Härmän Janne, Mokkeri ja muita pohjoismaisia huumorisarjoja

[sarja]

Härmän Janne on ruotsalaisen Gösta Gummessonin piirtämä sarja. Löysin kyseisen hahmon Semicin julkaisemasta Sarjakirjasta no: 32. 1976. Muita ruotsalaisia huumori sarjoja olivat Pikku Riku ja Lentosotamies Pommi.

[VesaK]

Huumori sarjoja on todellakin tehty Ruotsissakin urakalla. Lilla Fridolf oli alkujaan tosin radiohupailua varten kirjoitettu hahmo. Rune Moberg ehti tehdä Pikku Rikusta elokuvakäsikirjoituksenkin (1956), ennen kuin Torsten Bjarre ryhtyi piirtämään sarjakuvaversiota. Pikku Rikun kamreerinelämää nähtiin meillä ensin Masin täytesarjana ja sitten omana lehtenään, jonka täytesarja taasen oli Härmän Janne alias Åsa-Nisse (1944-).
Pikku Rikuakin vanhempi ruotsalaishahmo on Kronblom (1927-), jonka voi tietyssä määrin sanoa vastaavan meidän Pekka Puupäätämme.
Mämmilän ja Puupää-meiningin sekoitus on Uti vår hage, jota saa lehtinä ainakin Akateemisesta kirjakaupasta.   

[Jukka Laine]

Åsa-Nissestä on tehty 20 (!) elokuvaa, kuulemma smoolantilaisfarsseja. Mutta koska Uuno Turhapurosta tehdään sarjakuva?

Vaikkei ketään kiinnosta, tässä luettelo Härmän Jannen elokuvista:

1949 - Åsa-Nisse
1950 - Åsa-Nisse på jaktstigen
1952 - Åsa-Nisse på nya äventyr
1953 - Åsa-Nisse på semester
1954 - Åsa-Nisse på hal is
1955 - Åsa-Nisse ordnar allt
1956 - Åsa-Nisse flyger i luften
1957 - Åsa-Nisse i full fart
1958 - Åsa-Nisse i kronans kläder
1959 - Åsa-Nisse jubilerar
1960 - Åsa-Nisse som polis
1961 - Åsa-Nisse bland grevar och baroner
1962 - Åsa-Nisse på Mallorca
1963 - Åsa-Nisse och tjocka släkten
1964 - Åsa-Nisse i popform
1965 - Åsa-Nisse slår till
1966 - Åsa-Nisse i raketform
1967 - Åsa-Nisse i agentform
1968 - Åsa-Nisse och den stora kalabaliken
1969 - Åsa-Nisse i rekordform

[Kapteeni Kenguru]

Mikä ihme on smoolantilaisfarssi ja miten se eroaa tavallisesta farssista? No, ehkä se ei ole kovin kiinnostava lajityyppi, jos viimeinen Osa-Nisse -elokuva on tehty 60-luvulla.

Mulla on ainakin yksi Härmän Jannen oma albumi ja pari Pikku Rikua, jossa Janne myös on. Lisäksi on erittäin hämärä muistikuva että Janne olisi myös ollut jossakin samassa julkaisussa Mokkerin kanssa - siis kakkossarjana, eikä mitään hahmojen yhteisseikkailua - mutta voi olla että muistan väärin. Joskus kersana on tullut nuokin ostettua "ku sain halvalla". Mokkeri taitaa kyllä myöskin olla svenssonisarja, että ei sikäli ihan kaukaa haettu ajatus. Pitää joskus maalla käydessä muistaa tsekata niitä arkistojen pohjamutia.

[Jukka Laine]

Smoolantilaisfarssit tapahtuvat tietysti Smoolannissa. Jos tamperelaisten toilailuista tehtäisiin Suomessa elokuvia, niitä kutsuttaisiin tamperelaisfarsseiksi.

Mokkeri eli 91:an on tok myös svedusarja, ja ilmestynyt 30-luvulta asti. Sininen uniformu on se mitä Ruotsin armeija käytti silloin. Muiden hahamojen uniformut ovat taas jääneet 50-luvulle.

[Kapteeni Kenguru]

Aa, ettei sen kummempaa. Epäilin että siinä olisi joku sama juttu kuin vaikka Hollywood- ja Bollywood -elokuvilla: Ensinmainituissa on tappeluita, räjähdyksiä ja joku julkkis pääosassa, jälkimmäisissä hassut asut ja lauletaan paljon.

Selvisipä nyt samalla viimeinkin jo lapsesta saakka pohtimani kysymys: Onko tuo Mokkerin asu joku palvelijan tms. vai miksi ihmeessä sillä on noin rumat kuteet.

Vähän sääli ettei enää länsinaapurissamme osata tehdä sarjakuvia. Jos Rocky on parasta mitä sieltä nykyään tulee niin jopa on heikosti asiat. Taito lienee hiipunut Norjaan.

[Jukka Laine]

Mokkerin sininen asu on 30-luvun Ruotsin armeijan univormu. Ei sen kummempaa. Kun vuonna 1939 armeija siirtyi harmaisiin, kaikki Mokkerin sotilaalliset hahmot vaihtoivat harmaisiin, paitsi itse Mokkeri.

Vuonna 1959 Ruotsissa taas vaihdettiin kuosia, mutta nyt se ei vaikuttanut sarjakuvaan millään lailla. Ja kerran senkin jälkeen on vaihtunut.

Siksi sanoin että Mokkerin formu on jäänyt 30-luvulle ja muiden 50-luvulla. Luin tuosta jokin aika sitten svedu-Wikipediasta tai jostakin linkistä minkä löysin sieltä.

On Mokkeri usein harmaissakin. Ainakin sotaharjoituksissa.

[Ainur]

Vähän sääli ettei enää länsinaapurissamme osata tehdä sarjakuvia. Jos Rocky on parasta mitä sieltä nykyään tulee niin jopa on heikosti asiat. Taito lienee hiipunut Norjaan.

Länsinaapurilaisena voin vain valittaa samaa. Sarjakuvia kyllä osattiin tehdä joskus 1980-1990-luvun vaihteessa (Charlie Christensen, Joakim Pirinen). 90-luvulla tuli vallalle omaelämänkerrallinen trendi, ja Ruotsiin mahtuu ilmeisesti vain yksi trendi kerrallaan. Lopputuloksena oli liuta laiskasti piirrettyjä tekotaiteellisia inhorealistisia sarjoja. Rocky on kai näistä omaelämänkerrallisista sarjoista paras. (Ja omaelämänkerta myy täällä tietysti parhaiten jos siinä ei lue mitään yllättävää. Koulussa kiusattiin jumppatunnilla ja nyt hengaillaan angstisena Söderin indiepop-klubeilla. Kuorsaus.)

Siinä mielessä ihan jännä nähdä että esim. 91:ania (Mokkeri) tai Åsa-Nisseä piirretään yhä. On täysi mysteeri minulle kuka niitä lukee, vaikka itse olen alkujani smoolantilainen...

[Jukka Laine]

Kai nyt Arne Anka on yhtä omaelämänkerrallinen kuin Rockykin.

[VesaK]

Kyllä Martin Kellermanin Rocky on muutaman piirun omaelämäkerrallisempi kuin Aarne Ankka, joka kuitenkin (sarja ilmestyy taas, tauon jälkeen) keskittyy poliittiseen piruiluun boheemielämällisen ilmiasun kautta.
Ei Rockykaan hassumpi ole, mutta sitä pitää seurata aika pitkään sisäistyäkseen koiraskoiran inhorealistiseen eloon.
Ruotsin- ja Myrkyntaidottomille tiedoksi, että Fantagraphics!! on julkaissut albumillisen Rockya englanniksi. Herr Kellermanin elämäkertatiedoista tulee jotenkin kummasti Hannu Esko mieleen...

Uskomatonta se on, mutta Ruotsissakin on ollut pokkaa tehdä sotilassarjakuvia. Torsten Bjarren Lentosotamies Pommi ja Mokkeri, esimerkiksi. Masikin (Knasen) on ollut Svärjeissä kovasti suosittu, Mort Walkkeri on tehnyt useammankin spesiaalikuvan/sarjan vain ruottalaisten ihmeteltäväksi.

[kaltsu]

Mutta koska Uuno Turhapurosta tehdään sarjakuva?

Eiköhä elokuvissakin oo ihan tarpeeksi.

Lainkaan Jipon ja Ainurin asiantuntemusta väheksymättä voisin kyllä optimistisesti uskotella itselleni Ruotsista löytyvän parempaakin sarjakuvaa kuin Rocky. Vaikea uskoa että Pirisen, Anderssonin ja muutamien muiden lahjakkuuksien perintö olisi valunut täysin hiekkaan. Mistä löytyisi uuden vuosituhannen Pauli Kallio ja Suuri Kurpitsa joka sitä parhaimmistoa kaivaisi Ruotsistakin esiin ja jonka näkemykseen tohtisi luottaa?

Ainurilla oli muuten kotisivuilla kivannäköstä sarjakuvaa. Genre ei nappaa ni en jaksanu lukea mut hyvältä näytti. Varsinki jos unohtaa Serugein karmean tietokonevärityksen.

[Jukka Laine]

Uskomatonta se on, mutta Ruotsissakin on ollut pokkaa tehdä sotilassarjakuvia. Torsten Bjarren Lentosotamies Pommi ja Mokkeri, esimerkiksi. Masikin (Knasen) on ollut Svärjeissä kovasti suosittu, Mort Walkkeri on tehnyt useammankin spesiaalikuvan/sarjan vain ruottalaisten ihmeteltäväksi.

Mitäs pokkaa siinä tarvitaan? Juuri siksihän armeijasta kehtaa repiä leppoisaa huumoria kun ei Ruotsi ole sekaantunut sotilaallisesti mihinkään muutamaan vuosisataan.

Masihan on ainakin osittain tehty pehmentämään U.S.Armyn imagoa. Svedut käsittävät sen sitten toiselta kantilta. Jos Masi olisi kovin sotaisa, ei se olisi noin suosittu.

[Jukka Laine]

Ja Seriewiki alkaa olemaan mahtava.

[Jukka Laine]

Norjalaiset ovat tehneet jo vuodesta 1937 omaa Mokkeriaan, kun ruotsalainen versio ei kelvannut. Kuulemma NATO on sarjassa hyvin esillä.

[VesaK]

Ruotsin hannuhanhia voimme kadehtia siinä, että sikäläinen, inhemska sarjakuvalehtituotanto elää varsin vahvasti markkinoilla. Mokkereiden lisäksi Akateemisen lehtihyllystä löytyvät nelivärisinä mm. Uti vår Hage ja toisinaan myös Herman Hedning. Rockylla on oma aikakauslehtensä ja onhan Fantom-lehtikin pitkälti Ruotsalaista tekoa.
Riippumaton ruotsalainen sarjakuva taas... noh, uuden Galago-antologian pohjalta voi sanoa että kaksi juonityyppiä elää hyvin vahvana. Naisilla: "Menin bileisiin ja oli kiva nähdä kavereita, mutta sitten join liikaa ja yks tyyppi yritti lääppiä, heräsin ja menin krapulassa kotiin." Miehillä: "Olin ollut ihastunut yhteen tyttöön jo pitkään, päädyttiin sitten samoihin bileisiin mutta join liikaa ja yritin lääppiä sitä, ei tullut mitään, heräsin ja menin krapulassa kotiin."