Väkivallan mestarit

[Curtvile]

Toimintasankarit osiosta uupuu tämä otsake; eli ne sarjakuvat ja niiden tekijät, jotka ovat, hyvässä tai pahassa, profiloituneet juuri nimekkeen toimintasankarit alle.
Selventääkseni näkökulmaani: missä voi ottaa esiin niitä sarjoja ja sarjakuvia, jotka ovat teemaltaan selkeästi toimintaa, sotaa rikosta jne. olematta välttämättä korkeajännitystä tai marvelin dc:n tuotteita.
Ei etteikö näistä voisi keskustella esim. Gil Kane , Sgt Rock-ketjuissa mutta kullekkin oman ketjun aloittaminen tuntuisi hivenen yliampuvalta.
Ja aina voi törmätä uuteen tuttavuuteen, oli se sitten uusi tai vanha kuin taivas.
Omia ehdokkaitani ovat eritoten Garth Ennis ja Mike Grell. eritoten Grellin Jon Sable Freelance (myöhemmin Sable) oli yllättävän korkeatasoinen toimintasarja, jossa oli ajatustakin takana. Ennistä nyt ei varmaan tarvitse erikseen esitellä, mutta mainittakoon Preacher, Punisher-Tuomari ja lukuisat Dcn kautta tehdyt sotasarjat.

[rama]

Hm, tuosta tulikin mieleeni hieman sopimaton(?) yhdistelmä väkivalta ja porno; Hellsingin piirtäjä Kohta Hiranon tuotannossa veri lentää, välillä enemmän välillä vähemmän humoristisena, mutta se on aina... miten sen nyt sanoisi... hyvin seksuaalisesti puoleensavetävää. Voi itku, taidan olla tosi pervo

P.S. Myöhemmin minulle selvisi että kyseinen herra aloitti uransa piirtämällä juuri pornoa...

[Antti Vainio]

Richard Corben. Minua fiksummat ovat löytäneet herran teoksista jotain syvällisempää  mutta minulta moiset  on menneet ohi. Aito amerikkalainen barbaari (turha kai mainita että arvostan herran parhaita teoksia suuresti).

Edit. Euroopasta löytyy silti roiseimmat, Torpedo on nihkeän inhottava kun ne löytävät raiskauksesta huumoria, RanXeroxin kohtaus   jossa se murskaa pikkutytön sormet on minusta edelleen säpsäyttävä. Ymmärrän kyllä tekijöiden vihan, haluaisn itse että joiltakin puhelinkerjääjiltä revittäisiin kieli ulos laakapihdeillä

[Curtvile]

Richard Corben.

Edit. Euroopasta löytyy silti roiseimmat, Torpedo on nihkeän inhottava kun ne löytävät raiskauksesta huumoria, RanXeroxin kohtaus   jossa se murskaa pikkutytön sormet on minusta edelleen säpsäyttävä.

Corbenin töissä on kieltämättä jotain hyvin alkuvoimaista.
Hienoa, että idea on ymmärretty. Toimintaa löytyy muualtakin kuin USAn kamaralta. Hellsingiin olisi tarkoitus tutustua, mutta osat 1 ja 2 välttelevät minua.
Euroopassa on muutakin toimintasarjakuvaa kuin Bruno Brazil Largo Winch ja XIII.
Loistava esimerkki eurooppalaisesta sarjakuvamuotoisesta väkivaltaeepoksesta on Bilalin ja Christinin Les Phalanges de L` ordre noir- Koston veljeskunta.
historiansa lukeneet saavat teoksesta paljon irti, mutta uskallan suositella ummikoillekin. Siitäkin huolimatta että kyseinen opus on läpeensä julma.

Myös mainittu Torpedo on Bernetin tunnetuimpia töitä. Carlos Trillon ja Abulin kanssa on käyty läpi syvempiäkin vesiä. Kuten dark tales ja ..krhm.. Light & Bold.
Bernetin viiva on raaan huolittelematonta. Kuvien jännite ja lataus saa aikaan kateuden sävyttämää ihailua.

Brittiläistä pidättyväisyyttä löytyy G.Ennisin Ja John McCrean Troubled Souls-albumista, joka on taatusti saanut pohjois-Irlannin matkailunedistämiskeskuksen täyden tuen ja John Wagnerin ja Arthur Ransonin albarista Button Man the killing game. Button manin päähenkilö Harry Exton on kylmä ja selkeästi tunnevammainen. Jostain syystä tuntuu täysin luontevalta lukea kuinka Exton ja muut ex-soltut ja psykopaatit käyvät yksityistä sotaa aristokraattien ja rikkaiden huvitukseksi brittien syrjäkulmilla.
Wagner teki myös Vince Locken kera teoksen A history of Violence. Nimeään myöten vankka ehdokas.

[Mon of Olay]

Kazuo Koike on myös syytä mainita tässä ketjussa. Mies lienee Japanin kymmenen arvostetuimman sarjakuvakäsikirjoittajan joukossa, vaikka on käytännössä omistautunut nimenomaan väkivallalle. Lone Wolf & Cubin filosofissävytteisen mättämisen lisäksi mies on kirjoittanut myös paljon aivan järjettömän epäkorrektia materiaalia tyyliin Hanzo, Mad Bull 34 ja The Wounded Man.

[Tertsi]

Ranskalaistya pottunenäosastoa edustakoon jo vuolaasti kehumani Les Innommables. Väkivaltaa on runsaasti ja veri lentää, vaikka iskettäisiin vain riisipuikolla. Ja hiuksella voi kiduttaa...


Samaa pottunenäosastoa:
Polstar.
Kaikki ovat pahoja tulevaisuuden maailmassa. Olen lukenut vasta puolitoista albumia, mutta hyvältä vaikuttaa, (Jos joku haluaa tsekata, www.bdnet.comista löytyy näytteitä mm.)

Kubertkin on monissa sarjoissaan tavoittanut väkivallan kauniin olemuksen. Joskin hän on aika teatraalinen ja sitä kautta lähestyy komiikkaa, joskus.

[Antti Vainio]

Myönnän että Watchmenissä Rorschahin kylmä ja mekaaninen väkivaltaisuus on kiehtovaa. Luin jälkeenpäin Mooren tuskaisen haastattelun Comics Journalista missä se ihmettelee Rorschahin suosiota, amerikkalaisten mielestä se on vaan asiallinen sankari joka korjaa vääryyksiä. Kaikki (eurooppalaiset) joiden kanssa olen puhunut tuosta joko tuntevat pientä häpeää (kuten minä) että samaistuvat edes hetkeksi moiseen väkivaltaiseen hulluun tai näkevät sen vain vastenmielisenä tyyppinä.

Alan Moore kirjoittaa Euroopan parasta väkivaltaa

[Curtvile]

Oma lukunsa on nuo suuret amerikkalaiset senttarit, jotka tekevät kaikkensa todistaakseen lauseen:
väkivalta on amerikkalainen taidemuoto.

Bob Hall loi Acclaimille mv-sarjakuvan Armed & dangerous, jota olen jäljittänyt kissojen ja koirien avulla.
Kerran luulin löytäneeni TPBn mutta tuo Armed & dangerous oli Mezzon ja Piruksen albumi. Räikeät tarzanvärit jostain syystä korostivat albumin hikisen veristä tunnelmaa.
Mezzon ja Piruksen Kaksi tappajaa albariahan löytynee yhä halpalaareista ympäri Suomen.
se varsinainen armed & dangerous on vähintään sin cityjen ja stray bulletsien pikkuserkku.
Hallin noirteoksen osia etsiessä törmäsin myös Mike Baronin ja Paul Gulacyn Grackle-minisarjaan.
Paul Gulacyhan on piirrospuolella jonkinasteinen tae toimivalle kuvakerronnalle ja voi olla lähes varma ettei kanssaeläjiä kohdella silkkihansikkain.
Gulacyn tyyli on selkeästi tunnistettava ja useat haukkuvat sitä muovimaiseksi ja ajoittain kankeaksi.
Itse en asiaa näin näe ja olenkin nauttinut eritoten parivaljakon Doug Moench &Gulacy hengentuotteista.
Shang chin, james bondin ja reloadin lisäksi suositellaan tätä Käkeä.

Azzarellon ja Risson 100 bulletsin maininta on itsestäänselvyys. Azzarello aloitti uransa vuosia aiemmin rikoksen ja kauhun parissa mutta Jonny Doublen jälkeen nimi tuli sarjakuvaharrastajien huulille.
100 bullets on jotain mistä Chuck Dixon & kumppanit näkevät toiveunia.
Vaikka C.Dixonkin on jyviä löytänyt eksyessään tyköistuvien trikoiden ulkopuolelle.

[Markku Myllymäki]

Kaikkien aikojen väkivaltapläjäys olisi, jos joku kokoaisi Tähtivaeltajista Teräsliljat yhdeksi albumiksi. Silmitöntä väkivaltaa koko rahalla. Harmi vaan että suomalaiskustantajat eivät taida mokomaan uskaltaa...

...ja jos joku uskaltautuu, pistäkää Teräspersilja-tarina mukaan, vaikka se ei jatkumoa virallisesti lienekään. Ostan kymmenen alpparia jos joku julkaisee. 

[VesaK]

Teräsliljaa parantaisivat enää vain värit. TL-originaalit lienevät mr. Jerrmanin hoteissa, joten nyt pitäisi vaan diilejä ryhtyä hiomaan. Kun tässä sen lottovoiton sais ensten, juu.

Risso piirsi ennen 100 Bulletsia paljon löyhemmällä tyylillä, kauhua ja kauhuntapaista kyllä: Cain, Video Noir, Boy Vampire. Näissä albbareissa näkyy vielä erittäinkin selvästi Jose Munòzin ( ja sitä kautta Hugo Prattin) vaikutus. 

[Curtvile]

P.A. Manninen on kotimaisten tekijöiden mitalikannassa kiinni. Itse en ole pettynyt kuin yhteen Mannisen työhön: Hunajakennoon.
Ottaen työmäärän huomioon se on melkoinen saavutus.

Alunperin meinasin vetää rekeä taas Amerikan mannuille James Hudnallin ja Kevin Stokesin upean Shut up and Die! -sarjan tiimoilta, kun äkisti tajusin ettei kukaan ole vielä maininnut väkivaltasarjakuvan kovinta nimeä.

Johnny Craig.

mies joka turmeli nuorison.

[Janne]

Mitä Richard Corbenin sarjakuvia on Suomessa julkaistu? Tarvitsisin sellaisen julkaisun, jossa on paljon miehen piirtämiä sivuja. Yksi ulkomuolimman tuttu nimittäin haluaisi jotain Corbenin suomi-julkaisuja.

[Jukka Laine]

Itse asiassa Corbenia ei ole julkaistu Suomessa käytännössä mitään. Yksi hassu lohikäärmesarjakuva oli Tapiirissa. EDIT tähän väliin: BANNER Mega-Marvelissa.

Ehkä Shokissa oli joku mutta en ole varma.

Itse tajusin Richard Corbenin nerokkuuden kun kuulin Meat Loafin "Bat Out of Hell" -levyn noin vuonna 1978. Siinä levyssä kaikki oli nerokasta 15-vuotiaan mielestä.

[Asko AA]

Mitä Richard Corbenin sarjakuvia on Suomessa julkaistu? Tarvitsisin sellaisen julkaisun, jossa on paljon miehen piirtämiä sivuja.

Äkisteen tuli mieleen se vuoden 2003 Hulk-spesiaali, jossa oli kuriositeettinen Corben-tulkinta viheriästä miekkosesta.

"Corben piirtää Hulkin Muppet-hahmon näköiseksi, mutta piirtää kylläkin muuten oikein hienosti." kertoo Katuoja:
http://www.iwn.fi/kk/katuoja/kk_katuoja_060104.htm

[Jukka Laine]

Äkisteen tuli mieleen se vuoden 2003 Hulk-spesiaali, jossa oli kuriositeettinen Corben-tulkinta viheriästä miekkosesta.

Hähhää, kerkesin editoimaan ennenkuin AAA kertoi tuon.

No ei se mitään, jotkut kertovat lisää ja taas mua hävettää.