Tästä keskustelunalusta voisi kehittää kaksikin erittäin tärkeää aihetta. Ensimmäinen on antologioiden tekeminen. Toinen on suomalaisten sarjakuvantekijöiden ja -julkaisijoiden yhteistyö.
Jälkimmäisestä sen verran, että se on menossa paljon parempaan suuntaan. Meidän piirit on aika übertaiteellisia, ja sen takia yhteistyö on vaikeaa, kun kaikki pelkää kuin hullut joutuvansa tinkimään taiteensa muodoista. Mutta silti kyräilyä on (ainakin tekijöiden kesken) todella vähän ja yhä vähemmän. Ja kaikenlaista yhteistyötä kehkeytyy koko ajan.
En kyllä täysin haluaisi allekirjoittaa Mikan julistusta, että Laikku loppuu
, mutta tiedän tietysti, mistä on puhe. Olemme yrittäneet kehittää Laikkua kokeelliseen suuntaan, sellaiseen, jossa moni tekijä rupeaisi kokeilemaan jotain ihan uutta, jota ei itsenäisessä pitkässä albumissa uskaltaisi. Mutta tällaiset projektit on tosi vaikeita, kommunikaatio on vaikeaa, jopa omista tekemisen tavoista keskusteleminen on vaikeaa, koska ne koetaan helposti vastakkain- tai paremmuusasetteluksi. Ja pelätään, että oma hauras visio hajoaa. (Ja voihan se hajota.)
Tarvitsisimme sarjakuvantekijöiden työpajoja ja seminaareja, joissa pohdittaisiin sarjakuvan mahdollisuuksia. Tekijät kertoisivat omasta työstään ja tekniikoistaan, ideoistaan, tavoitteistaan. Jaettaisiin syrjäytyneisyyttämme.
Tällaiselta pohjalta voisi tavalla tai toisella syntyä oikeasti mielenkiintoisia antologioita. Jotenkin tämä työnäyteantologiakulttuuri on ainakin minun mielessäni päässyt eltaantumaan.
Tällaiselta pohjalta haluaisin tehdä Aseman kymmenvuotis-Laikun. (Ei kai täysin epärealistista, kun antaa projektille aikaa jo lähtökohtaisesti kolme vuotta.)
Kirjoittaja