Paras Tex Willerin suuralbumi

[Asko AA]

Kahta ensimmäistä albumia enää mahdollista saada mistään, vai pitääkö itkeä menetettyjä tarinoita.

Sitä on pitkin matkaa lupailtu, että "Kadonnut pueblo" uusitaan ennen pitkää, koska alkuperäinen painos jäi jonkin verran riittämättömäksi. Ensi vuonna vuoroon tulee uutuuksien oheen viimeinen normiopuksiin pienennetty suuralbumi (Parlovin piirtämä juttu, josta tullee hirmuisin debatti koskaan, varoitan...), mutta miten käynee vuosina 2011 jne. Se yksittäinen iso väri-Villa ("E la nave perduta", 1999) saattaa olla mahdollinen -- mustavalkoisenakin.

Kahta ensimmäistä suuralbumia on muuten näkynyt huuto.netissä jo ihan kohtuullisiin lähtöhintoihin. Mitään oikeita keräilyharvinaisuuksiahan ne eivät ole koskaan olleetkaan.

[AlkoTanko]

Sitä on pitkin matkaa lupailtu, että "Kadonnut pueblo" uusitaan ennen pitkää, koska alkuperäinen painos jäi jonkin verran riittämättömäksi. Ensi vuonna vuoroon tulee uutuuksien oheen viimeinen normiopuksiin pienennetty suuralbumi (Parlovin piirtämä juttu, josta tullee hirmuisin debatti koskaan, varoitan...), mutta miten käynee vuosina 2011 jne. Se yksittäinen iso väri-Villa ("E la nave perduta", 1999) saattaa olla mahdollinen -- mustavalkoisenakin.

Kahta ensimmäistä suuralbumia on muuten näkynyt huuto.netissä jo ihan kohtuullisiin lähtöhintoihin. Mitään oikeita keräilyharvinaisuuksiahan ne eivät ole koskaan olleetkaan.

Kiva homma, sikäli että Kadonnutta Puebloa en ole edes päässyt lukemaankaan, Sinisen Takin löysin kirjastosta ja luin.

Miksi Parlovin tarinasta tulisi kauhea debatti, hyvin piirretty tarinahan se on, heikkoudet löytyvät tästäkin tapauksesta tekstin puolelta.

[jande]

kirjastosta minäkin nuo ekat suuralbumit löysin - kannattaa tsekata. Pueblo onkin hieno tarina.

[Janne]

mutta miten käynee vuosina 2011 jne. Se yksittäinen iso väri-Villa ("E la nave perduta", 1999) saattaa olla mahdollinen -- mustavalkoisenakin.

Tuossa on varmaan taustalla se, että matskut olisi helposti saatavilla. Itse lämpenisin enemmän sille ajatukselle, että suuralbumisarjassa julkaistaisiin vain tarinoita, jotka on Italiassakin siinä sarjassa julkaistu. Mahdolliset uusinnat pistettäisiin kylmästi maxeihin tai, mikä vieläkin parempaa, samanlaiseen kovakantiseen formaattiin, kuin Mefisto-kirjat. Syitä moiselle on useita. Ensinnäkin se, että taiteilija on tarinaa kuvittaesaan ajatellut koko ajan tekevänsä tarinaa pokkarikokoon, joten siinä sen tulisi pysyäkin. Toinen, merkittävämpi, syy on suuralbumien epäkäytännölisyys. Niitä on hankala asetella ja käsitellä lukiessa. Kolmas, ehkä vieläkin oleellisempi syy, on se, että julkaisupolitiikka alkaisi olla aika kirjavaa, jos joka formaatissa olisi ekstrajulkaisuja. Jos näitä uusintoja tulee enemmänkin, niin millä logiikalla niitä jyvitetään eri formaatteihin? Nyt tässä on nähdäkseni selvästi järkeä: liuskausinnat perussarjaan, perussarjauusinnat kronikkaan, huipputarinat koviin kansiin (ja ne siis pois kronikoista). Maxit ja suuralbumit ovat välttyneet siis uusinnoilta (poikkeuksena tarinat, jotka on Italiassa julkaistu alunperin kyseisessä formaatissa, mutta Suomessa ei). Menee sekavaksi, jos pitää alkaa miettiä, että mikä on kyllin arvokas uudelleenjulkaistavaksi perussarjassa, kronikkassa, kovissa kansissa, suuralbumissa tai peräti värillisessä suuralbumissa. Siinä ei olisi yksinkertaisesti mitään logiikkaa.

[Römpötipötipöts]

Miksi Parlovin tarinasta tulisi kauhea debatti, hyvin piirretty tarinahan se on, heikkoudet löytyvät tästäkin tapauksesta tekstin puolelta.

Kyllä Parlovin minimalistinen tyyli on karmeaa Yaraa*. Pakkohan se on julkaista isossakin koossa jotta sarja ei jää vajaaksi mutta suuralbumeiden joukossa herrat Bernet, Parlov ja Milazzo ovat ala-arvoisuudessaan omassa kellariluokassa.

*norjalainen lannoitevalmistaja

[Asko AA]

herrat Bernet, Parlov ja Milazzo ovat ala-arvoisuudessaan omassa kellariluokassa.

Aivan helvetin hyviä piirtäjiä kaikki, vaikka eivät standardinättiä ja persoonatonta sarjakuvaa päkistäkään.

[Janne]

Noista kolmesta Milazzon ja Bernetin muukin tuotanto on tuttua. Joka kerta olen ihastellut herrojen taitoa. Parlov puolestaan on minulle tuttu tästä ainokaisesta Texistään, mutta ensimmäisellä lukukerralla pääsin ihan kybällä pohjoisen hyisiin Tex-tunnelmiin. Heppujen taitoa en siis kiistä. Eri asia kuitenkin on, että soveltuuko heidän tyylinsä juuri Texiin. Kaikille heistä Tex ei välttämättä ole sitä ominta aluetta, mutta sitä vartenhan suuralbumisarja tuli aikoinaan polkaistua, että siinä voi esitellä näitä Tex-normista hieman poikkeavia kuvitustyylejä. Siinä mielessä hieno ja mielenkiintoinen formaatti Texille. Itse toivoisin siihen tulevaisuudessa rohkeampiakin revittelyjä.

[AapoK]

Sarjakuvakerronnassa kiehtoo minua eniten se tietty ilmavuus, kun tekijä saa melko vaivattomasti aikaan kuvan, mikä on elävä ja ennenkaikkea täynnä tunnelmaa sekä latausta. Milazzolla on ainakin tämä taito hallinnassaan ja siksi hänen tekemä suuralbuminsa on visuaalisesti eräs hienoimmista mielestäni. Totutusta vaihtelevat näkemykset ovat muutenkin mukava asia ja suuralbumisarja on todella hyvä formaatti niille.

[Pat]

Mun täytyy sanoa, että kaivoskahakka on ainoa suuralbumi, josta en muista juuri mitään. Olen yrittäny muutaman kerran lukea sitä uudestaan, mutta noin 15 sivun jälkeen alkaa tökkimään niin pahasti, että on pakko lopettaa. Ja se mikä tökkii on Milazzon piirros. Karun yksinkertaista eikä passaa Texiin alkuunkaan.

Parlovin taiteesta taas tykkäsin jostain syystä, vaikka ei sekään ole lähellekään parasta mahdollista.

[Jiksi]

Coloradon kaivoskahakka ei ole minullekaan jäänyt mieleen tarinansa vuoksi. Kuvitus sen sijaan nousee hyvin elävästi pinnalle, mitä ei kenties kokonaisuutena monen paremmankaan suuralbumin kanssa tapahdu.

Näin ne mielipiteet vaihtelevat, minulle Milazzo kun kelpaa mielihyvin.

[Lyijymyrkytys]

Suuri junaryöstö jäi itselläni mieleen parhaiten en oikein muista muista suuralbumeista oikein mitään.

[Orjan May]

Kaupunki ilman lakia sai ääneni. Goran Parlovin surkeaa rappiotaidetta en voi sietää

Heips,

Minustakin  Kaupunki ilman lakia on paras albumi. Ensiksikin tarina on erinomainen, mutta piirros jälki suorsataan mestarillinen. Piirtäjänä tietenkin mestari Alberto Giolitti. Oli se vaan loistava piirtäjä. Suurimman elämäntyönsä teki juuri lännensarjojen Tonto, Have Gun Will Travel, Sergeant Preston, Gunsmoke, jne. Giolitti piirsi muitakin lännensarjoja ja kosolti muuta mahtavaa sarjakuvaa.

[Janne]

On muuten Patagonian rangerit saanut UBC:n arvostelijalta täydet pisteet. Harvemmin sitä näkee. Näytekuvat ovat mielestäni upeita. Odotusarvot pompsahtivat nyt aika ylös.

[Janne]

Vähän päivitin äänestyslistaa. Sainkin lisätä saman tien kolme albumia, niin se aika rientää. Mutta nyt saa äänestää patagonian rangereita, jos siltä tuntuu. Jos on aiemmin äänestänyt, niin pitää ensin poistaa jo annettu ääni.

[tolppis]

Done!