Sangatsulta lokakuussa Emma

[Irene]

Tämähän kuulostaa sellaiselta julkaisulta, josta mangaton voisi aloittaa tyylilajiin tutustumisen. En olen varma raaskinko omia eurosiani Emmaan sijoittaa, mutta jos ei kirjastosta löydy, niin eiköhän tuon voisi vaikka junalukemiseksi ostaa.

[Irene]

Ostettu ja luettu.

Ensi alkuun meni aikaa opetellessa ruutujen lukemista oikeassa järjestyksessä. Löytyi kirjasta onneksi ohjekin.

Emma oli minusta ihan kiva, mutta ei sen enempää kyllä kolahtanut. Ensinnäkin ihmetytti, että mikä siinä Emmassa niin ihmeellistä oli, että kaikki miehet häneen suin päin rakastuivat. Hiljainen nysverö koko emäntä.

Historiallisten romaanien suurkuluttajana (ainiin, ja kai mulla jossain kaapin perällä on myös maisterin paperit "historian asiantuntijan" tittelillä) ärsytti myös epärealistinen maailmankuva. Siis todellakaan luokkaerot eivät olleet tuollaista söpöstelevää hymistelyä kuin Emmassa. Kyllä ne rikkaat ja aateliset korkeintaan käyttivät raa'asti hyväkseen palvelustyttöjä, eivätkä kantaneet niille lahjoja ja kukkia.

Henkilöiden nenättömyys ja puoli päätä peittävät silmät tekivät hahmoista myös hieman ilmeettömiä.

[Aura]

Ensinnäkin ihmetytti, että mikä siinä Emmassa niin ihmeellistä oli, että kaikki miehet häneen suin päin rakastuivat. Hiljainen nysverö koko emäntä.

Minulle taas jäi se kuva, että hahmossa on jotain muutakin kuin hiljainen ulkokuori. Mut en pääse tarkistamaan kun alppari ei ole käsillä.

Kyllä ne rikkaat ja aateliset korkeintaan käyttivät raa'asti hyväkseen palvelustyttöjä, eivätkä kantaneet niille lahjoja ja kukkia.

Henkilöiden nenättömyys ja puoli päätä peittävät silmät tekivät hahmoista myös hieman ilmeettömiä.

Minäkin vierastin hieman kömpelöhköä piirrostyyliä kun näin ensimmäiset kuvat, mutta totuin siihen nopeasti. Ja kehittyyhän tyyli hieman alpparin loppuun mentäessä. En tunne viktoriaanista Englantiakaan niin hyvin, että virheet olisivat kauheasti pistäneet silmiin... mutta eri asia sitten, kuinka historiallisesti tarkka tekijä yritti olla hahmojen keskinäisten suhteiden osalta - vai halusiko vain kertoa suhdetarinan ja sijoittaa sen viktoriaaniseen Englantiin koska pitää kyseisestä aiheesta niin paljon.

[J.Salo]

Kommentoikaa köyhää arvostelijaa.

[Mieluiten tässä näin.]

Linkki

[PTJ Uusitalo]

Tarina etenee hitaasti, ja poikkeaa huomattavasti japanilaisesen sarjakuvan valtavirrasta toiminnan puutteen ja erikoisen sivurakenteen puolesta. Paneeliasettelu on hyvin länsimainen; ruutujako on tiukka eikä katuojista löydy turhaa roskaa.

Ainakin huomaa, ettet ole lukenut paljon valtavirtaseineniä.

[J.Salo]

Joo, en. Vertasin lähinnä shonen- ja shojo-sarjakuvaan, joissa ruutujako on hyvin epäämäräistä jos sitä löytyy ollenkaan.

Nytkun otit asian puheeksi, niin rinnastuksen Maison Ikkokuun olisi voinut tehdä (onko se seineniä?), mutta toisaalta se taas olisi tehnyt hommasta sekavamman. Suurimmalle osalle ihmisistä manga on sitä mitä kioskista löytyy, ja yritin tehdä vertausta nimenomaan tähän kategoriaan.

[Marsumestari]

Nytkun otit asian puheeksi, niin rinnastuksen Maison Ikkokuun olisi voinut tehdä (onko se seineniä?

On: http://en.wikipedia.org/wiki/Weekly_Big_Comic_Spirits

Onneksi ruutujako ei ole sentään ultimaalista jäykkyyttä, tyyliin Sandman pahimmillaan ja Top 10.

Selailinpa manga-lehtiäni, joista kolme on seineniä ja yksi shoujoa ja näistä vikaksi mainitun tarinoissa oli kyllä yleensä vapaampi ruutujako, tosin kyllä seinen-sarjojenkin toiminnallisissa kohtauksissa näkyy vinoja ja kapeita ruutuja ja Lone Wolf & Cubissa alaruutu voi monesti levittyä koko aukemalle.

Tyttöjen sarjakuvissahan tunteet ovat kaikista vahvimmin esillä, joten se heijastuu myös ruutujakoon.

[J.Salo]

Kuten sanoin, kirjoittaessani mietin lähinnä mitä oli viime vuosina tullut ulos Suomessa; Inuyasha, Ranma, Dragonball ja Kamikaze Kaitou Jeanne ja se toine viime kesänä (jonka nimeä en muista)...  näissä kaikissa puhekuplat, ääniefektit - jopa hahmot - hyppivät ulos sarjakuvaruuduista katuojiin ja viereisiin ruutuihin.

Seinenin mainitsemattomuuden lisäksi, muuta huomautettavaa?

[Matti Karjalainen]

En taida sijoittaa rahojani "Emmaan", mutta pitänee lainata se kirjastosta. Suomeksi julkaistu manga on toistaiseksi jättänyt kylmäksi, mutta tässä konseptissa tuntuisi piilevän potentiaalia.

eri asia sitten, kuinka historiallisesti tarkka tekijä yritti olla hahmojen keskinäisten suhteiden osalta - vai halusiko vain kertoa suhdetarinan ja sijoittaa sen viktoriaaniseen Englantiin koska pitää kyseisestä aiheesta niin paljon.

... vaikka toisaalta voisi ajatella, että mikäli viktoriaaninen Englanti on lähellä tekijän sydäntä, niin silloin myös suhdetarinan miljöö olisi edes jollakin tavalla uskottava ja realistinen. Viihdekirjailijoilla näin kuitenkaan harvemmin on.

[PaavoGold]

Tää ol' hyvä manka. Reippaasti kaikkea muuta R-kipsan mangaa parempi IMO. Eli tämä jotenkin vain imaisi mukaansa, ja hups heijaa pokkari tuli luettua yhden session  aikana. Jotain mihin mikään muu suomennettu manga ei ole vielä tähän mennessä tämän henkilön kohdalla kyennyt: eli olemaan mielenkiintoinen alusta loppuun.

Oli muuten 2.painos, eli kai on kelvannut. Hinta 6,90 :*( . Sais tippuu ainaski €urolla. 

Bonus n00b kysymys: mikä tästä tekee seinen-mangaa? 

[AM]

Bonus n00b kysymys: mikä tästä tekee seinen-mangaa? 

Se, että sitä julkaistiin alunperin osana Comic-Beam nimistä seinen kuukausilehteä.

[Laura Sivonen]

Bonus n00b kysymys: mikä tästä tekee seinen-mangaa?

Kuten varmaan huomasitkin, tämä sarja vetoaa paremmin myös vanhempiin lukijoihin. Todella huonona ja epämääräisenä sääntönä, johon on tsiljoona poikkeusta, voisi pitää, että sarja on tarkoitettu samanikäisille ihmisille kuin mitä päähenkilö itse on. Thus seineniä.

[rama]

Emmasta on ehtinyt ilmestyä Ruotsissa neljä osaa (Bonnier Carlsen). Rasterit ovat yhtä moiré-sössöä, mikä on harmi, eikä Kaoru Mori ole mikään virtuoosipiirtäjä, mutta jälki paranee tarinan edetessä ja piirrostapa sopii hyvin tarinaan kun siihen tottuu.

Itse tarinan herttainen ja leppoisa kerronta tempaisi mukaansa ja luin kaikki neljä osaa yhdeltä istumalta. En kokenut tässä keskustelussa aiemmin mainittua ruokalajien nimiä yms pelkkänä name droppingina jonka tarkoituksena oli yrittää vaikuttaa viktoriaanisen ajan Englannin-expertiltä, vaan tehokeinona kuvata virallisten illallisten koukeroisia ”pakollisia kuvioita” joihin kuuluivat monimutkaiset ruokalajit sekä niihin kuuluvat juomat. En myöskään jäänyt kaipaamaan Irenen peräänkuuluttamaa sosiaalirealismia, se tuskin istuisi tähän tarinaan. Ja vaikka palvelushenkilöillä olikin aika järkyttävät elinolot sekä työehdot ei pidä unohtaa etteivät kaikki isännät harrastaneet piianraiskausta...


Todella mukava yllätys seinenin ystäville.

Ruotsinkielisestä käännöksestä vielä sen verran, että jäi ärsyttämään se, että oltiin muka käytetty kolmannen persoonan puhuttelua yms jotta puhetyyli olisi wanhahtava, mutta samaan aikaan käytettiin moderneja slangisanoja/ilmaisuja sellaisten ihmisten puheessa joiden käsittääkseni oli tarkoitus puhua huolitellusti. Huoh, kuinka inhoankaan näitä Simon Lundströmin räpellyksiä

[krista]

luin ekan osan Emmasta ja no, ie se mitenkän ihmeellinen ollut, mutta ei missään nimessä huonokaan. ja piirtäjähän kirjoittaa siellä lopussa, että kakkosestahan se tarina vasta alkaa.. mutta hyvältä ainakin vaikuttaa..

[Minella]

luin ekan osan Emmasta ja näin koukkuun  oli just minun makuun olevaan mangaa. en oikein ole aiemmin mangasta välittänyt 

Eikös toisen osan pitänyt ilmestyä 1.12? Onkohan sen julkaisu viivästynyt vai miksi en sitä mistään löydä? Kummastuttaa, kun sitä on koittanut metsästää, mutta ei niin mistään satu silmään sitä  Tietääkö joku milloin sitä mahtaa olla saatavilla?