Miksi et lue mangaa?

[Jukka Laine]

Kaikki Akirat on jo suomeksi julkaistu, vaikka kauan kestikin. Minä olen odottanut laadukkaan japanilaisen sarjakuvan maihinnousua Suomeen jo HIroshiman pojasta asti.

Englanniksi on tullut luettua Yksinäiset sudet ja Samuraiteloittajat, jotka ovat minusta parasta japanilaista. Ihan totta on se, että nuo menisivät helpommin läpi keski-ikäisille ukoille jotka vierastavat kioskimangaa. Keski-ikäisiä sarjakuvaharrastajia on vain Suomessa niin vähän. Ehkä kun nykyinen mangapolvi vanhenee. Toivossa on hyvä elää.

Kioskimangan määrä ei voi kasvaa loputtomiin. En olisi ikinä uskonut Dragonballin alkaessa että vuonna 2007 on kioskilla näin valtava määrä nimikkeitä.

Syy, miksi sarjakuvasnobit dissaavat supersankareita, toistuu mangassa toisessa potenssissa: Massiiviset tappelut, lisää täällä.

[PTJ Uusitalo]

Mutta kun niitä ei kohtaa kovin montaa lajia. Tyttö Hokuto-tilaisuudessa kuvatussa videossa keräsi pisteitä huikkaamalla yleisölle että hänen sarjassaan oli sitten homoutta.

Mutta eikös ole loppujen lopuksi ihan positiivista, että nuoret suomalaiset sarjakuvantekijät osaavat tehdä teoksistaan selkeästi tietylle kohderyhmälle suunnattuja - jolloin ne saattavat jopa myydä - eivätkä jätä niitä kenellekään tarkoittamattomiksi villerantailuiksi, joita eivät lopulta lue kuin sarjakuvaharrastajat ja kulttuuri-ihmiset?

Koska sitä pidetään nopeimpana ja helpoimpana tapana osoittaa mangan ylivertaisuus ja koska supersankarisarjakuva on vakaville sarjakuvaharrastajille usein yhtä suuri kirosana kuin... supersankarisarjakuva.

Niin, koska se esittää oman puolen mahdollisimman hyvässä ja vastapuolen mahdollisimman huonossa valossa. Tämä on yksi väittelyn perustekniikoista; niitä saataisiin opettaa Suomessa yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa, niin foorumikeskustelunkin taso saattaisi nousta.

[Grezen]

eivätkä jätä niitä kenellekään tarkoittamattomiksi villerantailuiksi, joita eivät lopulta lue kuin sarjakuvaharrastajat ja kulttuuri-ihmiset?

Eikö tämä sitten ole kohderyhmä? Itse ainakin olen sarjakuvaa harrastava kulttuuri-ihminen, ja minulle saa suunnata oikein mielellään villerantailevaa sarjakuvaa, kiitos!

Edit: Kohderyhmälle suuntaaminen kuulostaa kyllä oikeasti vähän pahalta minun korviini. Kun parhainta jälkeä yleensä syntyy, kun suuntaa sarjakuvan ensisijaisesti itselleen. Siis tekee sellaista sarjakuvaa, jota haluaisi itse lukea. Kyllä ne muutkin lukijat sitten löytävät sen jos löytävät. Riemullisinta nykyisessä mangabuumissa onkin juuri se, että nuoret piirtäjät tekevät mieluisiaan sarjakuvia ja muut tykkäävät niitä lukeakin. Siinä ei ole mielestäni mitään vikaa.

[PTJ Uusitalo]

Toki ovat, mutta valitettavan pieni sellainen; ainakin pienempi kuin esimerkiksi "12-20-vuotiaat tytöt".

Japanissa asia on toisin, mutta siellä ihmisiä onkin 127 miljoonaa.

[Mon of Olay]

Niin, koska se esittää oman puolen mahdollisimman hyvässä ja vastapuolen mahdollisimman huonossa valossa. Tämä on yksi väittelyn perustekniikoista; niitä saataisiin opettaa Suomessa yhtä paljon kuin Yhdysvalloissa, niin foorumikeskustelunkin taso saattaisi nousta.

Lisään tähän ylläolevasta viestistä unohtuneen hymiön: 

[Grezen]

Toki ovat, mutta valitettavan pieni sellainen; ainakin pienempi kuin esimerkiksi "12-20-vuotiaat tytöt".

Muistan yhä, miten tuohtunut olin, kun puhelinmyyjä yritti kaupata minulle lehteä: "Sinähän oletkin juuri tässä Cosmopolitan-iässä".

Luojan kiitos ihan kaikkea tässä maailmassa ei ole vielä kohderyhmitelty. Tai miksi kukaan ei ole tullut minulle sanomaan vaikka, että "sinähän oletkin juuri tässä Tähtivaeltaja-iässä".*

*on muuten edelleen tilaamatta... ehkä vaikka joululahjaksi itselleen...

[PTJ Uusitalo]

On laveita ja suppeita kohderyhmiä. Ne yleensä kapenevat, mitä vanhemmiksi tullaan.

Ei sillä etteikö niille voisi antaa myös piutpaut halutessaan. Minulla on tapana lukea sekä tytöille suunnattua tyttörakkaussarjakuvalehteä että sen pojille suunnattua sisarlehteä - ja lisäksi nörttityttöjen scifilehteä. Että se siitä.

Edit: Ja eihän mangaa tarvitse välttämättä supersankareihin verrata että se esittäytyisi edukseen; Disneyn ikuiseen status quoon juuttuneet ankat käyvät vertailukohteiksi aivan yhtä hyvin.

[Grezen]

Edit: Ja eihän mangaa tarvitse välttämättä supersankareihin verrata että se esittäytyisi edukseen; Disneyn ikuiseen status quoon juuttuneet ankat käyvät vertailukohteiksi aivan yhtä hyvin.

Toisaalta taas Aku Ankka on Suomen luetuin aikakauslehti (tai luetuimpia ainakin) ja Suomen myydyimpien sarjakuvakirjojen top-10 -listasta on joka vuosi suurin osa Aku Ankan taskukirjoja. Manga ei kai ihan vielä horjuta Aku Ankan suosiota myyntiluvuillaan. Ja samat porukat varmaan lukevat akkareita ja mangaa. Itse en lue  aktiivisesti juuri kumpaakaan, mutta toisaalta enpä kyllä sitä kohderyhmääkään ole.

Tämä menee jo otsikon ohi. Minua vähän kyllä tuppaa huvittamaan aikuisten mangaharrastajien prinsessamaisuus. Johtunee ehkä pitkistä vuosista marginaalissa, mutta nyt ei kukaan edelleenkään saisi sanoa mangasta yhtään poikkipuolista sanaa vaan siitä vedetään heti palkokasvia sieraimeen. Jopa asiat, jotka tiedetään itsekin negatiivisiksi, yritetään jotenkin saada näyttämään hyviltä (esim. juuri tuo kioskimangan kehno laatu). Puhumattakaan siitä, että jotain suurta muiden sarjakuvaharrastajien mangavastaista salaliittoa nähdään joka puolella ja sitä vastaan yritetään puolustautua. Kun oikeasti useimpien mielestä mangan suosio on ihan hyvä tai edes neutraali asia. Sarjakuvafestareilla näkyy nuorta ja innokasta väkeä, nuoriso lukee ja piirtää - mikä siinä muka olisi pahaa? Yksi itseäni eniten riemastuttavista asioista on se, että uusien ja nuorien suomalaisten tekijöiden sarjakuvia myydään lehtipisteissä ympäri maan, siis näitä Finnmanga- ja Hokuto manga -yms. kokoelmia. Aika mieletöntä, että omia duuneja voi saada noin hyvin näkyville, vaikka olisi vasta aloittelija.

Joten jos nyt manga-aikuisetkin vähän uskaltaisitte jo rentoutua ja laskea suojamuurejanne. Vaikka joskus joku vähän piikittelisikin tai sanoisi mangasta ei-niin-nätisti, niin ei se haudanvakavaa ole. Kyllä me teistä kuitenkin tykätään.

[Aura]

Joten jos nyt manga-aikuisetkin vähän uskaltaisitte jo rentoutua ja laskea suojamuurejanne. Vaikka joskus joku vähän piikittelisikin tai sanoisi mangasta ei-niin-nätisti, niin ei se haudanvakavaa ole. Kyllä me teistä kuitenkin tykätään.

Mua on pänninyt sekä mangaharrastajien fanaattinen puristisuus että mangan haukkuminen, siinä on sitten kiva olla välissä ja yrittää harrastaa sarjakuvaa kummaltakin puolelta... Kun mukaan vielä heitetään suorastaan agressiiviset mangavihaajat (sellaistakin on sattunut että mangaa piirtävä saa vihapostia tai haukkuja) sadannentuhannen kerran kuullut kysymykset ynnä muut hauskuudet niin lopulta kynnys puolustautua on aika matala - vaikka aihetta ei ehkä olisikaan. Nykyään yritän itse ottaa hällä väliä asenteen - ei kannata taistella tuulimyllyjä vastaan.

Tietysti asia on vielä piirtäjän näkökulmasta hieman erilainen kuin "pelkän" harrastajan. No, itse en ole saanut vihaista palautetta, ja vaikka sitä harvoin kuuleekin niin suurin osa palautteesta on ollut ihan hyvää. Enkä ole enää pariin vuoteen kuullut kysymystä "et sä piirrä ollenkaan omalla tyylillä?" Sitä on saatu puolustella myös suomalaista sarjakuvaa ja suomentajia kun vihaiset mangaharrastajat ovat käyneet päälle...

Ylireagointi on hauska asia.

[Jampam]

Ylireagointi on hauska asia.

Kaikessa ahdistavuudessaan hieman huvittavaa...

Toiselle kaikki Japanista tullut sarjakuva on automaattisesti isosilmäroskaa, toinen ei lue kuin japanista peräisin olevia sarjakuvia mangoja. Manga-teinit ovat vakavaa kansaa ja loukkaantuvat verisesti heille, jotka tuomitsevat Ainoan Oikean sarjakuvan. Tähän loukkaantuneeseen tulitukseen paria Dragonballia selaillut kaikkitietävä manga-vihaaja vastaa omalla tulituksellaan ja syntyy sota.

En itse voisi sanoa "lukevani mangaa", koska nautin sarjakuvia niiden tekomaahan katsomatta ja ihmiset hyökkäisivät kimppuuni jo siksi, että heidän näkemyksensä manga-termistä poikkeaa omastani (sama kuin kuin IRC ei ole IRC-Galleria -väittely, johon ei kannata lähteä mukaan). En myöskään pystyisi yleistämään tyyliin "kaikki japanilainen sarjakuva on sitä ja tätä", koska sarjakuvia on joka lähtöön myös Japanissa.

Ehkä tästäkin viestistä voidaan vetää "osuvia johtopäätöksiä". "Toi ei tiedä mikä irggi on eikä tiedä mitä mango tarkottaa luulee varmaan et se on sama ku animu hehe haha lol!! Mun mielipiteeni on ainoa oikea, vain minä tiedän ja olen absoluuttisen oigeassa.".

[Jukka Laine]

Luin eilen CBR:ltä vähän vastaavaa keskustelua. Hassua siellä oli, että joidenkin amerikkalaisten mielestä "comics" on eri asia kuin "manga".

Tuota vaihtoehtoa en ole koskaan aiemmin tullut ajatelleeksi. Molemmat tarkoittavat sarjakuvaa.

Yhtään kantaa ei tainnut olla, kuten täällä on ollut, että nuoret saadaan jälleen sarjakuvan pariin.

[keijoahlqvist]

Yhtään kantaa ei tainnut olla, kuten täällä on ollut, että nuoret saadaan jälleen sarjakuvan pariin.

Ja tytöt.

Hienointa oli että kun vuonna 2000 sarjakuvaa opiskeli enimmäkseen poikia, mangan myötä tytöt innostui ja nyt tilanne on päinvastainen. Mangan matkiminen harjaannutti monipuolisemmin kuin Myrkky-hahmojen ja Karvisen kopsaaminen joten mangantyttöjen myötä sarjakuvailmaisun taso nousi. (Ongelma on vasta se että omaa tyyliä ei toisinaan edes haluta kehittää, vaan tähdätään tosissaan Japaniin rivimangakaksi. 127 miljoonaisen kansan keskuudessa saattaa kuitenkin jonottaa kosolti kilpailijoita: jokaista suomalaista kohti 25 japanilaista jotka tuntevat lisäksi perusteellisesti oman kulttuurinsa. En toki halua lannistaa.)

[Jukka Laine]

CBR:llä ei taida tyttöjä ollakaan. Kukaan ei ole ainakaan tunnustanut.

Mutta kunhan löydän sen Green Lanternin jossa päähenkilö, sarjakuvapiirtäjä, Kyle piirsi Donna Troyn mangapupuna 10 vuotta sitten niin laitan kopion tänne.

[PTJ Uusitalo]

Hassua siellä oli, että joidenkin amerikkalaisten mielestä "comics" on eri asia kuin "manga".

Luonnollisesti. Tuossa TCJ:n artikkelissahan jo selitettiinkin miksi; niiden lukijat ovat täysin eri ryhmiä. Siellä vielä enemmän kuin täällä.

Täällä sentään on - ilmeisesti eurooppalaisesta kulttuuriperinteestä johtuen - comicsejakin lukevia naisia, Amerikassa yksinkertaisesti ei. (Ja täällä sentään mahdutaan vielä samoihin tapahtumiin. Jotenkuten.)

[prankster wankster]

En lue mangaa, kun en tiedä mistä aloittaisin. Äkkiseltään selaten kaikki tarinat jotka tähän mennessä on käteen osuneet on näyttänny ihan samalta... Ei oo sillai innostannu jatkamaan kun vuorokaudet tuntuu nykyään muutenkin liian lyhyiltä.

Touché.

Tämä on juuri se ongelma joka sekä mangan ystävillä että vihaajilla on. Kärjistäen:

Wanhat parrat kasvoivat Aku Ankan ja Tex Willereiden ja Teräsmiesten ympäröimänä. Heille tutustuminen länsimaisen sarjakuvan maailmaan tuli luonnollisesti, he oppivat tuntemaan tekijät ja genret ja valitsemaan suosikkinsa. He tuntevat rakastamiensa sarjakuvien historian ja myös uuteen sarjakuvaan tutustuminen on heille helppoa koska omat mieltymykset ovat selkäytimessä.

Mutta kun wanha parta kävelee mangahyllylle, hän on eksyksissä. Piirrostyylit, genret, tekijät, kaikki on vierasta. Termit ovat omituisia ja sivut nidotty väärinpäin. Ongelmat alkavat kun Pertti 45v ottaa R-kioskin hyllystä Dragon Ballin tai lainaa tyttärensä shonen-ai-mangaa nähdäkseen mitä se sellainen japanilainen sarjakuva on. Pertti pettyy koska hän ei satu pitämään löytämästään mangasta. Jos Pertti on fiksu, hän ei tee johtopäätöksiä yhden ainoan pokkarin perusteella. Ikävä kyllä ihmisillä on taipumusta tehdä nopeita johtopäätöksiä , eikä jo kerran huonoksi todettuun asiaan haluta uppoutua sen syvemmin. Pertti jättää mangan taaksensa, varmana siitä että kaikki japanilainen sarjakuva on samanlaista (=ei hänen makuunsa).

Sama tarina voidaan kertoa Liisalla, 14 v. Liisa innostui mangasta sen rantauduttua Suomeen. Myös länsimainen sarjakuva kiehtoo, joten Liisa suunnistaa sarjishyllylle. Ja on aivan yhtä eksyksissä kuin Pertti toisella puolen kauppaa. On X-menin numero 458, jotain vaikean näköistä taidesarjakuvaa ja Aku Ankkaa. Toki hyllylä on lisäksi vaikka kuinka paljon erilaista sarjakuvaa, mutta missään ei lue mitään shoujosta. Liisa ei ota riskiä. Hän vie roponsa R-Kioskille ja saa uusimman Naruton. Liisa päättää ettei enää koske länsimaiseen sarjakuvaan koska se on huonoa.

Länsimaisen sarjakuvan maailma on aivan yhtä vaikeasti avautuva kuin mangankin. Itse luen sarjakuvaa "silloin tällöin" mikä vaikeuttaa uusiin sarjoihin tutustumista ennestään. Manga ja anime tulivat itselleni tutuksi sattumalta, vuosien mittaan. Katselin joskus vuosia sitten Magic Knight Rayearthin subilta ja sitten tulikin jo Pokemon. Olen lukenut hyviä länsimaisia sarjoja, mutta myönnän edelleen olevani pahasti hukassa länsisarjisten maailmassa. Yhteen aikaan luin Batmaneja nostalgian siivittämänä. Kokoajan tiesin, etten koskaan pääsisi kyseiseen sarjaan kunnolla kiinni, 1930-luku on liian kaukana ja sen ajan värit ovat liian kirkkaita ja tarinat liian typeriä.

Niin, aivan kuten mangapokkarin osa 7, 12 tai 23, tarinasta joka on kesken ja alkaa kesken.
Kehäargumentaatio ei ole yksityisoikeus.

Mangassa on vähemmän ns. ikuisuussarjoja. Joitain joita keksin nyt ovat ainakin Berserk ja uudemmista Naruto. Yleensä mangasarjat ovat aika lyhyitä tapauksia, sellaisia kymmenen pokkarin rykäisyjä. ((Joista sitten tehdään anime ja pelejä ja liveleffa ja OVA:t jne... )) Mutta jos ajatellaan, että jenkkilässä mainstreamsarjakuvaa ovat juurikin nämä ikuisesti jatkuvat sarjat, niin mainstreammangassa liikehdinä on yleensä nopeaa. Tätä ei huomaa Ärrällä, mutta sen huomaa jo Fantasiapeleissä ja etenkin internetissä (joka on manga- ja animeharrastajalle noin 1000x tärkempi väline kuin länsisarjakuvailijalle). Uusia sarjoja tulee jatkuvasti ja yleensä hyvin menestyvätkin sarjat saavat kuolla pois rauhassa. Näin aloittelevalle harrastelijalle on melko helppoa vain napata jonkun tutun tekijän uusi teos/se uusi teos jota kaveri suositteli.