Spawn

[Sgt.Granite]

Käytin kovasti searchia mutta en löytänyt sopivaa ketjua (ainakaan hakusanoilla Spawn tai Image).

Suomessa Spawnin julkaisu loppui tarinan puolesta täysin kesken, käsittääkseni numeroon 120. Egmont teki siis ns. "Jalavat" ja toivo siitä että stoorille tulisi jatkoa taitaa olla turha kun viimeisin spessukin ilmestyi kolme vuotta sitten. Jatkoa/päätös auki jääneeseen tarinaan olisi kiva saada, joten onko maailmalla julkaistu Spawn #121:stä ja siitä eteenpäin tulleista numeroista kokoelma-albumeja?

[Curtvile]

Kokeileppa mielikuvituksekkaasti nimettyä verkkosivustoa http://www.spawn.com/
sieltä comics ja kas nro 158 ulkona ja lisää tulee.

Ja kyllä myös Spawn-mangaa on kahden pokkarin verran...
Niille jotka sitä tuntevat tarvitsevansa.

[Sgt.Granite]

Kokeileppa mielikuvituksekkaasti nimettyä verkkosivustoa http://www.spawn.com/
sieltä comics ja kas nro 158 ulkona ja lisää tulee.

Niin, tunnen tuon sivun kyllä erittäin hyvin, ja kysymykseni kuuluikin että onko maailmalla julkaistu Spawn #121:stä ja siitä eteenpäin tulleista numeroista kokoelma-albumeja? Tuolla kun on listattu paperback-koosteita jotka kattavat ainoastaan numeroon 54 asti. Mutta kiitti kun vastasit lukematta.

[Curtvile]

onko maailmalla julkaistu Spawn #121:stä ja siitä eteenpäin tulleista numeroista kokoelma-albumeja? Tuolla kun on listattu paperback-koosteita jotka kattavat ainoastaan numeroon 54 asti. Mutta kiitti kun vastasit lukematta.

Ole hyvä
Luin toki. En tajunnut että etsit vain kokoelma-albumeita.
Niitä ei ole 12 enempää englanniksi.
Saksaksi on koottu jotain mutta ei kai yli lehtinumeron 120.

[matti]

no kun tästä on tehty ketju voi kai kommentoida tätä muutenkin.
Oli pienempänä lempisarjakuva heti Spider-manin jälkeen. Kuvan laatu on ihailtavaa ja tarinassa edelleen kiinnostavia ideoita. Ylihän tämä väkivallassa meni (verta pursuu savupiipusta ja valuu ikkunan ja oven alta) mutta 2 luokalla olevalle se oli vain "siistiä".

[Jukka Laine]

Lainaanpa Otto Sinisalon kirjoitusta Kalaksikukosta 4.6.2002. Minusta tämä on hauska ja osuva määritelmä Spawnista. Otto osaa.

Ehkä ongelma on Spawn. Spawnista on varmaan vaikea kirjoittaa mielenkiintoista tarinaa, koska tämä on hahmona tylsä ja sankarina ärsyttävä. Tämä istuu roskapöntössä numerosta toiseen ja valittaa. Välillä gorilla tai jokin muu ötökkä, tässä numerossa vampyyri, tulee pieksemään Spawnia. Tämä ottaa turpiinsa, listii mörön ja valittaa asiasta. Sitten taas istutaan roskiksessa ja valitetaan. Hahmon konseptin ongelma on Spawnin täydellinen tavoitteiden puute. Hän on vain vihainen, kuollut mies, jolla nähtävästi on PMS.

[Kapteeni Kenguru]

hahmona tylsä ja sankarina ärsyttävä. Tämä istuu roskapöntössä numerosta toiseen ja valittaa.

Tuohan voisi olla jonkun suomalaisen omaelämäkerrallisen sarjakuvan juoniseloste. Ehkä "roskapöntön" tilalle voisi vaihtaa "baarin".

Spawn olisi voinut olla ihan mielenkiintoista luettavaa, mutta McFarlanen piirrosjälki ei todellakaan miellyttänyt. Joitakin kaverin lehtiä vilkaisin sen verran että tiesin mistä jään paitsi. Eikä sankarin persoonallisuus ole mikään este, etteikö sarjakuva voisi olla hyvä. Onko esimerkiksi Tintti muka kiinnostava hahmo? Hyvät tarinat ja sivuhenkilöt ne puhaltavat sarjakuvaan henkeä, päähenkilöistä viis.

[Rovio]

Spawn lehdissä kiinnosti lähinnä Dark age fantasia mättö. Kuulin jostain, että siitä olisi julkaistu mustavalko kokoelma. Voi että se olisi hieno.

Vähän kyllä epäilen, värit kun yleensä ovat nuissa lehdissä aika tärkeässä asemassa. "Digitaali oksennusta." Kuulemma tuo väritys, mutta ite tykkään.

[Sgt.Granite]

Itselläni on aika ristiriitaiset fiilikset Spawnia kohtaan. Vaikka hyllystä löytyykin kaikki Suomessa ilmestyneet Spawnit niin ei se mikään über-kova juttu meikäläisellekään ole. Tässä hiljattain päätin aloittaa lukemaan koko sarjan alusta asti läpi, ja etenkin alkupuolella tarinankerronta on kyllä kaikkea muuta kuin sujuvaa tai edes kovin mielenkiintoista. Vierailevat tähdetkään (mm. Grant Morrison, Alan Moore) eivät oikein saa mitään hommasta irti, ja etenkin Frank Millerin kirjoittama tarina oli täyttä roskaa. McFarlanekin olisi varmaan ihan ok piirtäjä jos ei olisi niin humaltunut omasta tyylistään jolloin hänen työnsä ovat pahimmillaan yksityiskohtien täyttämää epämuodostunutta sekamelskaa ilman minkäänlaista kuria.

Kun taas toisaalta Spawnin tarina kiinnostaa ja myöhemmissä vaiheissa mukaan tulee varsin hyvää tarinankerrontaa. Etenkin Alan Mooren myöhempi Silpoja-tarina oli suorastaan loistava, nauroin ääneen suurinpiirtein koko tarinan läpi. Vaikka muut kuvittajat jatkavatkin McFarlanen "sotkuista" piirrostyyliä niin mukaan tulee tiettyä särmää että siihen alkaa tottua ja jopa tykkäämään siitä. Ja tietyssä vaiheessa sarja tavoittaa tylyn ja kiehtovan tunnelmansa joka alussa jää ainoastaan yrityksen tasolle.

Rovion mainitsemat Dark Age yms. "vaihtoehto"-tarinat olivat myös silkkaa herkkua. Olen tosin menossa vasta numerossa 3/97, toivotaan ettei aika ole kullannut muistoja liikaa.

Hauskin "ulkokohtainen" juttu Spawnissa on se, että yksi (ja väiteiden mukaan se suurin) syy miksi McFarlane jätti Marvelin ja oli mukana perustamassa Imagea oli se, että Marvel omi taiteilijoiden luomat hahmot itselleen ja käytti niitä miten tahtoi, ilman että taiteilijoilla oli mitään sanavaltaa kuinka heidän hahmoja "kohdeltiin". Sitten kun Neil Gaiman kirjoitti pätkän Spawnia ja loi kaksi oleellista hahmoa (Angela ja Cogliostro) McFarlane omi hahmot itselleen, käytti heitä miten tahtoi ja jätti hahmoista royaltit maksamatta. Myöhemminhän oikeus tuomitsi asian Gaimanin hyväksi (käsittääkseni vielä aika tuntuvalla summalla), mutta huvittavaa kuinka McFarlane toimi kun itse jätti Marvelin juuri samoista syistä.

[Jukka Laine]

Oli Spawnilla toisinaan hetkensäkin. Silpoja varsinkin ilahdutti. Ja keskiaikainen Spawn oli makee, mutta sen olikin kirjoittanut Garth Ennis.

Olen lukenut nuo numeron 120 jälkeen tulleet Spawnit, mutta ei niistä enää mitään mieleen jäänyt. Eli kyllä suomalainen julkaisu lopetettiin ihan ajoissa. Lue Kersantti sen sijaan Garth Ennisin sarjakuvia. Ne jaksavat aina ilahduttaa.

[Sgt.Granite]

Olen lukenut nuo numeron 120 jälkeen tulleet Spawnit, mutta ei niistä enää mitään mieleen jäänyt. Eli kyllä suomalainen julkaisu lopetettiin ihan ajoissa.

Siltikin suomijulkaisu jäi niin pahaan cliffhangeriin

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

Al jää harhailemaan ilman voimia kadulle (ilmeisesti myös muistinsa menettäneenä), Cog kaappaa vallan kuolleen Malebolgian jättämästä tyhjiöstä ja ryhtyy Helvetin kuninkaaksi

  että ainakin sen tarinaosuuden olisin halunnut lukea päätökseen. V-mäistä alkaa etsimään joitain yksittäisiä jenkki-irtonumeroita monen vuoden takaa.

Lue Kersantti sen sijaan Garth Ennisin sarjakuvia. Ne jaksavat aina ilahduttaa.

Mutta kyllähän minä luenkin. Ja ilahdunkin. Saisivat Egmontilta julkaista taas lisää Ennisiä, mieluiten Preacheriä mutta muutkin tuotokset käy.

[Reima Mäkinen]

Olen tässä niin kuin monessa muussakin asiassa myöhäisherännyt. McFarlanen Hämis oli mielestäni todella ärsyttävä (kuvat ja teksti), ainakin se pätkä jota luin. Samoin joku 97-vuoden kotimainen Spawn jonka hankin aikanaan, ei siitä paljon tolkkua ottanut.

Aloitin nyt sitten alusta ja ekat 2 suomilehteä on ihan siedettäviä. Vaikka perusasetelma on simppeli, eikä juoni muutenkaan päätä huimaa, voi hyvin kuvitella miten hyvin se iskee/iski nuorempaan polveen (joka ei tarinan koomisia puolia sillä tavoin tunnista). Erityisesti kiinnitin huomioni siihen, että McFarlane yhdistelee taitavasti piirteitä DC:n ja Marvelin suosituista hahmoista mutta tuo mukaan myös jotakin uutta (sitä Imagea?). Kuvitus taas on nimen omaan Spawnin alussa parasta McFarlanea (jos minulta kysytään) ja juuri se nostaa sarjan pojoja.
Juonen ja kehittelyn kannalta tämä on kyllä selkeästi sellainen sarja (mikäpä ei olisi) jossa lukemisen alkuun pääseminen juonen alusta on aika tärkeää.

[matti]

no niin , minun on parasta olla arvostelematta. Nämä kun ovat niitä rakkaita muistoja. Kun luin ensi kertaa Spawnia autossa pelkääjän paikalla ja äitini ajoi, olin ihan huumassa ja huudahdin: "Kato äiti verta!"
Parasta Spawnissa koskaan oli Ashley Woodin kuvitus. Ihailen sitä edelleen se on haukuuttava tyyli 
Spawnissa on myös kiehtovaa voimakas häviäjä. (kuten sanottu suomalaisessa tarinassa baarissa istuja.) Spawn on suorastaan säälittävä, en tiedä mikä siinä kiehtoo, mutta sama kiehtoo myös mm. Ankardossa tai Raidissa
Jonkin asteen antisankaruus?

[Rovio]

Eikö joku jääkiekkoilija joskus haastanut Mcfarlanen oikeuteen, koska jollain pahiksella oli sama nimi kuin hänellä?

[puro]

Eikö joku jääkiekkoilija joskus haastanut Mcfarlanen oikeuteen, koska jollain pahiksella oli sama nimi kuin hänellä?

Miroslav Satan? 

-P.