Nappulavartio (Zoom)

[Jukka Laine]

Ilmeisesti tämä tarina jäi ainoaksi?

Sarjan tekijäksi oli merkitty Berck Rudy Jansen. Hänestä oli esittelykin Zoomissa. Tyylistähän tunnistin jo vuonna 1973 että piirtäjä oli sama kuin Sammy Daylla. Oletin silloin että kyseessä on äijän koko nimi. Hiukan ihmettelin kun Semicin ekasta Sammy-albumista paljon myöhemmin hokasin että nimi onkin Arthur Berckmans.

No, nettiaikana selviää kaikkea:
http://www.zilverendolfijn.nl/zd/zd.pl?a=fc&c=1&kt=NL&s=c&k=JANSEN&f=sv

Sivu on hollanniksi, mutta selviää että piirtäjä on todellakin Arthur Berckmans joka käyttää nimimerkkiä Berck. Käsikirjoittaja on Rudy Jansen. Siis kaksi eri tyyppiä. Mitäköhän ne ovat Zoomissa sekoilleet?

Jansen ei kai ole ikinä muuta tehnytkään, ei ainakaan netistä selviä.

[Timo Ronkainen]

Hassua, minä vaan luulin aikoinaan että melkein saman nimisellä kaverilla on melkein samanlainen tyyli :-)
Zoom oli hyvä lehti, mutta sen toimittaminen oli vähän sitä ja tätä... pääkirjoituksetkin olivat semmoista lepertelyä... yäh..
No, tuolta sivulta jonka linkin annoit löytyi taas yksi Goscinnyn kirjoittama sarja, jota ei ole käännetty suomeksi, piirtäjänä Berck. Pechvogel, 9 albumia.

Timo

[VesaK]

Ranskassa kaikki Sammy Day-albumit on koottu näppäriksi jättikirjoiksi Tout Sammy-nimikkeen alla. Yksi kirja sisältää kolme albumia, ynnä taustatietoa samaan tyyliin kuin Asterix-kirjasto.
Tosin on huomattava, että sarjan parhaat albumit julkaistiin jo NonStop-nimikkeen alla. Kaikki ovat varmaan huomanneet, miten taso oli päässyt laskemaan näissä muutamissa myöhemmin suomennetuissa (Semic/Egmont)-albuissa. Ei sitä iänkaiken jaksa, kun kieltolakikin loppui jo enne sarjan puoliväliä.

[Jukka Laine]

Ranskassa kaikki Sammy Day-albumit on koottu näppäriksi jättikirjoiksi Tout Sammy-nimikkeen alla. Yksi kirja sisältää kolme albumia, ynnä taustatietoa samaan tyyliin kuin Asterix-kirjasto.

Yritin tilata Suomalaisen kirjakaupan kautta Tout Sammyt muttei onnistunut. Täytynee yrittää suoraan Amazonilta. Ei se taso minusta laskenut. Sarja oli ehdoton lempparini Ruudussa ja Non Stopissa mutta eivät ne vanhatkaan sillai enää jaksa innostaa.

[Jukka Laine]

Onhan Nappuloita näköjään enemmänkin tehty:



Tämä on vuodelta 1981.

[Jukka Laine]

Berckin Wikipedia-sivun mukaan De Donderpadjes -sarjaa on tullut kaksi albumia. Ylempi on ilmeisesti jotain Magnum-sarjaa, jonka numero 11 on tuo kakkosalbumi.

[Spip-orava]

Luin sattumalta juuri eilen vuoden 1974 Zoomeja läpi, joissa juuri tuo Nappulavartion Kaukametsä-seikkailu on. Minusta kyllä Berckin ja Raoul Cauvinin Sammyissä on paljon mielenkiintoisempaa menoa. Nappulavartio on lässy. Toisaalta tämä Berckin "parempi" sarja ilmestyikin samaan aikaan Ruudussa.

En muuten muistakaan olisiko mikään muu sarja ilmestynyt samalta pirrtäjältä samaan aikaan näissä aikansa kilpailevissa viikkojulkaisuissa. Tinttiähän tuli vasta Nonstopin sivuilla lisää.

Berck on muuten lambiet.netin mukaan vielä hengissä. Vau! 81-vuotias.

[Jukka Laine]

En muuten muistakaan olisiko mikään muu sarja ilmestynyt samalta pirrtäjältä samaan aikaan näissä aikansa kilpailevissa viikkojulkaisuissa.

Punaparta Zoomissa, Buck Danny Ruudussa (Hubinon)
Haikaralaivue Zoomissa, Jerry Spring Ruudussa (Jijè)
Tintti Zoomissa, Veikko, Tette ja Jykke Ruudussa (Hergé)

[Spip-orava]

Haa, totta. En muistanutkaan noita kolmea sarjaa.

[Janne]

Nappulavartio on lässy.

Tämän allekirjoitan. Aika riipaiseva oli kuitenkin dinomamman tuska, kun oma dinopoikanen ei halunnut mamman syliin  .

[Jukka Laine]

Lasten viisikkomainen sarjishan tuo oli. Toinen albumi tuli 8 vuoden viiveellä.

Luin eilen ensimmäisen Strapontin-tarinan Vihreät tiikerit vuodelta 1960. Vaikka kirjoittaja oli itse Goscinny, ei tuokaan ollut mistään kotoisin.

[Spip-orava]

...mutta selviää että piirtäjä on todellakin Arthur Berckmans joka käyttää nimimerkkiä Berck. Käsikirjoittaja on Rudy Jansen. Siis kaksi eri tyyppiä. Mitäköhän ne ovat Zoomissa sekoilleet?

Zoom 36/74 käy ilmi että raukat toimittajat uskoivat todellakin Berck Rudy Jansenin olevan yksi ja sama persoona. Ainakin sellaisen käsityksen saa heidän vastauksestaan Nappulavartioita lisää hinkuvalle lukijalle. Olisipa silloin guuggeli ollut olemassa...

[Jukka Laine]

Zoomin päätoimittaja oli Mary A. Wuorio, joka hoiti myös nuo lukijanpalstat ja pääkirjoitukset. Se sama jonka taskarikäännöksiä hehkutellaan ankkaosastossa.

No, eivät kaikki voi kaikkea hallita.

Aikaisemmassa Zoomin numerossa oli myös esittelynpätkä "hollantilaisesta Berck Rudy Jansenista".

[Jukka Laine]

Luin eilen ensimmäisen Strapontin-tarinan Vihreät tiikerit vuodelta 1960. Vaikka kirjoittaja oli itse Goscinny, ei tuokaan ollut mistään kotoisin.

Goscinnyn muutkaan Strapontinit eivät olleet hääppöisiä. Kakkosalbumista en sitten tiedä, koska en ole sitä saanut käsiini.

Kuutosalbumi, jossa kirjoittaja vaihtuu Acariksi, hakkaa yllättäen sarjan edelliset, vaikkei sarjassa edes tapahdu mitään muutosta. Samanlaista kohellusta ja vanhat tutut hahmot ovat mukana. Ja tsekkasin vasta tuon luettuani että onkos tämä vielä Goscinny joka laati stoorin.

Berckin tuonaikainen kädenjälki muistutti enemmän Macherotia kuin Franquinia. Itse asiassa niin paljon että väittäisin ettei hahmoja tuntematon uskoisi Strapontinia ja Cliftonia eri tyyppien laatimaksi. Strapontinin ystävä, englantilainen metsästäjäladykin voisi olla Cliftonin henkilögalleriasta.

[Jukka Laine]

Lambiek sanoo että Berck muutti tyyliään vaihtaessaan Tintinistä Spirouhin vuonna 1968. Ja näkeehän tuon. Sammy on aivan kuin eri piirtäjän tekemä kuin Strapontin.

Berck aloitti Spiroussa Mulligan-sarjalla. Nimihenkilö oli irlantilaistaustainen viiksekäs lihava salakuljettaja. Jo firmaa vaihtaessaan Berck ilmoitti haluavansa piirtää gangstereita. Mulliganissa oli jo niitä, mutta sarja ei kantanut kahta tarinaa pidemmälle. Kirjoittajana oli Macherot ja toisessa tarinassa lisäksi Delporte.

Sitten Berck tapasi uuden lupaavan kirjoittajan, Raoul Cauvinin, jonka Sinitakit oli jo alkanut pyöriä Spiroussa. Tosin sarjan suurin menestys oli vasta edessä. Sammy alkoi siis Berckin pakkomielteestä piirtää gangstereita.

Sammyn lisäksi Berck kirjoitti Spiroulle Lou-sarjaa jota myös itse piirsi. Ja gangstereita ja vauhtia siinäkin on. Lou on pikkupoika, joka saa suuren perinnön. Muita henkilöitä ovat Loun häijy täti joka yrittää tappaa pojan joka albumissa saadakseen perinnän haltuunsa ja palkkaa tehtävään töppäileviä gangstereita.

Louta suojelevat uskollinen hovimestari James (sic) ja tämän uskollinen lemmikkihylje Blub joiden kanssa Lou seikkailee tädin tappoyritysten ansiosta eksoottisissa maisemissa. Usein nämä kolme suojelevat sitten kaikki toisiaan. Louta tuli kuuden albumin verran, Sammyn kanssa yhtä aikaa. Hylje ryyppäsi ensimmäisessä albumissa viskiä koko ajan. Se oli kai hauskaa. Toisessa se naukkaili vain nimeksi ja kolmannessa Blub tuntui olevan täysin raitistunut.

Spiroun kanssa yhtä aikaa Berck teki hommia myös Belgian flaamilaisille lehdille, josta Nappulavartiokin on peräisin. Sarjoja oli useita, mutta kaikki olivat lyhytikäisiä. Myös länsisaksalaiselle Kauka-yhtiölle Berck teki joitain töitä samaan aikaan. Ahkera mies.