Tavoita sarjakuvaharrastajat kotimaassa! Tutustu Kvaak.fi:n mediatietoihin.


Uutiset: Fingerpori ja Taskarit myivät eniten vuonna 2017 (18.01.2018 klo 16:00:59)
Tervetuloa, Vieras. Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
Jäikö aktivointi sähköposti saamatta?
22.02.2018, klo 12:38:47

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Haku:     Tarkempi haku
463626 viestiä 10264 aihetta kirjoittanut 7243 jäsentä. Uusin jäsen: Aesoburne
Lue lisää pikkuilmoituksesta.
   Etusivu |   Ohjeet | Haku | Jäsenet | Galleria | Ylläpito ja toimitus | Kirjaudu | Rekisteröidy  
+  Kvaak.fi - keskustelu
|-+  Sarjakuvanlukijoiden keskustelut
| |-+  Strippi- ja sanomalehtisarjakuvat
| | |-+  Milton Caniff
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta. « edellinen seuraava »
Sivuja: 1 2 3 [4] 5 | Siirry alas Tulostusversio
Kirjoittaja Aihe: Milton Caniff  (Luettu 20621 kertaa)
Lönkka
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 4 317


Life goes on (except for those who die)


« Vastaus #45 : 12.01.2008, klo 14:12:33 »

Dick Tracysta tykkään kanssa kovasti, onkohan niistä jotain vastaavaa järkelettä saatavilla?
Checkerillä on kolme Dick Tracy: The Collins Casefiles kokoomaa ja IDW:ltä on toistaiseksi tainnut tulla kolme isoa Complete Dick Tracy kovakantista jotka taitaa olla vastaavia kuin niiden Terry and the Piratesit. Hintaa ainakin oli saman verran eli $29.95 -halvalla menee!
tallennettu
Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 084



« Vastaus #46 : 12.01.2008, klo 14:50:18 »

Collins Casefilesit ovat siis uudempia, Max Allan Collinsin kirjoittamia.

Ei Collinsissa mitään vikaa ole, mutta pirtäjät ovat Mika Mokasia.
tallennettu

Johannes
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 184



« Vastaus #47 : 12.01.2008, klo 20:19:11 »

Caniffilta voi löytyä myös oppia sellaisille, jotka tuskailevat ihmisen anatomian kanssa. Liite on peräisin aikaisemmin esillä olleesta Eisner-Caniff -keskustelusta.


* burma.jpg (57.44 kilotavua, 631x1072 - tarkasteltu 415 kertaa.)
tallennettu
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 793


archipictor.com


« Vastaus #48 : 15.01.2008, klo 13:16:41 »

Nyt on ensimmäinen Terry etc. kokoelma luettu. En voi muuta virkkoa kuin että joka sentin arvoinen paketti. Jotkut ovat valitelleet strippien pientä kokoa ja viivan puuroutumista mutta totuus on, että kirja on erinomainen kompromissi. Tottakai Caniffin stripit haluaisi nähdä alkuperäisessä koossaan mutta silloin kirjoista tulisi joko niin hillittömän isoja, että ne olisivat jo epäkäytännöllisiä tai sitten kirjoja tulisi olemaan melkoinen rivistö. 12 vuoden päivittäisiä strippejä ei ihan pieneen pukettiin nidota.

Ensimmäinen osa on mielenkiintoinen pääasiassa sen vuoksi, että siinä näkee mistä Caniff lähtee ja kuinka hän sarjan aikana alkaa kehittyä niin piirtäjänä kuin tarinankertojanakin. Seuraavissa osissa on siis luvassa suurta herkkua. Hän ei välttämättä ollut erityisen varma hahmoistaan ja tarinakulusta vielä alussa, niin töksähtelevä se on mutta kirjan loppuun mennessä on homma edennyt jo paljon syvemmäksi. Loputkin kirjat menevät siis tilaukseen.
tallennettu

Jyrki Vainio
Mielikuvittelija
Avustava toimittaja
*
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 1 557


Kvaak!


« Vastaus #49 : 15.01.2008, klo 15:57:24 »


Sen kuvituksena on mukana pystymuotoinen sunnuntai Steve Canyon vuodelta 1951, jossa piirros menee vaakatasossa kuvien raamien ylitse. Ne S. Canyon sunnuntaioriginaalit, jotka on tullut nähtyä esim. Heritage -huutokaupan arkistosta, ovat vaakamuotoisia ilman rajoja ylittävää piirräntää.

Noissa Kitchen Sinkin Steve Canyon albumeissa on näitä ruuturajojen yli meneviä sunnuntaisarjoja (pystysivuina). Ne ovat vähän mysteeri. Mutta muistanko kuulleeni, että siinä kyseessä oli ihan vain tyylikikka, siis taiteellinen ratkaisu, jota Caniff käytti? Että se ei liittyisi tähän formaatti-juttuun ollenkaan. Sillä merkittävämpää noissa vaakamuodossa myytävissä sunnuntai-originaaleissa on se, että niissä ruudut on leikattu ja liimattu kokoon. Eli niiden valossa prosessi menisi siis näin:
1) Terry and the Pirates formaattiin tottuneena Caniff piirsi sunnuntaisarjat ensin pystyarkille. Ne kuvattiin niistä niitä lehtiä varten, jotka julkaisivat sarjaa koko sivun laajuisena.
2) Pystysivun ruudut leikattiin irti ja liimattiin uudelleen vaakaformaattiin. Ruutujen reunat piirrettiin uudelleen ja siistittiin. Sivu kuvattiin toisen kerran niitä lehtiä varten, jotka julkaisivat sarjaa puolen sivun kokoisena.
3) Ruuturajat ylittävät piirrokset eivät siis liity tähän prosessiin.

Nuo formaattimuutokset ovat metka juttu, niihin liittyviä seikkoja näkyy päivästrippioriginaaleissakin. Kun julkaisutilaa ruvettiin 40-50-luvulla pienentämään, rajattiin monia päiväsarjoja kahdella eri tavalla. (Ilmeisesti niin, että leveämmän julkaisupaikan sarjoista tehtiin vähän matalampia, eli siis stripin pohjasta napattiin pala pois). Esim. noita Egmontin uusia Masi-kirjoja katsoessa huomaa, että tuon aikakauden Masi-originaaleissa on pohjalla pari senttiä enemmän piirrosta, joka tämän kirjan käyttämissä versioissa on rajattu pois. Joissain toisissa sarjoissa, esim. mainitussa Dick Tracyssa, tuota tilaa on huomattavankin paljon: sen näkee siitä, kuinka hassulla tavalla signeeraus, päiväys ja copyright-teksti leijuvat ruudussa häkellyttävän korkealla - jotta ne eivät putoaisi uudelleen rajauksessa pois.
Vihtori ja Klaara teki saman toisin päin: niissä on lisättyy tyhjää tilaa yläreunaan, puhekuplien yläpuolelle.
Kaikkein huimimman näköisiä ovat ne stripit, joissa molemmat rajaukset on tehty suoraan originaaliin: niissä on kahdet ruuturajat ja kaksi copyright-tarraa. Siis ensin on piirretty iso versio, kuvattu se, sen jälkeen vedetty uusi reunaviiva ylemmäs ja liimattu toinen tarra ja sitten kuvattu tämä toinen versio...
Käyttötaide aiheuttaa tekijöilleen monia outoja kompromisseja.
tallennettu

Johannes
Jäsen
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 184



« Vastaus #50 : 15.01.2008, klo 20:17:24 »

Juu, tosiaan tarkasti katsoessa niitä muutamaa vanhempaa sunnuntai-Steve Canyonia, jotka ovat Heritagen arkistossa, huomaa, että kuvat on liimattu.

Vastaavaan menetelmään tehdä sunnantaistrippi vaakamuotoon liimaamalla on tullut törmättyä Dick Tracyn yhteydessä. Tracyt oli vain kuvattu niin tarkasti, että kuvien liimaus erottui hyvin.

Kun samasta sarjasta on korkeampia ja matalampia arkistrippi -versioita, muistan törmänneeni, taisi olla Justus ellei sitten Masi, sellaiseen, että strippi oli varustettu 2 eri korkeudella olevalla copyright -tarralla.
tallennettu
tertsi
Vieras
« Vastaus #51 : 24.06.2008, klo 18:51:46 »

Terry and the Pirates II tuli postissa.
Ihan kuin viiva olisi pikselöitynyt tai rasteroitunut.
Vai johtuuko "piikkilankaefekti"  siitä, että stripit on kuvattu sanomalehdistä? Eli viiva on jo valmiiksi hiukkasen skrubeluuria sanomalehtipaperin struktuurin ja imukyvyn vaikutuksesta?

Pikkuisen tuo viivan laatu häiritsee, mutta kyllä kai nämä Terryt ja merirosvot kuuluu lukea jo  vähän niin kuin sarjakuvan yleissivistyksenkin vuoksi. Ja ovathan nämä stripit tosi iäkkäitä (1930-luvulta), joten superpriimalaatua lienee turha enää toivoa.


Olen lukenut ensimmäistä kirjaa noin parikymmentä sivua. Aika tavallisena tallaamisena se tämäkin laatusarja on alkanut. Toivottavasti meno tästä paranee. Näin ainakin esipuhe lupaa.


1200 dpi. Linjakas elegantti sivellinviiva on muuttunut  piikkilankamaineksi viivaksi vuosien ja prosessien saatossa.


Tässä koko ruutu


* pat.jpg (29.54 kilotavua, 530x447 - tarkasteltu 659 kertaa.)

* pat kokonaisena.jpg (18.66 kilotavua, 214x237 - tarkasteltu 644 kertaa.)
« Viimeksi muokattu: 24.06.2008, klo 19:44:37 kirjoittanut Tertsi » tallennettu
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 793


archipictor.com


« Vastaus #52 : 24.06.2008, klo 19:39:07 »

Olen lukenut ensimmäistä kirjaa noin parikymmentä sivua. Aika tavallisena tallaamisena se tämäkin laatusarja on alkanut. Toivottavasti meno tästä paranee. Näin ainakin esipuhe lupaa.

Olen tietysti samaa mieltä tuosta viivasta. Minuakin se häiritsee hieman mutta luulen, että vika lienee huonossa lähtötasosta. Originaaleja ei luultavasti ole liiemmin saatavilla.

Ja meno on kyllä koko ajan parantunut. Alku on melkoisen löperöä partiopoikaseikkailua mutta tarinoihin tulee koko ajan tummempia sävyjä yhdessä rohkeamman tussauksen kanssa. Caniffin kerronta ja viiva vahvistuvat samaa tahtia. Toki jutuissa seikkaillaan yhä mutta lähestyvä sota luo leimansa ja mikä parasta, erittäin vahvat naiset jatkavat mukana.
tallennettu

Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 793


archipictor.com


« Vastaus #53 : 16.09.2008, klo 20:01:18 »

Kolmas paketti Terry etc. luettu ja täytyy sanoa, että sarja paranee koko ajan. Vaikka neutraali asema estääkin mainitsemasta japanilaisia maahantunkeutujiksi, on sympatia selvästi kiinalaisten puolella. Tunnelma tarinoissa enteilee tulevaa sotaa.

Havaittavissa on myös se, että Terry etc. todellisia päähenkilöitä eivät ole suinkaan miespuoliset sankarit vaan koko ajan vahvemmat naiset. Heissä voi sanoa olevan enemmän luonnetta ja he ovat myös miehistä riippumattomia toimijoita, etenkin Dragon Lady. Uutena naisena mukaan tuleva Raven Sherman on parhaimmillaan kuin Katherine Hedburn laukomassa leukojaan leffoissa. Dialogi on timantinkovaa. On suorastaan ihme, miten sarjaan on pystytty viikosta toiseen kirjoittamaan yhtä iskevää naljailua kuin tässä. Caniff petraa myös piirustusjälkeään koko ajan. En enää pidä minään ihmeenä, että tämä sarjakuva on niin legendaarinen. Vaikutukset Hugo Prattiin ovat ilmeiset. Katsokaapa vaikka tappelukohtauksia.

Mielenkiintoista on myös se, että Caniff myös valokuvasi malleja sarjakuvaa varten. Ilmeisesti tämä oli varsin yleinen tapa seikkailustrippien tekijöiden keskuudessa. Käyttäväthän kuvittajatkin malleja. Henkilöillä oli omat mallinsa ja yksi ystävä oli myös siirretty suoraan seikkailemaan tarinaan.
tallennettu

Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 793


archipictor.com


« Vastaus #54 : 11.10.2008, klo 12:40:19 »

Neljäs kirjoista luettu ja ylisanat sen kuin vain jatkuvat. Caniffin kerronta vahvistuu eikä hän pelkää tehdä isoja ja kohtalokkaita käänteitä tarinankerronnassaan. Alun partiopoikaseikkailusta ei ole kuin aavistus jäljellä. Henkilöhahmot syventyvät ja ikääntyvät. On miellyttävää, että tarinan hahmot kasvavat ajan kuluessa. Kun aikaisemmin henkilöt seikkailivat yhdessä, nyt saatetaan seurata yhden päähenkilön koettelemuksia pitkiäkin pätkiä. Caniff ei pelkää myöskään tuoda tarinoihin uusia henkilöitä, jotka ottavat vetovuoron juonenkuljetuksesta. On kuin seuraisi viestiä, joissa kapula siirtyy henkilöltä toiselle. Henkilöt eivät ole myöskään mitään paperinohuita kliseekokoelmia.

Caniffin piirros on jo aikaisemmin löytänyt kypsyytensä mutta tämän kokoelman aikana sekin jalostuu koko ajan. Ilokseni joidenkin henkilöiden ulkonäössä minua kiusanneet piirteet ovat vaihtuneet. Caniff osoittaa mestarillisuutensa viivankäytössä. Joitakin ruutuja voisi tuijottaa loputtomiin.

Mielenkiintoinen piirre liittyy Amerikan liittymiseen toiseen maailmansotaan. Aikaisemmin neutraalisuus esti mainitsemasta "vihollista" mutta jokainen lukija kyllä ymmärsi keistä oli kyse. Saksalaisten kohdalla kuviin on "piilotettu" viitteitä kuten Aatun kuvaa seinällä tai hakaristilippua. Saksalaiset on kuvattu vielä suhteellisen reilusti. On natsipyrkyreitä, jotka ansaitsevat tulla karikatyyrimaisesti kohdelluiksi mutta heitä tasapainottamassa on myös rehtejä, joskin isänmaallisia, saksalaisia, joista se romanttisin on hieman naivisti amerikkalaista demokratiaa ja vapautta ihannoiva Clark Gable-komistus. Tämä kuitenkin vielä ennen Amerikan liittymistä sotaan.

Pearl Harborin jälkeen homma muuttuu, ainakin japanilaisten kohdalla. Jos heitä ei viime aikoina oltu kauhean positiivisesti kuvailtu, löytyi henkilöhahmojen kohdalla kuitenkin reilujakin heppuja. Nyt sellaista on turha etsiä. Kuvaus on lievästi rasistista. Japanilaiset ovat ilkeitä, julmia, epäluotettavia ja kaikkea mitä keksiä saattaa. Hieman päälleliimattua on myös propaganda-kuvaus, jonka avulla pyrittiin tuomaan esille kiinalaisten ja japanilaisten ulkoiset erot. Täytyy sanoa, että minun on edelleen vaikea erottaa oikeassa elämäss japanilaisia ja kiinalaisia toisistaan noin päällisin puolin. Stripeissä esiteltyjen tunnistusohjeiden perusteella on voinut lähteä henki varsin monelta kiinalaiseltakin.

Propagandalla on myös kohtuullisen merkittävä osuus yleisestikin. Henkilöt saattavat puhjeta esittämään puheita merkittävinä päivinä muistuttaakseen läsnäolevia (ja lukijoita) miksi tässä nyt taistellaan. Terryä (ja lukijoita) muistutetaan, että on parempi pitää suu supussa, ettei nököhampainen Tojo pääse kuuntelemaan. Uusi hahmo, sairaahoitaja Taffy kannustaa esimerkillään muita nuoria naisia tulemaan apuun. Hän myös muistuttaa, kuinka tärkeää on, että siellä kaukana jossain olevat nuoret miehet saisivat sydänkäpysiltään kotirintamalta kirjeitä.

Tämä propaganda on hivenen silmille hyppäävää mutta omalla tavallaan erittäin mielenkiintoista. Terry & the Pirates oli valtavan suosittu sarjakuva aikanaan, joten luonnollisesti sen kautta oli hyvä välittää isänmaallista sanomaa. Suosiota kuvaa se, että yhden henkilöistä kuollessa syntyi suorastaan maansuru.

Vaikka sodan syttyminen siirtää painopisteen seikkailuista merirosvojen ja muiden konnien parista taisteluun Nipponin keltaista hyökyä vastaan, yksi asia kyllä säilyy: uskomattoman hienot naishahmot. Dragon Lady, Burma, Raven Sherman, Hu Shee ja uusi kaunotar, Rouge, ovat edelleen sarjakuvan todellisia henkilöitä. He eivät tyydy olemaan mitään heittopusseja ja pelastettavia vaan vahvoja persoonia, jotka haluavat määrätä omasta kohtalostaan. Eikä tapa millä Caniff heidät piirtää ainakaan vähennä heidän viehätysvoimaansa, olen melkein valmis väittämään, että Caniff myös piirsi sarjakuvan historian kauneimmat naiset. Paljon puhutaan Love & Rocketsin vahvoista naishahmoista, ja ihan aiheesta, mutta sellaisista kiinnostuneille suosittelen myös tätä jumalaista järkälesarjaa luettavaksi.

Ylistinkö riittävästi?
tallennettu

Curtvile
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 14 892


« Vastaus #55 : 11.10.2008, klo 12:50:20 »

Ylistinkö riittävästi?

Et.
Syy miksi et erota japanilaisia ja kiinalaisia on aivan sama kuin kummallakaan noista etnisistä ryhmistä erottaa suomalaiset espanjalaisista.
Mutta Caniffia on vaikea ylistää liikaa.
Harva kykenee yhtä sujuvaan realistiseen, teknisesti ja taiteellisesti korkeatasoiseen jälkeen.
Jotkut eivät olleet vain ihmisiä vaan kovan työn aikaansaamia ilmiöitä.
Jättiläisiä.
tallennettu
Lurker
Valvoja
***
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 15 361



« Vastaus #56 : 11.10.2008, klo 12:53:38 »

Tuo Ossin juttu olisi sopinut ihan hyvin arvosteluksi Kvaakin etusivulle (kuvien kera!).
tallennettu
Ossi Hiekkala
Archipictor
Galleriataiteilija
****
Poissa

Viestejä: 1 793


archipictor.com


« Vastaus #57 : 11.10.2008, klo 13:22:02 »

Et.
Syy miksi et erota japanilaisia ja kiinalaisia on aivan sama kuin kummallakaan noista etnisistä ryhmistä erottaa suomalaiset espanjalaisista.

Totta puhuen eivät japanilaisetkaan aina erota kiinalaisia ja korealaisia japanilaisista. Pukeutuminen ja elekieli saattaa erota, ei niinkään fyysiset piirteet. Japanilaiset kyllä erottavat etelä-eurooppalaiset pohjoismaalaisista, joskin monille kaikki länsimaalaiset ovat amerikkalaisia...

Yksi mikä vielä unohtui sanoa on se, että Caniffin yhdessäkin stripissä on enemmän erotiikkaa kuin jonkun Milo Manaran koko tuotannossa.
tallennettu

Timo Ronkainen
professionaali amatööri, sarjakuvaneuvos
Toimittaja
**
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 17 217


"Ja rangaistus on greippi!"


« Vastaus #58 : 05.11.2008, klo 04:54:08 »

Enpäs tiennytkään että Steve Canyon on seikkaillut TV:ssä. Ja nyt ne jaksot saa DVD:llä. Oliskohan mistään kotoisin?



Timo
tallennettu

Jukka Laine
Ylläpitäjä
****
Poissa

Sukupuoli: mies
Viestejä: 35 084



« Vastaus #59 : 05.11.2008, klo 14:39:30 »

Tuolla levyllä on vain neljä puolen tunnin jaksoa, mutta koko sarja on tulossa DVD:lle jenkeissä. Ensimmäinen osa ilmestyy tässä kuussa.

Tasosta en osaa sanoa. Mutta halpistahan tuohon aikaan televisiolle tehtiin.
tallennettu

Sivuja: 1 2 3 [4] 5 | Siirry ylös Tulostusversio 
« edellinen seuraava »
Siirry: