Ohikkoshi

[rama]

Huomasin Dark Horsen sivustoa browsaillessani, että he julkaisevat lokakuussa (2006) Hiroaki Samuran (Blade of the Immortal) Ohikkoshin. Yay!!! Ilouutinen meille kaikille, jotka saivat esimakua modernista lyhytsarjasta Luncheon of Tears Diary

http://www.darkhorse.com/profile/profile.php?sku=13-546

Sen sijaan en löytänyt minkäänlaista julkaisupäivää seuraavalle Blade of the Immortal-albumille, tietääkö joku jotain?

[Aura]

Sainpas viimein luettua Ohikkoshin, mahtava! Välistä tuli mieleen josko julkaisukoko olisi saanut olla hieman isompi, mutta mukava paketti kaiken kaikkiaan.

[rama]

Sainpas viimein luettua Ohikkoshin, mahtava! Välistä tuli mieleen josko julkaisukoko olisi saanut olla hieman isompi, mutta mukava paketti kaiken kaikkiaan.

Aaaah, lopultakin joku joka on lukenut kyseisen opuksen. Olen kanssasi samaa mieltä koosta, Samuran piirrosjälkeä kehtaa kyllä katsella isommassakin koossa (varsinkin kun on tottunut saamaan Blade of the Immortalin suurempana).

The Luncheon of Tears Diary oli jo ennestään tuttu Mangamaniasta, mutta oli kiva lukea se kunnon käännöksenä. Erikoisen ihastunut olin plustarinaan jossa Samura ja hänen toimittajansa seikkailevat Kyotossa

[Aura]

Itse asiassa ihmettelen hieman miksei tästä alpparista ole ollut enempää keskustelua.

Kuitenkin aikuisemmalle yleisölle suunnattua mangaa on toistaiseksi ollut tarjolla suhteellisen vähän. Tämä erottuu muun tarjonnan joukosta ja on varsin toimiva kokonaisuus. Ja hauska.

[Toni]

Houps, hyvää kamaa! Toivottavasti löytää muidenkin Kvaakkajien lukulistoille.

Itse kirjoittelin pokkarista muutama kuukausi sitten ilmestyneen Tähtivaeltaja 1/07:n uutispalstalla lyhyesti tuollaista:

"Blade of the Immortal -tähti Hiroaki Samuralta on nyt saatu kauppoihin aivan toisenlaista tavaraa. Ohikkoshi-pokkari sisältää yhden pitkän ja kaksi lyhyempää sarjakuvaa, jotka kaikki sijoittuvat tämän päivän Japaniin.

Kokoelman nimisarja on koskettava, humoristinen ja leikkisäkin tarina muutamasta nuoresta, jotka rakastuvat epäonnisesti ristiin. Graafisesti ilmeikäs kokonaisuus on rento ja sen henkilöhahmot sympaattisia.

Selkeämmän parodian puolelle astuu Luncheon of Tears Diary -juttu. Siinä elämä potkii naispuolista mangapiirtäjää päähän jatkuvalla syötöllä. Ihastuttavan liioitellusta menosta saisi aikaiseksi hyvän Takashi Miike -filmin!"

[Saor]

Luncheon of Tears Diary oli aika hillitön. Ja olivathan ne muutkin tarinat hyviä. Virkistävää nähdä tuollaista varsin tavanomaista ihmissuhdedraamaa noin ilmeikkäästi ja hyvin piirrettynä, useimmiten tuntuu sen tyyppisen mangan parissa siltä, että hahmot jäävät vain puhuviksi päiksi eikä esim. tilan kuvaamiseen käytetä paljon aikaa.

Jotenkin minusta näissä ei vain tullut Samuran kerrontataidot kovin hyvin esille, tarinat olivat niin lyhyitä, että jäi jotenkin kiireiseksi ja sekavaksi se puoli.