Mika Lietzenin sarjakuvat (ja Kuvitukset)

[Curtvile]

Korjataan puutostila: Mika Lietzenin sarjoista ei löydy ketjua.
Miksi? Toki onhan kynän(siveltimen?)jäljestä piesty bittejä Engelsmannien tulosta ja Krampeista ja muista venähdyksistä puhuessa, mutta jostain syystä muu tuotanto ja sen kommentointi  on jäänyt jonnekin matkan varrelle.
Itsellä tämä huomio tuli kun bongasin kirjan Skandaali! Historian parhaat lööpit-kirjan, jonka on kirjoittannut Anu Lahtinen ja kuvittanut "sarjakuvataiteilija" Mika Lietzen.

Toki osansa on varmasti taiteilijan itsensä persoonassa, joka mieluummin tekee sarjakuvia käsittämättömän perfektionistisesti eikä halua pitää ääntä itsestään.
Minusta on vain täysin käsittämätöntä että esim. Lohikäärmeen  varvas on parempi kuin kuuluisamman asemalaisen V Rannan Sade.
Mutta makuasioistahan ihmiset riitelevät.

[Tertsi]

Kyllä Lietzenistä puhuttiin paljonkin Kvaakin alkuaikoina.

Joku syytti häntä plagioinnista. Sitten oli argumenttia puolesta ja vastaan.

Hienonnäköistä jälkeähän Lietzen tekee.
Ainoa Lietzenin sarjis, jonka olen lukenut oli se Sarjis-kilpailun voittanut telttailutarina.

[pertti jarla]

Enimmäkseen hienoa jälkeä ja hyvää kerrontaa, sikäli kun olen nähnyt. Kaksipäinen sika oli mielestäni Pala-pläjäyksen painavinta antia. Jos krittiikkiä saapi esittää, niin sinänsä mukavan Engelsmannit tulevat-albumin taistelukuvaus oli aika köyhä esitys...pum pum pang pang.
Kaikenkaikkiaan luulisi maailmallakin kiinnostusta herättävän tämän Lietzenin.

[Petteri Oja]

Nythän se on vihdoin tulossa syksyllä, Lietzenin esikoispitkä oma albumi Tarinoita lännestä. Odottelen jännäten.

Lohikäärmeen hammas oli erinomainen lyhäri mutta niistä ajoista on Lietzenin tyyli jokseenkin muuttunut. Kukkakauppiaan onnenpäivä oli jo paljon siloittelemattomampaa jälkeä.

[vesapai]

Minä se olen Mikan tyylistä ja kerronnasta tykännyt jo vuositolkulla - varmaan jostain Tylkkärissä bongaamistani stripeistä lähtien. Taitavaa piirrostyötä, totta tosiaan!

Sen sijaan tarinoissa joskus on vielä vähän hiomisen varaa - joskus, pahimpina päivinä, tuntuu, että Lietzenin sarjat ovat tarkoitettu kovastikin minua sivistyneemmille ihmislapsille. Toisaalta taas, väliäkö tuolla jos tykkää.

[Emiliia]

Piti käydä ihan Lietzenin sivuilta ( http://www.lietzen.com/ ) tarkistamassa, että onko Tylkkärin Taivaankappaleita-stripeistä kerätty omaa albumia... eipä ole. Olisipa. Ostaisin.

[Curtvile]

Hetki sitten päättyneessä Uutisvuodossa tavallaan puffattiin tuota Skandaali! historian parhaat lööpit-teosta.
Häviäjät saivat palkinnoksi.
Uutisvuodollahan on aiheesta perinteitä, jaettinhan kerran palkintoina kansalaissodan korkeajännitykset. Voittajille valkoisten ja hävinneille punaisten....

[VesaK]

Uutisvuodossa jaettiin aikoinaan myös "Sammon salaisuus" -opukset, silloin kai voittajille?
Mutta Lietzeniin palatakseni, hän on myös tekstannut Larcenetin "Pieniä voittoja" -albumin.
Omia sarjakuviaan tosin saanee vielä odottaa jokunen tovi, jos vanhat merkit paikkansa pitelevät. Perfektionismi on kirous.

[mlietzen]

Nyt kirja on tullut painosta, se on hyvin, hyvin, hyvin valkoinen (kannen sävy on paperivalmistajan mukaan "Talvikki"):



Sisältää neljä näytelmämuotoista ja reaaliajassa tapahtuvaa sarjakuvanovellia, jotka sijoittuvat eri puolille Turkua (Aurajoen rantaan, Kupittaalle, Humalistonkadulle ja Ruissaloon). Neljäs novelli eli Tarina Ruissalosta on enimmäkseen englanniksi.

Sivuja on tasan 100, viikonlopun sarjakuvafestivaaleilla hinta on tasan 10 euroa. Kaupoissa ja postitse kustantajalta (sisältää toimituskulut) hinta on 12 euroa.

Lisätietoa, mainostekstejä, näytteitä ja pieni haastattelu löytyvät Aseman uusilta nettisivuilta.

Kirjan tekemisestä ja sen ulkomuotoon vaikuttaneista moninaisista seikoista taas löytyy luettavaa blogistani "Ajatuksia lännestä", jo melkein kahden vuoden ajalta.

Piti sanoa Vesan edelliseen kirjoitukseen vielä jotain, mutta ei taidakaan olla varaa, kun siitä näyttää olevan jo yli vuosi. Seuraavan kirjan on kuitenkin tarkoitus tulla jo keväällä.

[mlietzen]

Mainitaanpa nyt vielä tämäkin, tämänpäiväisestä Helsingin Sanomien jutusta on osa luettavissa HS:n sivuilla täällä, koko haastattelu löytyy Aseman sivuilta eli täältä.

Ja kirja löytyy Turussa jo useimmista pienistä kirjoja kauppaavista myymälöistä.

[juhaveltti]

Etusivulle pamahti arvostelu albumista!

http://www.kvaak.fi/naytajuttu.php?articleID=903

[Jukka Laine]

Hesarin jutussa on virhe. Krampit ja nyrjähdykset alkoivat Rumbassa.

[enginigger]

Teatraalista paskaa. Arvostelun esimerkki "dialogi" tiltanneen kaverin kanssa on vanha juttu. Ensivaikutelma kyllä oli positiivinen herran aiempiin verrattuna jotka olivat lähinnä virastosarjakuvan perimmäinen muoto. Pakotettu laatikkoon ahtaasti ja anaerobisesti. Nyt laatikoissa on tilaa hengittää. Tosin leijuke-efektiltä ei voi aina välttyä. Jonkinlainen viite voisi joskus tehdä terää hahmoon. Antaa sille hieman tilaa ettei koko ajan olla usvassa.

En enää tunne nykysarjakuvan tilannetta kovin hyvin, mutta muutama vuosi sitten olin täysin turhautunut kaikkeen kaupalliseen sarjakuvaan. Sellaisen muotoonsa jähmettyneen sarjakuvan taiteellinen anti on lähes olematon. Valitettavasti.

Mitä tämä uusin sitten on ellei kaupallista sarjakuvaa? Suoraan painosta festareille myyntiin ja kovaa puffia hesaria myöden. Tyyliltään se ehkä ei ole mainstream, muttei se ole undergroundkaan. Voisihan sarjakuvaa tehdä esitettäväksi siten, ettei se enää ole painettavissa monotoniseen kirjamuotoon. Esittää sellaisena että sen vedos kirjana olisi vain haalea peilikuva siitä mikä sen ajatus oli. Se olisi epäkaupallista. Kyllä jokaisen sarjakuvantekijän perimmäinen ajatus on saada lukijoita ja ostajia, jotka mahdollistavat myös seuraavan tarinan ja sitä myöden niin kaupallista kuin vain voi olla.

Halusin albumista valkoisen ja puhtaan. Siinä ei ole mitään ylimääräistä. Tapahtumapaikat on nimetty, mutta niitä ei näy. Silti ne vaikuttavat tarinoihin. Esimerkiksi Kupittaan puiston riikinkukot ja Ruissalon jo suljettu nudistiranta ovat mukana.

Miksi nimetä. Eikö sekin ole turhaa? Viitteenä se on lähinnä epäolennaista, ellei henkilökohtaisesti se nimi herätä tiettyä tunnetilaa. Pitääkö olla turkulainen tätä lukeakseen?

Jotenkin jättää kylmäksi. Onko huono näytelmäkäsikirjoitus hyvä sarjakuvana? Tarinat jäävät tyhjänpäiväisiksi.

Plussaa vapautumisesta taiteilijana, mutta miinusta tietoisesta hakemisesta joka paistaa niin väkisin joka haastattelussa ja piirtäjän omilla sivuilla. Onko tämä omin muoto vai onko se pastissi 1800-luvun taiteilijoiden piirustustutkielmista ja näytelmäkäsikirjoituksen muodosta?

[Tirri]

TARINOITA LÄNNESTÄ oli mielestäni aivan tajuttoman hieno albumi. Mulle tuli mieleen Jose Gonzalesin musiikki kun luin sitä. Erityisesti pidin tosta tyylistä! En nyt kuitenkaan rupea enempään hehkuttamaan.

Kramppeja ja nyrjähdyksiä 6 tuli myös luettua. Hieno sekin.

[mlietzen]

Asema ei ole Turun Kirjamessuilla läsnä, mutta kirjaa on myynnissä Zum Teufel -Petterin toimesta Turun Sarjakuvakerhon osastolla. Jos sitä joku sattuisi etsimään.

Kirja löytyy myös todistettavasti seuraavilta jälleenmyyjiltä:

HELSINKI
Akateeminen
Kiasma
Kulku-Katin poika

TAMPERE
Akateeminen
Bukra
Makedonia

TURKU
Underground Ullakko
Akateeminen
Sammakko
Pieni Kirjapuoti

OULU
Nispero

JYVÄSKYLÄ
Lukuhetki

WWW
Kreegah
Pitkämies
Zum Teufel
Asema