Menun haastattelu TCJ:ssa (katkelma)

[roju]

Nyt on ranskankielen taidottomillakin mahdollisuus saada vinkkiä siitä mistä ranskalaisessa sarjakuvamaailmassa on puhuttu viime aikoina. The Comics Journalin nettisivuilla on valaiseva katkelma J-C Menun haastattelusta (loput totuttuun tapaan paperilehdessä, mahtaako tulla yhteekään helsinkiläiseen kirjastoon tällä hetkellä? Lahdessa Muotsikan kirjastoon kyllä):

http://www.tcj.com/277/i_menu.html

Lyhyessä pätkässä ehditään käydä läpi, miksi isojen kustantamojen "alternative"viritykset ovat kuolemansuudelma koko alalle, miksi Craig Thompson ei ansaitse menestystään, miksi uusi Futuropolis sukkaa ja muutenkin miten sarjakuvia pitäisi kustantaa.

Menu on siirtynyt takaisin kritiikin pariin Plate-Bandes -pamflettinsa ja etenkin toiseen numeroonsa alle vuodessa ennättäneen Eprouvette-lehden myötä. "Lehden", koska uudessa numerossa on yli neljäsataa sivua eikä loppuvuodesta ilmestynyt ykkösnumerokaan siitä paljoa jälkeen jäänyt.

Eurosarjakuvansa tunteva Bart Beaty (The Comics Journal, www.ComicsReporter.com, University of Calgary) menee arviossaan jopa niin pitkälle että pitää sitä parhaana julkaisuna sarjakuvasta ikinä. En pidä väitettä liioiteltuna.

http://www.comicsreporter.com/index.php/briefings/eurocomics/5721/

[villeranta]

Ho hoo! Kiitos Roju. Käyn täällä ehkä kerran kahdessa vuodessa, mutta yllättäen opin uutta.

Menu on syystä katkera, että suuret kustantamot ryöstöviljelee sitä, mitä L'Association loi 15 vuotta sitten. Mutta onko mitä väliä sillä, KUKA julkaisee uutta ja kokeilevaa sarjakuvaa? Poisson Pilote ja Gallimard muun muassa tekee VÄREISSÄ uutta sarjakuvaa, jälkimmäinen välittämättä edes sivumäärästä tai yksityiskohtien määrästä, mutta ymmärretäänpä Menua...

Joann Sfar saa tehdä mitä huvittaa Dargaudilla ja Gallimardilla (itse toimittamassaan Bayou-Gallimard-kokoelmassaan), ja siitä yritetään imeä kaikki mehut, mitä irtoaa, ja mikäs Sfarilla, kun saa tehdä mitä huvittaa, ja kaikki pääsee läpi? Gallimard tietysti voi jopa löytää oikeasti jotain uutta Bayou-kokoelmaan, kun sitä vetää innovatiivinen Sfar. Ja mitä valittamista Menu pystyy löytämään tästä?

Ehkä Ranskassa mennään aaltoliikettä suurten kustantamoiden valtakaudesta taantumaan (pienten syntymiskauteen) ja takaisin. Aina tulee lopulta joku, joka tyhjentää pienten löytämän keitaan, ja kun se on tyhjä, uuden keitaan löytävät just pienet.

Vitun Dargaud ei ottanut mun Elias Lönnrot -elämäkertaani vastaan, mutta ihmekö tuo. Seuil onneksi ottaa, kun niillä menee huonosti. Ja miksipä ei tarjota sitä Gallimard-Sfarille tai pahalle Casterman-Écrituresille? Kyllä minä olen yhtä ihmeissäni Graig Thompsonin menestyksestä Ranskassa kuin Menu. Siinä jätkässä ei ole mitään muuta hyvää kuin se että se on jenkki. Pelkkää paskaa.

Ja Menun mainostamat "pienille uskolliset tekijät"? Hmm. Sietää miettiä sitä täällä työhuoneella samalla kuin kirjoittelee Dargaudille, Castermanille, Gallimardille ja Seuilille, suurimmasta pienimpään...

[roju]

Tuossa Eprouvette kakkosessa on kaikista noista ja kaikista muistakin maailman aiheista lisää. Se kirja on oikea aarrearkku. Ja Menu sanoi että haluaa saada kolmannen ulos jo syksyllä, jotta se oikeasti olisi säännöllisesti ilmestyvän lehden tavoin relevantti.

Vielä vanha punkki jaksaa potkia!

[juhaveltti]

Menu on syystä katkera, että suuret kustantamot ryöstöviljelee sitä, mitä L'Association loi 15 vuotta sitten. Mutta onko mitä väliä sillä, KUKA julkaisee uutta ja kokeilevaa sarjakuvaa?

Minä en hirveän perillä ole näistä Ranskan indie-skenen kuvioista, mutta Menun valitukset kuulostavat aika älyttömiltä vapaan markkinatalouden vallitessa. Olen ymmärtänyt Rojun puheista, että L'Asso aikanaan perustettiin täyttämään tyhjiötä 'vaihtoehtoisen' sarjakuvan osalta, ja on selvää, että ovat tehneet merkittävää työtä - mutta on naurettavaa ajatella, että he saisivat pitää pesänsä, ilman että kukaan astuisi varpaille tai samoille apajille. Pikemmin luulisi, että he ovat tyytyv'äisiä, jos ovat saaneet rattaat liikkeelle.

Craig Thompsonia sopii kritisoida, mutta Menun näkemykset siitä, että Thompson ratsastaisi Baudoinin tai Dupuy & Berberianin luovuuden keppihevosella, ovat älyttämiä ja vääriä. Vaikutteiden ottamisesta ei voi ketään taitelijaa syyttää, tai laittaa tilille - selkeä imitaatio herättää ehkä sääliä ja vähäistä arvostusta, mutta siitä ei Thompsonin kohdalla ole kyse. Jos Blanketsin vaikutteita etsii, on ilmiselvää, että ne tulevat voimakkaimmin Eisnerilta, ja siis amerikkalaisesta kerronnasta, Thompson on tehnyt varsin koherentin paketin, joka on kerronnallisesti ansioitunut. Ei avantgardea, vaan pikemmin sen appropriaatiota "mainstream" -henkisempään ympäristöön.

Ja kuten Menun haastattelussa todetaan avantgarden vastuusta jatkuvaan innovointiin, niin sananmukaisestihan juuri se on se rooli, joka avantgardella on, ja jos sitä viittaa ei pysty kantamaa, turha on ruikuttaa jos nuoremmat menee ohi.

Kuluttajien valintoja sopii sinällään kritisoida, ja hypotetisoida Blanketsin nostetta yli ansioiden - mutta niinhän tuo menee kaikilla saroilla, katsoi sitten mitä tahansa taiteen kenttää - suuri osa ihmisistä ei tiedäkään, että valinnanvaraa on Dan Brownia ja Päätaloa pitemmälle, top 10 ja 40 -listat määrittävät ostopäätökset - niin älytöntä kuin se onkin, kaiken valinnanvaran keskellä.

[juhaveltti]

Ja kertokaapas mikä ranskalainen sarjis(romaani) selkeästi olisi edistyneempi ja tasokkaampi kuin Blankets?

[jyrki68]

Vitun Dargaud ei ottanut mun Elias Lönnrot -elämäkertaani vastaan, mutta ihmekö tuo. Seuil onneksi ottaa, kun niillä menee huonosti. Ja miksipä ei tarjota sitä Gallimard-Sfarille tai pahalle Casterman-Écrituresille? Kyllä minä olen yhtä ihmeissäni Graig Thompsonin menestyksestä Ranskassa kuin Menu. Siinä jätkässä ei ole mitään muuta hyvää kuin se että se on jenkki. Pelkkää paskaa.

Kuinka montaa ranskalaista kiinnostaa 1. kauan sitten kuolleen 2. suomalaisen 3. kansanperinteen kokoajan elämä? Ihan oikeasti hei. Toivottavasti edes Suomesta löytyy kiinnostuneita. Mutta pisteet toki yrittämisestä.

[roju]

Kuinka montaa ranskalaista kiinnostaa 1. kauan sitten kuolleen 2. suomalaisen 3. kansanperinteen kokoajan elämä? Ihan oikeasti hei. Toivottavasti edes Suomesta löytyy kiinnostuneita. Mutta pisteet toki yrittämisestä.

Ei se tarina vaan se miten se kerrotaan. On tainnut jäädä äikäntunnilla ne pakollisetkin romaanit lukematta?

[Hege]

Hiukan oli semmoista yleistä kyrsiintymistä haastattelussa havaittavissa siihen että hiekkalaatikon leluilla leikkii nyt muutkin ja joku toi jopa omiaan mukana.
Blanketsistakaan tiedä kumpi harmitti enemmän, se että se myi niin paljon "ansiotta" vai se että Assot laski sen näppiensä läpi. Aina voidaan hätäselityksenä vedota korkean julkaisupolitiikan ylläpitoon vaikka bisnesmies itkeekin verta.
Jos paska myy jolloin sitä julkaistaan niin ei se nyt koko alaa lokaan vedä, tulee sitä tuubaa muissakin myyntiartikkeleissa.
Menu tuntuu ottavan sarjakuva-asiat hyvin henkilökohtaisesti, toisaalta on hyvä että joku ottaa.

[Antti Vainio]

Kuinka montaa ranskalaista kiinnostaa 1. kauan sitten kuolleen 2. suomalaisen 3. kansanperinteen kokoajan elämä? Ihan oikeasti hei. Toivottavasti edes Suomesta löytyy kiinnostuneita. Mutta pisteet toki yrittämisestä.

Myönnän että noin esitettynä toi kuulostaa pedagogiselle paskalle. Mutta tuohon sisältyy sellainen ajatus että Suomi on joku  erillinen taivaankappale joka ei ole yhteydessä muuhun maailmaan. Meidän kaikkien elämään silti vaikuttaa että puolihullut serbit tappoi 1914 jonkun paraatiprinssin. Me ollaan osa Eurooppaa haluaa maajussit sitä tai ei. Ranskalaisia nyt harvemmin kiinnostaa niiden maan ulkopuoliset tapahtumat mutta sekin on aika iso paikka  johon mahtuu kaikennäköisiöä lukijoita. Jos itseä ei kiinnosta kuin oma napanöyhtä niin ei tarvitse  yleistää. Amerikkalaiset on sitä paitsi todistanut että kun tarina kerrotaan hyvin koko maailma on kiinnostunut niiden meidän kannalta usein täysin epärelevanteista hölmöilyistä.

[keijoahlqvist]

Amerikkalaiset on sitä paitsi todistanut että kun tarina kerrotaan hyvin koko maailma on kiinnostunut niiden meidän kannalta usein täysin epärelevanteista hölmöilyistä.

Näin se kulkee. Ei Ranta ole tekemässä suurmieselämäkertaa koululasten kiusaksi vaan tarinaa. Eikä se tarina ole mitätön sellaisenakaan kun se tunnetaan, puhumattakaan mitä siitä saa sepitettyä.

[jyrki68]

Onnea Villelle tulevaan, nyt jo aivan varmaan maailmanvalloitukseen. Toivottavasti hän ei ota "Lönkkaa" liian vakavasti. Itse sivistymättömänä napanöyhtämiehenä otan lönnrotini lauantaisin saunan jälkeen ja peiton alla, mieluiten valot sammutettuna.

[Antti Vainio]

Itse vedän rajan siihen että koskaan en ole lönrotistani maksanut, periaate on se että lönkkaa on saatava supliikilla tai sitten olla ilman

[villeranta]

Joo, irrelevantti kysymys, kiinnostaako Elias Lönnrot ranskalaisia tai ylipäänsä ketään. Hahmohan on helvetin tylsä pompöösi historiallinen möhkäle. Ei kiinnosta minuakaan. Se, miksi käytän tyyppiä hahmonani, on pitkä juttu, mutta en minä tietenkään mitään Lönnrot-elämäkertaa Dargaudille tarjoillut, eikä ne sitä aiheen takia torjuneet. Tarina ei vakuuttanut Poisson Piloten toimituskunnassa kuin yhden kustannustoimittajan sen kymmenen sivun ja synopsiksen perusteella, mitä niille lähetin ranskaksi käännettynä. Saa nähdä sitten, meneekö jokin toinen juttu läpi myöhemmin. Ei niillä kuulemma mun tyyliä vastaan mitään ole (mikä on ehkä yllättävää). Ja olen tekemässä toista, pidempää Lönnrot-tarinaa muualle. No, se siitä.

Mikä ranskalainen sarjakuvaromaani on minusta parempi kuin Blankets? Oukei... Ette te kuitenkaan ole lukeneet näitä. Joann Sfarin toistaiseksi kaksiosainen Klezmer-romaani on minusta paljon parempi kuin Blankets. Samoin esim. Marjane Satrapin Persepolis, Sfarin Pascin, Baudoinin Le Voyage, Frederic Peetersin (Sveitsi) Les Pilules bleues, Trondheimin Frantico (he he, onko sarjakuvaromaani?), Blutchin C'était le bonheur (onko sekään?)... On niitä vaikka mitä. Täytyy tosin myöntää, että parhaat laajat sarjakuvateokset on minusta kyllä amerikkalaisia. Katchor, Chris Ware, Chester Brown, Will Eisner tietysti, Jeffrey Brown - kaikki nämä hakkaa kyllä Thompsonin. Siis minusta.

On ihan totta kauhean sääli, ettei ranskalaista uutta sarjakuvaa tunneta kovin hyvin Suomessa eikä paljon muuallakaan Ranskan ulkopuolella. Sarjakuvassa on tehty niin vähän suuria oivalluksia ylipäänsä koskaan missään. Uskon, että sadan vuoden päästä kun kirjoitetaan sarjakuvahistoriaa, tähänastisista koko maailmassa ikinä ilmestyneistä teoksista mainitaan tuskin mitään. Tältä minusta ainakin tuntuu.

Siksikin pitäisi lukea paljon eri maiden tuotoksia. Kun niitä hyviä on niin harvassa.

[juhaveltti]

Uskon, että sadan vuoden päästä kun kirjoitetaan sarjakuvahistoriaa, tähänastisista koko maailmassa ikinä ilmestyneistä teoksista mainitaan tuskin mitään. Tältä minusta ainakin tuntuu.

Niin minäkin pitkälti (toive)ajattelen.

Kiitos, Ville, erinomaisesta listastasi! Kun noita jostain saisi vielä hankittua... ja mieluummin ei ihan sikaa säkissä, ja mieluiten tietysti suomeksi tai enkuksi käännettynä- paikallisesta kirjastosta...

Ranskan kieli tökkii, vielä kun kaikki näyttää olevan vaikealukuisella kaunolla kirjoitettu, ja aika tekstipainotteisia, ei tee tavaamista kovin helpoksi, tai vajaalla kielitaidolla edes kovin palkitsevaksi.

Baudoinin Voyagea voi suositella ranskaa taitamattomillekin- teksti kun ei ole niin kummoista, ja suurin anti on kuvallisessa virrassa. Usein on muistunut kyseinen teos mieleen.

[VesaK]

Uskon, että sadan vuoden päästä kun kirjoitetaan sarjakuvahistoriaa, tähänastisista koko maailmassa ikinä ilmestyneistä teoksista mainitaan tuskin mitään. Tältä minusta ainakin tuntuu.

Sitä kirjoitetaan silloin Ville Ranta-instituutissa.
Nnnojoo, ehkä ei tämän päivän teoksia silloin mainita, mutta sadan vuoden päästäkin julkaistaan yhä Carl Barksia ja Tenavia, ainakin.
Kuolemani jälkeen aion valikoida luettavani varsin tarkasti. Ikuisuutta ei ole tehty tuhlattavaksi.