Miksi et lue mangaa?

[Wilpuri]

Kun nyt aiemmin puhuit tuosta kypsyydestä niin Rosa on huonoin mahdollinen esimerkki ankka-sarjakuvasta.

Johtuen ehkä siitä, että hän tekee ihan oikeita tarinoita... ja jos otetaan esimerkiksi syynin alle Elämä ja teot, niin se on varmaankin ankkaversumin ainoita teoksia, joka sisältää hahmon kehitystä. Henkilö oppii virheistään, muuttuu kovemmaksi, rikastuu yms. Eli todella epäankkamaista kyllä... juuri siksi sanoinkin ankkoja yleensä moskaksi, mutta nostan Rosan ja Barksin esiin, koska he erottuvat. Ovat "epäankkamaisia". Jopa Barks käsitteli asioita, joita ei Akuissa ole muuten näkynyt.

Muillakin on ollut hetkensä... mutta hetken kun erehdyin muutama kuukausi sitten tilaamaan akkaria, niin iski kyllä parin numeron jälkeen jo paniikki, että tästä läpyskästä on päästävä nopeasti eroon... "tusinatuhertajien" tarinat olivat useimmiten lukukelvottomia (heti ensimmäisessä numerossa lyötiin pärstään kuvottava luola-ankka, jonka hauskuus ei ainakaan minun tajuntaani tavoittanut millään asteella).

Rosan tarinat ovat rehellisesti sanoen melko naurettavia (ja jotta soppa sakenisi entisestään, minäkin pidän kyllä Rosasta - toisaalta pidän myös Dilbertistä eikä se tee Scott Adamsista sarjakuvapiirtäjää).

No kukin pitää mistä pitää... Ja Scott Adams on sarjakuvapiirtäjä. Insinööripiirroksia muistuttava akateeminen jälki sopii insinööreistä kertovaan sarjakuvaan mitä parhaiten.

Vastauksesta nro 90 eteenpäin kenelläkään muulla ei näytä olevan tässä keskustelussa mitään oikeaa asiaa. Ei voi mitään. Flemming has left the building

Muulla kuin kenellä?

Ja menoksi sitten vaan....


(trolliksi epäilen minäkin, mutta ruokitaan nyt vielä...)

Nyt harhaillan jo aiheen tuolla puolen pahasti, mutta minkäs teet.   Hassua, että päädyn usein puolustamaan mangaa, vaikka en mikään manga-fani olekaan. Minua vain risoo, kun manga lohkaistaan yhdeksi erilliseksi köntiksi irti muusta sarjakuvasta. Saman voisi tehdä vaikka eurooppalaisille pottunokkasarjakuville, mutta ne ovat niin tuttuja, että näin ei tehdä. Jos vedetään jollekin sarjakuvaummikolle eteen Piko ja Fantasio, Yoko Tsuno, Natasha, Lucky Luke ja muita vastaavia eteen, niin menee varmaan sormi suuhun, että onko piirtäjä sama vai häh...?

Mangaa on toki trendikästä parjata jo fanien vuoksi. harva asia rassaa pahemmin, kuin hyperaktiivinen teini, joka luulee olevansa jotain ja snobbailee surkealla japanin kielen tuntemuksellaan... mutta ei se kai tuotetta huononna? Melkein jokaisella keikalla, jolla olen ollut on ollut idiootteja känniääliöitä, mutta se tuskin on bändien vika.

EDIT: Loponenkin näköjään ehti jo apajille... no sallittakoon vielä tämä runoiluni... eiks je...?

[puro]

Mangaa on toki trendikästä parjata jo fanien vuoksi. harva asia rassaa pahemmin, kuin hyperaktiivinen teini, joka luulee olevansa jotain ja snobbailee surkealla japanin kielen tuntemuksellaan... mutta ei se kai tuotetta huononna?

Emmä tiedä trendikkyydestä, mutta kyllä minua ärsyttää yksioikoiset mangafanit, jotka eivät katsahdakaan muuhun sarjakuvaan. Sellainen laput silmillä kulkeminen on jotensakin teineille tyypillistä ja kun lisäät siihen mainitsemasi ylimielisen asenteen, nostaa se karvat pystyyn aika nopeasti.

Täytyy tunnustaa, että olen ostanut noin 90% suomeksi ilmestyneestä mangasta, mutta siitä noin 90% on ollut aikamoista kuraa. Pitkän aikaa ihmettelin aina kotona lukiessani, että miksi ostan Ranmaa, kun ei ne jutut kolahda tai käytännössä joka kerta lukiessani One Pieceä mietin, että kukas tämä nyt sitten on ja miksi tarina on näin sekavaa. Pöytäkirjaan merkittäköön, että nykyisin Ranma on ihan ok viihdettä (mutta miksi siihen meni yli 30 nidettä...) ja One Piecen meinaan lukea jossain tulevaisuudessa yhdeltä istumalta uudestaan, niin aukenee paremmin.

Mutta jos minun ostopanokseni myötävaikuttaa siihen, että päästään joskus julkaisemaan myös muutakin kuin teini-ihq-mulkosilmiä (pun intended), niin silloin panostukseni on ollut oikeutettu.

Eli siis minun mielessäni manga on saanut huonon maineen suomalaisen yksipuolisen julkaisupolitiikan (tarkoitan tällä linjanvedollani enemmän Punaisen Jättiläisen, Sangatsun ja Egmontin viimeaikaisia tuotoksia, enkä niinkään esim. Akiraa tai vaikkapa Hiroshiman poikaa) ja idioottien teinien takia.

Toivon ja odotan japanilaiseltakin sarjakuvalta ja sen suomeksi julkaisulta monipuolisempaa tulevaisuutta ja teinien kasvamista. Jospa joskus tulevaisuudessa joku finninaama nostaa tasa-arvoisesti niin Corto Maltesen, Dilbertin tai vaikkapa Aku Ankan ja tekee valintansa sisällön eikä alkuperämaan mukaan...

-P.

[Irene]

Kyllä, olen tietämätön mangasta, ja siis puhun tuomitsevasti asiasta josta en tiedä. Olen selaillut kirjakaupoissa mangaa (nyt kaikki mangapuolustajat voivat raivona huutaa, että kuinka voit tuomita mangan pelkän kirjakaupoissa selailun perusteella, ilman että olisin tutustunut mestariteoksiin X ja Y) ja sekava juoni, isosilmäiset ja ärsyttävän söpöt hahmot ja poukkoileva väkivalta jäi päällimmäiseksi vaikutelmaksi. Ostoperustetta en löytänyt.

Mutta tuosta Hiroshiman pojasta olen kuullut kehuja jo monesta paikasta, pitänee bongata se kirjastosta.

Mitä tulee teineihin, niin ymmärrän tätä teinivihamielisyyttä yhtä vähän kuin lapsivihamielisyyttä. Jokainen aikuisikään ehtinyt on joskus ollut lapsi ja teini, ja olisihan se tärkeä muistaa, mitä sen ikäisenä on ajatellut ja kokenut. Minä kasvoin yli supersankaritarinoista *nostalginen huokaus*, eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.

[puro]

eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.

YM Manga lähtee lapsista hakkaamalla.

-P.

[PTJ Uusitalo]

Minä kasvoin yli supersankaritarinoista *nostalginen huokaus*, eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.

Jos Yhdysvaltojen tilannetta voi pitää esimerkkinä näin ei tule tapahtumaan. Japanilaistyyliseen sarjakuvakulttuuriin (helposti lähestyttävää, kuluttajaa kohti suuntautuvaa, kaikkea kaikille kunhan vähän kaivelee) kiintyy helposti, ja siitä on hyvin vaikeaa kasvaa ulos. Syitäkin löytyy, mutta eiköhän ne ole kaikki jo mainittu tässäkin ketjussa.

[Doc Lomapäivä]

Emmä tiedä trendikkyydestä, mutta kyllä minua ärsyttää yksioikoiset mangafanit, jotka eivät katsahdakaan muuhun sarjakuvaan. Sellainen laput silmillä kulkeminen on jotensakin teineille tyypillistä ja kun lisäät siihen mainitsemasi ylimielisen asenteen, nostaa se karvat pystyyn aika nopeasti.

Mua ne ei ärsytä, pikemminkin säälittää. Harva alle 15-vuotias kuitenkaan omaa laajaa käsitystä mistään vaan menee trendien mukana. Yli 15-vuotiaat Aku Ankkaan, supersankareihin, mangaan tai eurosarjikseen jämähtäneet saavat minulta samat säälipisteet kuin dekkareihin jämähtäneet kirjallisuudenlukijat jotka eivät ole kuulleetkaan Gao Xingjianista.

[Jukka Koivusaari]

Tuo on yksi asia josta olen kitissyt kyllästymiseen asti. Miksi mangahahmojen silmät raakataan aina isoiksi niiden koosta riippumatta? Monella länsimaisella hahmolla on vähintään yhtä isot tai jopa isommat silmät (vaikkapa Disneyn prinsessat...) mutta niistä ei kukaan koskaan sano mitään.

raamatullisia silmiä

[Irene]

Yli 15-vuotiaat Aku Ankkaan, supersankareihin, mangaan tai eurosarjikseen jämähtäneet saavat minulta samat säälipisteet kuin dekkareihin jämähtäneet kirjallisuudenlukijat jotka eivät ole kuulleetkaan Gao Xingjianista.

Yhtä hyvin joku huippu-urheilija voisi sääliä minua, kun käyn surkeilla 5 km juoksulenkeillä (aikaan hidas) ja typerillä jumppatunneilla vuodesta toiseen. Miksi en kiipeä Mount Everestille tai syö pelkkää raejuustoa, broilerinfilettä ja ananasmurskaa?

Yleensä ihmiset harrastavat asioita mielihyvän vuoksi, eivät suoritushakuisesti hampaat irvessä.

[Aura]

Emmä tiedä trendikkyydestä, mutta kyllä minua ärsyttää yksioikoiset mangafanit, jotka eivät katsahdakaan muuhun sarjakuvaan. Sellainen laput silmillä kulkeminen on jotensakin teineille tyypillistä ja kun lisäät siihen mainitsemasi ylimielisen asenteen, nostaa se karvat pystyyn aika nopeasti.

Aivan totta, tuo on usein ottanut itse kutakin päähän. Ja kamala valitus siitä miten mangaa ei saa kääntää suomeksi, miten joku 12-vuotias sitten kehtaa lukea sitä jne jne... Mutta yhtä lailla päähän ottavat yksipuoliset mangavihaajat, jotka käytännössä suhtautuvat asioihin samalla lailla.

"Kyllä kaikki manga on ihan p***aa," murisee Mangavihaaja. "Ärsyttää kun sitä *****leen mangaa tunkee joka tuutista. Kyllä eurooppalainen sarjakuva on ainoata oikeata sarjakuvaa, mitään muuta ei saa lukea. MINÄ en ainakaan lue mitään muuta, *rkl." Tästä suivaantuneena fanaattinen Mangaharrastaja aloittaa keskustelufoorumilla ketjun "Miksi et lue eurooppalaista sarjakuvaa?"

"No kun niillä kaikilla on ärsyttävät pistesilmät ja pottunenät ja kaikki vitsit on sitä että joku huutaa tai loukkaantuu ja sitten niiden päähän ilmestyy niitä häkkyröitä," hän kirjoittaa. Tämän jälkeen hän haukkuu kamalan pseudomangan "kun se ei edes ole oikeaa mangaa" ja viettää loppuillan piirtämällä mangatyylisiä kuvia.

Tällä välin Teuvo istuu kahvilassa lukemassa sarjakuvaa. Hän harrastaa sekä amerikkalaista, eurooppalaista että japanilaista sarjakuvaa, sekä valtavirtaa että taidetta. Tällä hetkellä hän lukee mangaa.

Yhtäkkiä joku kaataa kahvit Teuvon päähän. Teuvo katsahtaa ylös ja näkee vihaisen Mangavihaajan. "Miks pitää lukea jotain mangaa?!" tämä karjahtaa.

[Mon of Olay]

Yhtä hyvin joku huippu-urheilija voisi sääliä minua, kun käyn surkeilla 5 km juoksulenkeillä (aikaan hidas) ja typerillä jumppatunneilla vuodesta toiseen.

Kiintoisa analogia. Eiköhän Docin viestissä kuitenkin säälitty enemmänkin ihmisiä, jotka ulkomailla käydessään suostuvat ravintoloissa syömään vain nakkeja ja muusia, eivätkä kokeilemaan mitään uutta. Tai jos kokeilevatkin, niin jokainen kurjaksi osoittautuva sapuska saa heidät yhä varmemmaksi siitä, ettei ulkomainen ruoka oikeasti voi olla hyvää.

 

[Curtvile]

Kiintoisa analogia. Eiköhän Docin viestissä kuitenkin säälitty enemmänkin ihmisiä, jotka ulkomailla käydessään suostuvat ravintoloissa syömään vain nakkeja ja muusia, eivätkä kokeilemaan mitään uutta. Tai jos kokeilevatkin, niin jokainen kurjaksi osoittautuva sapuska saa heidät yhä varmemmaksi siitä, ettei ulkomainen ruoka oikeasti voi olla hyvää.

Toivoakseni tämä oli Docinkin lähtökohta.
Ahdasmielisyys alkaa itsestä. Manga itsessään oli se tyylikeino tai lajityyppi, ei ole määre.
Aina löytyy Pirjo Hassisia joiden oma ego ja mielipiteet kaipaa pönkitystä, yhteisön hyväksyntää.
Jotka eivät näe kertomusta vaan paperia ja painomustetta.
Ja jos eivät omat kyvyt riitä tulkitsemaan kertomusta miten kenenkään muun kyvyt voisivat yltää moisiin sfääreihin?

Niin Aura: nimeni ei kyllä ole Teuvo, mutta samoja kokemuksia saa myös lukiessä eurooppalaista sarjakuvaa supersankarisarjakuvaa, taidesarjakuvaa, sarjakuvaa ylipäätään, toisinaan jopa kirjoista saa kahvit niskaan....

[Outi]

Kiintoisa analogia. Eiköhän Docin viestissä kuitenkin säälitty enemmänkin ihmisiä, jotka ulkomailla käydessään suostuvat ravintoloissa syömään vain nakkeja ja muusia, eivätkä kokeilemaan mitään uutta. Tai jos kokeilevatkin, niin jokainen kurjaksi osoittautuva sapuska saa heidät yhä varmemmaksi siitä, ettei ulkomainen ruoka oikeasti voi olla hyvää.

Näin voi elämässä käydä. Itse söin kerran Tokiossa ameriikkalaisessa pikaruokaketjuravintolassa jotain hampurilaishässäkkää kun ei jaksanut sitä säätämistä (en syö lihaa enkä puhu japania). Aivojen laiskuus ja selkärangattomuus voi yllättää kenet tahansa, missä tahansa!

Mutta Mangasta: Itse yritän lukea tyhmänkin/ei-kiinnostavan näköistä mangaa. Joskus yllättyy positiivisesti (joskus ei).

[Laura Sivonen]

Minä kasvoin yli supersankaritarinoista *nostalginen huokaus*, eiköhän pahin mangahörhötys kuoriudu ajan kanssa nykyajan teineistäkin.

En väitä vastaan, koska olen samaa mieltä siitä, että fanaattisuus ja ylihypetyspotenssi laskevat iän ja kokemuksen myötä, mutta en silti rinnastaisi normisupersankaritarnoita ja normimangaa tuossa mielessä.

Koska suurin ero jenkkisupereiden ja japanimulkosilmien välillä on se, että superi on omaan universumiinsa jähmettynyttä siinä missä manga elää jä kehittyy. Onko supersankarisarjakuvien tarkoitus tulla jossain vaiheessa tiensä päähän? Ei. Sarjakuvakustantamolla on jo hiottu tavaramerkki, jolla tehdä rahaa, niin miksi luopua siitä. Japanissa taas lähdetään (useimpien) sarjojen kohdalla siitä lähtöpisteestä, että jokainen tarina pyrkii etenemään jonnekin. Ja kun se saavuttaa sen jonkin, niin homma loppuu siihen.

Manga kulkee siis janaa pitkin, vaikka saattaa etenemisessään toisinaan taantua, mutta tavoite on kuitenkin päästä janan loppuun. Superi kiertää kehässä, jolla ei ole loppua.

Mutta Mangasta: Itse yritän lukea tyhmänkin/ei-kiinnostavan näköistä mangaa. Joskus yllättyy positiivisesti (joskus ei).

Tarkoitit kai (yleensä ei)?

Mangavihaajien kannattaa muuten ottaa huomioon lukemansa mangan kohdeyleisön ikä. Eli miettiä kelle manga on tarkoitettu. Hyvä nyrkkisääntö on se, että viihteelliset ja fiktiiviset sarjat on yleensä tarkoitettu samanikäiselle kuin mitä sarjan päähenkilö on itse. Ei ole siis mikään ihme, jos 40-vuotiaaseen ei välttämättä uppoa 12-vuotiaan ajatus- ja arvomaailma. Lapsenmieliset ja avoimet ihmiset tosin voittavat tässä pelissä paljon. He voivat ennakkoluuloitta lukea myös mangaa, joka on tarkoitettu lapsille ja nuorille. Muut kurpat nyrpistävät vieressä nenäänsä ja uppoutuvat Gaimaniinsa.

En oikein keksi mitään syytä, miksi en lukisi mangaa. Miksi en lukisi sarjakuvaa ylipäätään? Sarjakuvaa kuin sarjakuvaa.

[Doc Lomapäivä]

Yhtä hyvin joku huippu-urheilija voisi sääliä minua, kun käyn surkeilla 5 km juoksulenkeillä (aikaan hidas) ja typerillä jumppatunneilla vuodesta toiseen.

Niin varmaan sääliikin.

Yleensä ihmiset harrastavat asioita mielihyvän vuoksi, eivät suoritushakuisesti hampaat irvessä.

Aivan kuin Curtvile ja Mon of Olay tuossa jo minua puolustivatkin, minä en kannata suoritushakuisuutta, ainakaan kun lukemisesta puhutaan. Kommenttini taisi osua arkaan paikkaan koska se herätti sinussa tuollaisia ajatuksia.

Sitten Frankfurtin kirjamessujen sivuilta:

"A similar situation was occurring in France and Belgium, according to Didier Pasamonik of ActuaBD. ‘Thanks to manga, the market has enlarged,’ he said, in spite of there being no interaction between the manga market and France’s established bandes dessinées market.

Rafa Martinez of leading Spanish comic publishers Norma Editorial SA noted one of the reasons for the expansion was the appeal of manga to girls, who have traditionally been immune to the appeal of the comic."

[J. Suominen]

Koska suurin ero jenkkisupereiden ja japanimulkosilmien välillä on se, että superi on omaan universumiinsa jähmettynyttä siinä missä manga elää jä kehittyy. Onko supersankarisarjakuvien tarkoitus tulla jossain vaiheessa tiensä päähän? Ei. Sarjakuvakustantamolla on jo hiottu tavaramerkki, jolla tehdä rahaa, niin miksi luopua siitä. Japanissa taas lähdetään (useimpien) sarjojen kohdalla siitä lähtöpisteestä, että jokainen tarina pyrkii etenemään jonnekin. Ja kun se saavuttaa sen jonkin, niin homma loppuu siihen.

Manga kulkee siis janaa pitkin, vaikka saattaa etenemisessään toisinaan taantua, mutta tavoite on kuitenkin päästä janan loppuun. Superi kiertää kehässä, jolla ei ole loppua.

Mangavihaajien kannattaa muuten ottaa huomioon lukemansa mangan kohdeyleisön ikä. Eli miettiä kelle manga on tarkoitettu.

Superinvihaajien kannattaa myös miettiä kohdeyleisöä. Mm. Planetary, Authority, League of Extraordinary Gentlemen ja Seven Soldiers ovat se "taantumuksellisimman" teinihutun vastavoima. Toimintaviihteen puolelta saa yhtä älykästä ja aikuista viihdettä hakea mangasta aika tiheällä kammalla. Gunmm, Akira ja Ghost in the Shell antavat hiukan vastusta.
 
Ja ongelman oikea nimi on se, että kummankaan leirin fanaatikot eivät löydä toisen osaston helmiä, koska piirrostyyli tökkii. Tottumiskysymys. Hyvä tarina vie jos on viedäkseen. Äkkiä huomaa taiteen sopivan tarinaan kuin nyrkki silmään, eikä muuta kuvittajaa tai tyyliä voisi hommaan edes kuvitella. Eikä kaikesta tarvitse loppuviimeksi tykätä, mutta ei sitä tarvitse myöskään lytätä.

Mutta saahan siitä hupia, että niinkin triviaalista asiasta kuin sarjakuvan kansalliset ominaispiirteet jaksetaan vääntää kättä maailman tappiin asti. Ei lopu sodat ihan heti tästä maailmasta, kun solidaarisuutta ja tervettä molemminpuolista uteliaisuutta ei löydy edes viihteellisen taiteen puitteissa.

Vai onko koko homman pointti siinä, että ihmiset tykkää internetissä kinastelemisesta ihan mahottomasti? Tyhmä kysymys...