiz on lempipiirtäjiäni, joten sen puolesta tarina on parasta a-luokkaa. Hiestä, rosoisuudesta ja parrankasvusta on hehkutetttu jo aikaisemminkin, mutta pidän myös siitä, että Ortiz piirtää silmälaseja. Ja ne eivät ole nykymallin mukaisia heijastamattomia linssejä, vaan heijastavia linssejä. Sangat ja linssit saavat välillä kyytiä. Ortiz on in!

Seguralta puolestaan on saatu luettavaksi aikaisemmin tavanomaista Texiä raaempia tarinoita. Viikatemiehen tiellä -tarina on raakuudeltaan normiluokkaa. Minua ilahdutti Lurkerin tavoin se, että Tex on paikoin avuttomassa asemassa. Sekin oli mielenkiintoista, miten kulta sai retkueen miehet sekaisin. Ahneus!

Tarinassa on kuitenkin selkeitä ongelmia ja ne liittyvät tarinan pituuteen. On toki hienoa, että kertomus jatkuu ja jatkuu, mutta jos siihen ympätään kaikki mahdollinen sivujuonne yksityiskohtineen, itse tarinan pääjuoni alkaa ontumaan. Minun mielestäni lukupaketti olisi ollut ytimekkäämpi, jos muutama sivujuonteista olisi jätetty pois joko lyhentämällä tarinaa tai keskittymällä olennaiseen enemmän. Esimerkiksi opasintiaani, hylätyn kylän porukka, pyörremyrsky (muistissa on aikaisempi huikea tarina, joten olihan tämä versio aika väsynyt), sudet (nekin vielä) ja biisonit tulivat ja menivät vaikuttamatta sen kummemmin pääjuoneen.

Joka tapauksessa aion lukea ko. Maxin toiseenkin kertaan jonkin ajan kuluttua, sillä jos vertaa tarinaa normisarjan viimeisimpään tarinaan (ei klassikko, vaan Nizzin kirjoittama), niin Segura-Ortiz jyrää 10-0! Paljon mieluummin ylipitkä tarina, kuin tynkä.

Makuja on monia, sanoi koira, kun muniaan nuoli.

Yleisemmällä tasolla mietin myös sitä, että miksi Carson pitää ottaa mukaan tarinaan, jos hänen roolinsa on loukkaantua ja jäädä olennaisesta pois. On hieman harmillista, että Tex-tarinoissa on vakiintunut käytäntö, että seikkailuissa on joko nelikko, Tex-Carson tai Tex yksin (usein siten, että Carson loukkaantuu). Miksi ei Tex-Kit tai Tex-Tiger tai Tex-Kit-Tiger jne.?

[Janne]

Viikatemies on Parasta Texiä aikoihin. Siinä ei olekaan suoranaista juonta vaan teema: eloonjäämiskamppailu. Villi länsi kuvataan kesyttömänä maastona, jossa vahvimmat ja sopeutuvimmat pärjäävät - jos onni on myötä.

No niin! Tämä mielikuva minullekin tuli kun aikoinaan tavasin alkukielisen version. Käännettyä versiota en ole vielä avannut ja aloin näiden lyttäämisten jälkeen ajatella, olenko ymmärtänyt jotain ihan pieleen. Aivan mahtavaa, kun toisinaan on vähän erilainen lähestymistapa kerrontaan. Ja tähän tarinaan ja sen kerrontatapaan sopii aivan eriomaisesti sekä alkuperäinen että käännetty nimi.

[mkivimaki]

En ole vielä itsekään ehtinyt uusinta maxia lukea, mutta vähän jo jännittää millaista kuraa tuo on.. En usko, että piirrokset kovinkaan huonoja ovat.. Epäilyttää vaan nuo "metafora" hommat..

Omalla osallani on ainakin usein esimerkiksi elokuvien suhteen niin, että arvostelijoiden ylistämät elokuvat ovat omasta mielestäni täysin surkeita ja toisin päin. Heitetään vaikka esimerkkinä yksi "parhaista" urheiluelokuvista, lämäri, jossa mm. Hansonin veljekset liittyvät joukkueeseen sikailemaan. Kaikki ovat tuota kehuneet kilpaa vaikka onkin vanha elokuva, mutta minun mielestäni tuo raina oli suoraan sanottuna surkea.

Täytyy nyt vaan toivoa, että tuossa viikatemiehessä ei ole liikaa metaforia ja muuta liian taiteellista hölynpölyä minun makuuni

[Janne]

Eiköhän tätä nyt ole jo sen verran tasapuolisesti haukuttu ja kehuttu, että asennotumisvaikeuksia ei pitäisi ennakkoon olla. Ei muuta kuin stetson päähän ja pihakeinuun maxista nautiskelemaan!

[mkivimaki]

Eiköhän tätä nyt ole jo sen verran tasapuolisesti haukuttu ja kehuttu, että asennotumisvaikeuksia ei pitäisi ennakkoon olla. Ei muuta kuin stetson päähän ja pihakeinuun maxista nautiskelemaan!

Mutta tänään tulee Suomen pelikin Jos vaikka huomenna.. Ainiin.. Venäjäpeli.. no jos ylihuomenna

[Hannu]

Pieni toipumistauko tähän väliin; tuo "tuomio" tuolla toisessa säikeessä oli ensireaktio, ehkä hieman siitä olen pehmennyt, mutta en kuitenkaan aio peruutella. Ortizin kuvituksessa minua häiritsevät nuo merkilliset rujot ja toisaalta - kuten Elre sanoi - koomiset pärstät. Pääkonnien lisäksi galleriassa oli ties minkänäköistä tyyppiä, jollaisia ei sitten kirveelläkään mistään oikeasti löydy - siis elävästä elämästä, sarjakuvista toki. En tarkoita että Tex Willerin pitäisi olla mitään superrealistista, mutta hahmot ovat yleensä realistisen näköisiä, ei karikatyyrejä. Orttiz liikkuu - kiikkuu - naturalismin ja komiikan puolella vähän turhan paljon minun mieleeni. Hyvä piirtäjä hän on, sitä ei käy kiistäminen, mutta minun puolestani saisi piirtää jotain muuta kuin Texiä.  

Toinen ärtsyyntymiskynnyksen ylittänyt asia oli väkivalta ja ennenkaikkea raaka, brutaali sellainen. Tuossa edellä on Jiksin viestissä kuva toisesta pääkonnasta ampumassa hymy huulilla, nauru vaan puuttuu "and loving it". Korppien nokkima hirtetty sivullinen, intiaanien kokko jossa roikkuu kaksi hahmoa tulessa pää aslaspäin, postivaunujen matkustajien ja vielä lopuksi hevosten teurastaminen, jne. Kuka kvaakkilaisista tarjoaa tätä maxia lastensa luettavaksi?

Sivujuonia oli yllin kyllin, em. seikkojen jälkeen nekin alkoivat harmittaa, kun tuntui että koko tarina on pelkkää päätöntä poukkoilua. En nyt enää pidä niitä niin pahoina synteinä.

Ei tämä ehkä aivan niin onneton ollut kuin mitä aiemmin sanoin, mutta tuskin koskaan enää uudestaan tähän kajoan; en ainakaan jos haluan itseäni viihdyttää.

Mutta kuten Mosabacka oivaltavasti asian ilmaisi, makuja on monia.

[El Reijo]

Toinen ärtsyyntymiskynnyksen ylittänyt asia oli väkivalta ja ennenkaikkea raaka, brutaali sellainen. Tuossa edellä on Jiksin viestissä kuva toisesta pääkonnasta ampumassa hymy huulilla, nauru vaan puuttuu "and loving it". Korppien nokkima hirtetty sivullinen, intiaanien kokko jossa roikkuu kaksi hahmoa tulessa pää aslaspäin, postivaunujen matkustajien ja vielä lopuksi hevosten teurastaminen, jne. Kuka kvaakkilaisista tarjoaa tätä maxia lastensa luettavaksi?

Jep, turhan brutaalia on mutta kestän sen kyllä mutta entä ne kymmenvuotiaat jotka ekaa kertaa avaavat vaikka tällaisen. Mutta kuten ehkä joku muistaakin että kävin vähän kertomassa Texistä alakoulun kuudesluokkalaisille pari vuotta sitten...tiedä tällaista luettuani voisinko ja haluaisinko enää suostua moiseen. Jo silloinkin esitettiin mieltä polttava kysymys "miksi siinä tapetaan niin paljon"....jotenkin siitä vielä selvisin mutta että tästä saisi jo liian pahan...
Tulipahan sitten vähän moraalistakin näkökulmaa...