Mieleenjäänyttä AA

[smaxx]

Ihme homma, Hessun puhuva hammas tulee mullakin mieleen lapsuuden kovimmista ankkajutuista. Toinen on jokin Murryn juttu, missä oli jotain Riimukiviä, ja viikinkipukuisia konnia, olikohan aikamatkustusta??  Ankkajutuista parhaiten mielenjääneitä oli se (alkuperäinen) juttu, missä ankanpojat joutui pullon sisään Millan taikomina. Tästähän hoksasin vasta ihan hiljattain että se onkin Barksin kässäri.

Lisäksi muistan että natiaisena nämä ekat roope jutut oli outoja ja aika huonoja... Eli Vanhan linnan arvoitus ja joulu Karhuvuorella, niissä Roope oli kummallinen, ja jutut muutenkin epämiellyttäviä... En kyllä tykännyt pienenä homejuustostakaan, eli maku muuttuu. Sitten vielä tosi kova juttu oli tämä taskarin Irokeesikaulanauha.

[PurPur]

Mulle alkoi Akkarin tilaus 1972, ja sen ajan jutut ovat jääneet iäksi tajunnan perukoille.

Juuri pari päivää sitten muistelin  vissiinkin Stroblin piirtämää tarinaa, jossa joku mystinen "tiibetiläinen" pikkumies yhtäkkiä tulee vierailulle ankkojen tykö, ja saatuaan hyvän aterian toteuttaa Akun toivomuksen, ja Aku jotenkin hypnotisoidaan pikkumiehen kotiseudulle. Mitähän sitten tapahtuikaan...?

[AT-Man]

Van Hornin piirtämä "Tupokierros" on parhaiten mieleen jäänyt, tarina jossa pojat menevät lakkoon kun on liikaa töitä etuihin nähden ja molemminpuolinen kiusanteko alkaa. En muista missä 90-luvun AA-lehdessä se oli, täytyy joskus etsiä ja ottaa talteen. Van Hornilta nämä vähän vanhemmat tarinat muutenkin vetää vertoja Barksin parhaille, sekin missä Aku haluaa tehdä talossa kevätsiivouksen ja pakottaa pojat mukaan, taisi olla sekin joskus 90-luvulla.

Minkämaalainen Van Horn on, tai millä kielellä hän tekee akuankkaa? Minusta olisi aina kiinnostava tietää miten suomennoksiin on saatu alkuperäinen vitsi tai idea käännettyä. Onneksi Don Rosan kirjojen esipuheissa joskus kerrotaan alkuperäiset vitsit.

[Timo Ronkainen]

William van Horn on syntynyt Kanadassa v. 1939.Muutti Amerikkaan ja opiskeli Kaliforniassa. Ryhtyi piirtämään ankkoja 1980-luvun puolivälissä amerikkalaiselle Gladstonelle ja 1990-luvulla tanskalaiselle Egmontille.

Van Hornin puoliviralliset fanisivut

Timo

[AT-Man]

William van Horn on syntynyt Kanadassa v. 1939.Muutti Amerikkaan ja opiskeli Kaliforniassa. Ryhtyi piirtämään ankkoja 1980-luvun puolivälissä amerikkalaiselle Gladstonelle ja 1990-luvulla tanskalaiselle Egmontille.

Van Hornin puoliviralliset fanisivut

Kiitoksia! The Better Life on siis tuo Tupokierroksen alkuperäinen nimi.

[Samone]

Pomppasipa mielenkiintoinen aihe esille. Näitä on paljon, varsinkin jättikirjoista, joita luin todella useaan kertaan. Myös 60- ja 70-luvun Akuista moni tarina on jäänyt elävästi mieleen ja se fiilis miten lapsena tarinan tulkitsi. Täytyy tovi tuumia, mikä olisi ihan ykkösjuttu lapsuudessa - siis sen lisäksi että opin lukemaan Ankkojen kautta.

[211163]

Itselleni on kautta aikojen ollut mieluisin se tarina, jossa Aku alkoi keinottelemaan "onnenrahoilla" eli Roopelta hankituilla vanhoilla kolikoilla. Ai, että iskee yhä suoraan suoneen.

[PurPur]

Barks valisti lapsukaisia hyvinkin monesta maailman asiasta.

[Teukka]

Muistan penskana lukeneeni useana kesänä mökillä vanhalla rantasaunalla pinossa olleita Akuja, ilmeisesti joitain isäni ja hänen sisarustensa vanhoja lehtiä.
Niistä on ikuisesti jäänyt mieleen avaruuden pikkuankkojen vierailu Roopen luo lentävällä lautasella. Vaihtokauppaa tehtiin jyvillä ja sitten Petkunterän kelmi puhalsi jossain välissä savut lentävään lautaseen ja koko porukka hoiperteli pahoinvoivina.
Pikkupoika sitten ihmetteli sikaniskan ilkeyttä.

Toinen kyseisistä lehdistä mieleenjäänyt tarina on se, missä Roope ja muut hortoilevat muistaakseni jollain saarella, jossa asuu hattivatin näköisiä valkoisia tyyppejä ja Milla tulee paikalle hosumaan jonkun taikapeilin kanssa ja PLIM, peiliin katsovan naama muuttuu aina joksikin muuksi, esim. Millan korpin naamaksi.

Kaikenlaista sitä jää mieleen. Noistakin lukuhetkistä on hetki, taisivat olla joskus 70-luvulla.
Huikeita tarinoita jokatapauksessa.
Uudemmista tarinoista tosin ei olekaan jäänyt mitään mieleen

[Timo Ronkainen]

Muistan penskana lukeneeni useana kesänä mökillä vanhalla rantasaunalla pinossa olleita Akuja,

Molemmat noistakin ovat Barksia.

Timo

[Samone]

Molemmat noistakin ovat Barksia.

Timo

Arvaa vaan harmittaako nyt, kun en huomannut/tajunnut aikanaan Barksin kokoelmaa itselleni tilata. Juu ei innosta tässä vaiheessa kertarykäyksellä ostaa koko sarjaa.

[Nikopol]

Monta rakasta tarinaa tuonne mielenperukoille on jäänyt kummittelemaan, suurin osa Aku Ankka-lehdessä julkaistuista taitavat kylläkin olla Barksin käsialaa. Nyt päästiin hyvään vuoteen noissa Aku Ankan näköispainoksissakin, pääsee verestämään muistiaan esim. Kuningas Ekan Rautasängyn kanssa. Kirkonkellon kummituskin oli yksi rakkaista tarinoista, mutta sen kyllä hyvin muistankin. Jos nyt lähtisi kuitenkin valitsemaan suosikkia, joka ei olisi Barks-tarina, kääntyisi katse varmasti Aku Ankan taskukirjoihin.

Ykivoimainen suosikki olisi varmasti Aku Maankiertäjä-taskukirja kokonaisuudessaan, eli numero 63. Bubbling Under Akun Banaanipotkun, numeron 75, ensimmäinen tarina maailman ensimmäinen jalkapallo-ottelu. Tämä oli jotenkin rakas taskari muutenkin, koska isoäitini sen minulle joskus Paraisten mökkireissulle osti ja lukunautinto oli täydellinen pihalle pystytetyssä teltassa aurinkoisena päivänä ja ikää n. 9 vuotta.

Ikimuistoisin Mikki tarina on paljon helpompi valita, sekin löytyy taskarista ja tällä kertaa numerosta 40. Täyttä Vauhtia Mikki Hiiri. Seikkailu Toutainlahdessa on vain jotenkin niin lunki tarina muistikuvissa. Uskoisin tulevani tuosta jälleen hyvälle mielelle, vaikka Mikki-tarinoilla on yleensä minuun täysin päinvastainen vaikutus. Monta kertaa olen odottanut, että Musta Pekka veisi Mikin ladon taakse ja lopettaisi.

Myös Aku Ankan jättikirjoissa julkaistut tarinat ovat monet jääneet mielen perukoille kummittelemaan. Noissahan piti aikanaan oikein vaivaa nähdä, kun niitä ei kirjastosta lainaan kotiin saanut, niin meni nuorella pojalla useampikin iltapäivä, kirjastossa kuulokkeet päällä istuskellessa ja noita läpikäydessä. Nyt ne on onneksi jo pelastettu omiksikin kappaleiksi, kun rahaa tulee vähän enemmän kuin viisi markkaa viikossa.

[Jukka Laine]

Minä Aku Ankka ja Minä Roope-setä olivat tosiaan kovia juttuja kun olin alakoululainen, eli sain joululahjaksi noista koko 70-luvun aina ekat painokset jotka mulla ovat vieläkin.

Tietysti niissä on koko ja sivutaitto metsässä, mutta ei siitä silloin piitannut. Joku kersa on varmasti saanut lahjaksi nyt Carl Barksin kootut, ja 30 vuoden päästä kerää uutta luksuslaitosta ja nillittää foorumeilla kuinka pikselöityneitä ne vanhat olivat.

[Samone]

Mainitaan yksi tarina, joka ei ollut jättikirjoissa, vaan 400 sivuisen kovakantisen lopussa. Karhukopla oli opettanut lintuja varastamaan Roopelta rahaa. Tarina tavallaan alkoi ja päättyi tähän episodiin. Olisiko kyseessä ollut epäonnea tuottavan timantin hakujuttu?
Valitettavasti en taida enää omistaa tätä juttua - ainakaan kokonaisuudessaan.
Leirielämää on jäänyt samalla tavalla mieleen.

Mikkijutusta voisi mainita ihmeauton, jolla oli oma tahto ja veikeät ilmeet.

[K.I.P]

Mainitaan yksi tarina, joka ei ollut jättikirjoissa, vaan 400 sivuisen kovakantisen lopussa. Karhukopla oli opettanut lintuja varastamaan Roopelta rahaa. Tarina tavallaan alkoi ja päättyi tähän episodiin. Olisiko kyseessä ollut epäonnea tuottavan timantin hakujuttu?

Juu !
Roope-Sedän Timanttikuume. (The Doom Diamond)

AA 8-9/1969
CBK 28
Myös Aku Ankan Toivesarjoissa (1978). (Tämä oli se 400 sivuinen.)

Loistosarja, mahtavat laivat.