Mangan piirtäminen / tekniikka

[keijoahlqvist]

saattaa tulla "tuhlauspelko", eli alkaa hiljalleen miettimään että: "uskaltaako tätä paperia nyt käyttää tähän pikkutyöhön vai kannattaisiko se säästää jotain "oikeaa" varten"...

Paskan totta. Parhaat kuvat tulee osuuskaupan kuitin taakse käytetyn tulitikun päällä.

Mulle jäi saituus päälle kun lapsena äiti anto kaupan ostoksista liiennyttä käärepaperia mutta pakotti piirtämään molemmille puolille. Ja: "Katso tuossa on vielä tyhjää, piirrä siihenkin." Tuli ahtaita kuvia.

[Haruhi]

Tätä ovat muutkin jo sanoneet, mutta oli pakko toistaa: eli animen katseleminen, mangan lukeminen ja mallista piirtäminen ovat hyviä keinoja oppia. Itseäni ne ovat ainakin auttaneet. Ajan myötä voi vertailla uusimpia töitään esim vanhempiin ja katsoa samalla kuinka paljon on kehittynyt. Piirtämisen iloa:)

[Salevits]

se on vaikeaa piirtää realistista jos on piirtänyt mangaa aiemmin. nyt kaduttaa kun piirsin mangaa silloin kerran. ihan pirusti. olen yrittänyt palata juurilleniottamalla mallia vanhoista spider-maneista ja x- meneista. manga takaisin japaniin ja kaikki länsimaiset sarjis piirtäjät: piirtäkää oikeaa sarjakuvaa ei mitään orjallista manga tyyliä.

En nyt menisi sanomaan, mikä on OIKEAA sarjakuvaa, ja mikä taas ei. Vaikka en itsekään pidä siitä, kun ihmiset eivät tajua piirtää persoonallisesti, en silti allekirjoita väitettä, että länsimaalainen on "oikeaa" sarjakuvaa. Omassa tyylissäni on Japanilaista, Länsimaista ja omaani sekaisin, ja alan olla aika tyytyväinen tyyliini, vaikka jossain määrin muistuttaakin One Piece -nimisen sarjakuvan tyyliä.

[Salevits]

No onko sillä loppujen lopuksi niin hirveästi väliä millä tyylillä aloittaa, kunhan vain löytää oman tyylinsä ja itse piirtäminen tuntuu mukavalta ja hauskalta? Sitähän piirtäminen täällä ainakin useimmille on: viihdyttävä harrastus!

Mitä itseeni tulee niin piirustusharrastukseni aloitin n. 9-vuotiaana piirtämällä Aku Ankkoja ja muita helppoja sarjakuvahahmoja. Toki sitä ennen oli tullut töherreltyä kaikenlaista mistä ainakin luokkatoverit olivat silloin kateellisia. Turhastapa olivat ...

Noin puolisen vuotta sitten aloitin piirtämään manga-tyylisesti, tosin en kokonaan, vaan otin lähinnä erilaisia vaikutteita. Tyylini piirtää onkin paljon lähempänä Katsuhiro Otomon kädenjälkeä kuin sitä ns. "manga mangaa". Mangan avulla olen siis onnistunut löytämään oman tyylini, jolla saan ainakin tyydyttävää materiaalia aikaiseksi.

Mitä siis opimme? Ei kannata täysin alistua tiettyyn tyyliin, vaan kannattaa soveltaa, yhdistää ja kokeilla. Piirrä millä tyylillä tahansa, kunhan se vain tuntuu mukavalta ja istuu käteesi hyvin. Muista löytää myös ne omat "vivahteesi"...

Ja mitä noihin nettitutoriaaleihin tulee, niin niistä löytyy paljon tietoa ja teoriaa koskien esim. juuri noita varjostuksia sekä vaatteiden ryppyjä. Siis ihan hyödyllistä tavaraa piirtäjälle kuin piirtäjälle.

Olen täysin samaa mieltä. Omassa tyylissä näkyvät selvästi vaikutteet Herra Odan (One Piece) tyylistä, mutta ei liikaa.

[Caza]

Onko teillä tiedossa sivuja missä neuvotaan mangan piirtämistä?  Linkeistä olisin kiitollinen.

Sinun kannattaisi ostaa tämä opas!  Sillä on mielestäni paljon helpompi piirtää omasta oppaasta kuin epä selvästä kopiosta

Heh . . .

[Jukka Laine]

Sinun kannattaisi ostaa tämä opas!  Sillä on mielestäni paljon helpompi piirtää omasta oppaasta kuin epä selvästä kopiosta

Heh . . .

Ei välttämättä kannata vastailla noin vanhoihin kysymyksiin. Eikä sinun vastauksestasikaan saa selvää mitä opasta tarkoitat.

Harkitse ennen kuin kirjoitat. Muuten täytyy ruveta poistamaan viestejäsi.

[MJ]

Jaahas, tästä tulkoon sitten ensimmäinen viestini:

Mitä vikaa on mangan piirtämisessä?  Ei mitään, kyllähän ihmiset saa harrastaa ihan sitä mitä ne haluaa. Sitähän manga-tyylinen piirtäminen on suurimalle osalle suomalasista nuorista, jotka piirtävät manga-tyylillä.  Mutta huomannut olen sen, että suurimalla osalla on toive-ammattina manga-piirtäjä.
Ihan OK, siihen asti, kun huomaa, että tyypit ovat suurin piirtein vain käyneet lähimmästä kirjakaupasta nappaamassa piirto-oppaan, ja kopioivat ja pänttäävät sitä nyt kaikella vimmalla. ja mangasta katsotaan sitten kun kopiodut taidot loppuvat.
Hävettää jo niiden puolesta.

Sarjakuvan piirtämisessä on yksi perus-asia, jonka unohtaminen on sama asia, kuin että et tule koskaan piirtämään mitään ammatiksesi:

Näes, piirtäminen on taidetta.
Manga-piirto-oppaan ostaminen ei ole taidetta.
Kopioiminen ei ole taidetta.
Sarjakuva on taidetta, joten sarjakuvan teko on taidetta.
Taiteilija taas etsii sisäisiä taitojaan, taiteellista silmäänsä, sielulleen kanavaa jonka avulla ilmaista itsestään.
Taide on ilmaisua, taiteellisuus on ilmaisua, sitä ei voi kopioida. Taiteilija haastaa itsensä, ei päästä itseään helpolla, eikä lepää.
Leikkii valoilla, varjoilla, sommittelee, näkee, kokeilee kuvakulmia, asentoja, hahmottelee nopeasti ja piirtää ylös näkemänsä.   Ja ihan itse.
Taide tulee luonnostaan, sitä ei voi pakottaa.

Oma tyylini vaihtui vähän yli vuosi-sitten enemmän manga-vaikutteiseen tyyliin, mutta tyylini ei paljoa poikennut mangatyylistä. Olen nyt siirtymässä pikku-hiljaa takaisin omaan piirto-tyyliini,  koska en pidä niin kauhean hirveästi tyylistä, joka yhdistää minut lautasen kokoisiin silmiin ja minihameita pitäviin koulutyttöihin.

[Hämähämähäkki]

Manny, semmoinen pieni juttu vain, että kun tarpeeksi pitkään piirtää tietyllä tyylillä, niin siitä ei sitten enää pääse eroon vaikka kuinka yrittää.

Jostain vuodesta 2001 alkaen aloin töherrellä mangatyylillä, enkä siitä päässyt irti ennenkuin joskus 2004-2005 vaihteessa kun alkoi se "oma tyyli" pikkuhiljaa kehittyä. Sitä ennen piirtelin niitä järkkyjä isosilmäisiä olioita melkein koko ajan ilman variaatiota, juuri niitä tyypillisiä yli-ikäisen (tai pikkulapsen) näköisiä teinipellejä joilla on neonvärinen piikkitukka ja söpö maskotti. No onneksi ainakin opin piirtämään realistisia ihmishahmoja realistisemmissa mittasuhteissa (pikkuhiljaa).
Mutta nykyjään on tuo stereotyyppinen isosilmätyyli mukavaa irrottelua sille tyypilliselle roskalle mitä piirrän. Supa Kawaii Chibi Robo-tan~!

[Wade]

Ja Joen murahduksen jälkeen täytyy kehuakin erästä uutta jäsentä.

Sunna-täti tietää, mistä kirjoittaa. On selvästi hiukan aikaa lueskellut ketjua ja hautonut pitkään, mitä laittaa (siis täysin päinvastoin kuin minä). Pitkä, mielipiteitä hajoittava viesti. Tsemiä, ja tervetuloa voorumille.