Miksi et lue mangaa?

[Rami Selin]

Toisessa ketjussa on perusteltu, miksi mangaa luetaan. Veli kertoi omat perustelunsa, miksi hän ei lue japanilaisten tuotoksia. Miksemme siis jauhaisi lisää tästäkin aiheesta.
Luenko minä mangaa? En. Minua ei miellytä mangan ominainen tapa vetää sarjaa ylipitkiksi pelkkien henkilöhahmojen varassa toimiviksi sarjoiksi. Sellainen fiilistely ei vain jaksa kantaa edes ensimmäistä pokkariansa.
En siis moiti siloiteltua kuvitusta. Niin kauan kuvat ovat helposti ymmärrettäviä, en valita. Tarinat kuitenkin ovat niin köyhiä. Tekijät näyttävät toivovansa kiertää käsikirjoitusvaiheen kehittelemällä riittävän söpöjä henkilöitä. Joihinkin tämä varmasti iskee, kuten ollaan huomattu, mutta...
Nousevan auringon kansan kuvakerronta on ihmetyttänyt minua kummasti. Turhalta tuntuvat ruutusommitelmat ja ihmeelliset lähikuvat ja muut efektikikkailut häiritsevät minusta suuresti sen vähäisenkin tarinan seuraamista. Samalla se vie järjettömästi sivuja antamalla vastineeksi ei mitään.
Tämä viesti ei ole provosointia mangalukijoita kohtaan. On mielestäni hyvinkin kohtuullista, että voimme keskustella asiasta puolin ja toisin. Toistan vielä, että yleistän mangaa hyvin karkeasti, mutta minkäs teet. Minulla ei ole kiinnostusta alkaa listaamaan jokaista sarjaa erikseen ja kertomaan vielä päälle perustelut, miksi tämä ei minua miellytä.
Kerrotaan vielä, että mielestäni Japanissa on hyviäkin sarjakuvia. Niitä ei vain tuoda sieltä muualle. Omivat kaiken hyvän itselleen ja lähettävät ulkomaille jotain Narutoa. Ilkeitä pikkuihmisiä ne japanilaiset.

[Joe_Smith]

Tähän kysymykseen osaan ja saan vastata ilmiselvästi reippaasti yleistäen ja perustuen kuulopuheisiin.

En lue mangaa, ensinnäkään sen takia, että en osaa lausua koko sarjakuvan nimeä. Minulle on kerrottu , että ne japanialaiset sarjakuvat ovat puuduttavan pitkiä ja piirretty lapsille, siis yksinkertaisia.

Toisekseen minua huvittaa nämä japanilaisuuden ja tai jonkun muun -suuden ihailijat. Hei haloo, täällä ollaan suomalaisia, ei meistä tule japanilaisia, vaikka kuin syötäisiin hihitysriisiä tai luettaisiin magnaa. Korkeintaan Martti Tsurusesta tulee. Jotkut magnan lukijoista kun yrittävät olla japanilaisempia kuin ne itse.

Vastustan japanilaisuuden soluttautumista Suomeen. Ensinnäkin japanilainen kulttuuri on väkivaltaista, turha tulla selittämään minulle, etteikö siellä kasvatettaisi lapsista sopulilaumaa korvapuustien avulla. Eikä kukaan halua Suomeen kioskeja, joissa myydään lasten käytettyjä pikkuhousuja. No, ehkä joku sairas haluaa, mutta suuri enemmistö ei.

Saahan sitä magnaa lukea samalla tavalla kuin impearalistista supersankarisarjakuvaa tai Aku Ankkaa. Mutta kyllä suomalaiselle lukijalle suomalainen sarjakuva on parasta. Näin sanoi Adolf Ehrnrooth!

[Veli Loponen]

Toisessa ketjussa on perusteltu, miksi mangaa luetaan. Veli kertoi omat perustelunsa, miksi hän ei lue japanilaisten tuotoksia.

No oikeastaan kerroin vain miksi en tykkää mangasta. Mitään ei mangan lukemista vastaan minulla kuitenkaan ole. En kuitenkaan ole nähnyt kuin pienen vilauksen siitä, mitä manga tarjoaa, joten vastaan voi vielä joskus tulla sellainenkin manga, josta tykkään.
Tällä hetkellä odotan, että pääsen Suomeen ja saan tutustua Warcraftiin. Ehkä siihen Hiroshiman poikaankin voisi tutustua, jos se tosiaan julkaistaan tällä kertaa kokonaan.

Mutta kyllä melkein kaikkiin pointteihisi pystyn samaistumaan.

[VesaK]

Kotikutoista "finnmangaa" eli suomimankkaa puskee välillä ihan liiankin kanssa vastaan, varsinkin pienlehdissä. Ei se nyt niin rasittavaa ole kuin esmes Ruotsissa ja Saksassa harrastettu pseudomangailu, mutta ei hirveän kiinnostavaakaan - paitsi Aura Ijäksen kohdalla. Hän osaa.
Viihdesarjoja, Ranmaa, Conania, jne. en ole jaksanut lukea paria pokkaria edemmäksi, kun ne eivät minusta etene ollenkaan. Hiroshiman pojan luin kyllä. Siinä on tok jotain kauhean kaunista. Sekä Adolf tietty.
Mutta loputtomia järkäleitä ja päättymättömiä hönöhuumori-tappelupläjäyksiä en jaksa. Akirakin jäi kesken.
 

[pertti jarla]

Luen jaappanilaista sarjakuvaa silloin tällöin, mutta useimmiten joku tökkii.
Minusta yleinen ongelma mangassa on se, ettei oikein osata kertoa tarinaa. On puheoksennuksesta tukossa olevia juonta eteenpäin piiskaavia kohtia, joiden välissä on hienosti kuvattua toimintaa.  Joissain japsisarjiksissa häiritsee suoraan sanottuna poliittisen korrektiuden puute, asenihilistinen fasismi (Gunsmith Cats, Dominion: Tank Police, Wild 7).
Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä, että käsikirjoituksellisesti edistyneimmät sarjakuvat on tehty länsimaissa. Mangan vahvuudet ovat useimmiten siellä kuvallisella puolella. Eivätkä aina sielläkään.

[Grezen]

Itselläni ei mitään mangaa vastaan periaatteellisesti ole. Eipä vaan ole osunut kohdalle kauheasti kiinnostaviakaan mankkoja. Aiheet ovat jotenkin epäkiinnostavaa fantasiaa tai liian hankalasti ja jankkaavasti kuvattuja ihmissuhdesotkuja (jotain Maison Ikkokua jaksoin aikoinaan lukea yhden osan joka oli ihan hyvä, mutta tätäkin taitaa olla loputtomasti). Piirrostyyli ei myöskään viehätä omaa esteettistä silmääni.

Vaan onhan niitä hyviäkin mankkoja ja semmoisia luenkin mielelläni, jos joku vaan vinkkaa, että tämä on hyvä. Itse ei jaksa ruveta seulomaan. Hiroshiman pojan luin ensimmäisen kerran joskus kymmenen vuotta sitten ja onhan se aivan mainio. Adolfiin tutustuin tässä taannoin ja sekin miellytti, pitänee saman tekijän muitakin juttuja lueskella. Ja sitten vielä Nausicaä, joka odottaa yöpöydällä lopullista lukemistaan, jossain puolessavälissä olen menossa...

[Tino]

En voi väittää olevani mikään asiantuntija mutta luulen aika hyvän yleiskuvan saaneeni plärättyäni erään tosiharrastajan varastoja ja luettuani nämä muutamat kuuluisat sarjat.

Enimmäkseen nyppii juuri juonen huonous. En tarkoita suinkaan juonettomuutta vaan sitä että juonta on kyllä vallan valtavasti mutta se ei ole kovinkaan kekseliästä tai kiinnostavaa. Välillä selitellään juttuja niin että hirvittää, turhia ja odetavia käänteitä tulee kamalasti mutta mitään kaarta ei tule. Ehkä juuri draaman kaari mättää niissä pahiten, tapahtumat ovat kuin helmet nauhassa, koko ajan tapahtuu yhdenveroisia juttuja. Tämä lienee kulttuurinen juttu, Aristotelesläinen draaman kuljetus ei vissiin ole mangoille tärkeää.

Lisäksi semmoinen asia kuin kekseliäisyys ei ole mitenkään hirveässä huudossa niissä. Tuntuu että mahdollisia "todellisuuksia" on noin kolme, mallia otetaan huoletta, suorastaa ylpeinä. Sitten voidaan vähän säätää kuinka isot siivet niillä robosotilailla on päässä ja vot, siinä on uusi manga.  No nyt kärjistin nolosti mutta idea selvinnee 

[Aura]

Kerrotaan vielä, että mielestäni Japanissa on hyviäkin sarjakuvia. Niitä ei vain tuoda sieltä muualle. Omivat kaiken hyvän itselleen ja lähettävät ulkomaille jotain Narutoa.

Ongelma on lähinnä siinä, että mangan kohderyhmänä länsimaissa ovat teinit, tuloksena suurin osa tänne (= USA ja Suomi) tuoduista sarjoista on juuri sitä teiniviihdettä. Toki sitä "hyvääkin" sarjakuvaa on käännetty, esimerkiksi Death Note, Planetes ja Monster, jota on kuulemma julkaistu mutta ei ole liikkeissä näkynyt. (Samalta tekijältä on myös 20th Century Boys. Tahtoo!!)

Jos Suomessa yhtäkkiä julkaistaisiin esimerkiksi Planetes, ei se ehkä myisi, sillä aikuisethan eivät lue mangaa ja sarjakuva on suunnattu vanhemmalle yleisölle, eli ylisöpöily ja teinihäröily puuttuu.

Syy miksi en ole innostunut monestakaan mangasta on juuri tuo yllä mainittu teinihäröily ja sekoilu. Jotkut sarjat eivät vain jaksa innostaa, ne jatkuvat ja jatkuvat ja ne jaksaa ehkä lukea vain kerran, joten ei huvita syytää mielettömästi rahaa. Samat ilmeet ja vitsit toistuvat sarjasta toiseen. Minusta on tullut aika valikoiva, saatan lukea jotain "tyhmääkin" jos olen lainannut sen kaverilta mutta kun itse ostan niin yritän miettiä tarkemmin. Kun ei kaikki innosta niin ei innosta. Kuitenkin olen ns. mangaharrastaja.

Mutta elkää nyt hyvät ihmiset menkö siihen, ettette tutustu yhteenkään Japanista tulevaan sarjakuvaan (koska Naruto on huono) tai siihen, ettette lue mitään muuta kuin mangaa (koska Naruto on hyvä). Nämä molemmat ketjut tuntuvat yhtä hassuilta kuin "miksi et lue ranskalaista sarjakuvaa"-ketju. Siihen vastaisin varmaan vähän samalla tavalla kuin tähänkin.

Mutta älkää käsittäkö väärin, saa tästä aiheesta keskustella.

[Curtvile]

Toisaalta täytyy muistaa, että olemme vanhuksia. Emme yksinkertaisesti ole useimpien mangojen kohderyhmää (enää).

Onneksi aktiivisten, uteliaiden ja ennakkoluulottomien lukijoiden maku kehittyy ajan myötä.

Niin no, yleensä nämä kaksi asiaa sulkevat toisensa pois. Aika ja ikääntyminen eivät vain kultivoi makua. Liian monella ne vain sulkevat ennakkoasenteiden kautta uudet asiat pois.
Mangan suosio on osittain myös nuorten "oman jutun" löytämistä. Erilainen kuvakerronnan perinne, lukusuunta, tapa käsitellä jotain aihetta.
On kivaa kun voi elvistellä vanhojen partojen kustannuksella. Niin se aina käy. Ehkä myöhemmin maku muuttuu ja osa siirtyy mainittuun vihreään mieheen, osa lopettaa kokonaan, osa siirtyy Cortoihin. Jotkut hyvin harvat ovat mainitsemiasi yksilöitä jotka lukevat Cortoja, Mangaa, Hulkia, Tex Willerejä, Mausia jne.
Itse luen mangoja satunnaisesti. Hiroshiman poika ja Planetes kuuluvat omiin suosikkeihini. Koetan kokeilla kaikkea. Kaikestahan ei silti tarvitse pitää.

[Grezen]

Mangan suosio on osittain myös nuorten "oman jutun" löytämistä.

Tämähän on ihan totta. Minua ainakin jossain määrin oudoksuttaa mangan ja japanilaisuuden ympärille Suomessa äkkiä muodostunut teinikulttuuri. Vaan onhan se hyvä asia, että sukupolvikapina ja vanhojen partojen ärsyttäminen vielä onnistuvat. Itseltä jäi moinen kokematta.

[JZ]

Onhan manga ihan kaunista ja olen jopa jaksanut katsella pari animea alusta loppuun.
Mutta onhan Kauniit ja Rohkeat myös kaunista. Hienoja taloja, mahtavia maisemia ja kauniita ihmisiä.
Se onki sit eri asia mitä se juonellisesti sisältää.

Mangaa ja saippuaoopperoita voi hyvällä syyllä verrata keskenään. Niinku Rami tuossa alussa kertoikin niin molemmat puskee eteenpäin vain henkilöhahmojen mukana.
Loppu onkin sit sontaa:
Kostetaan isän kuolema aina viidenteen polveen asti, kuolleet rakkaat herää henkiin jonkun ihme juonen avulla, naidaan oman pojan entisiä vaimoja ja omia äitejä siinä sivussa....

Tuota listaa voi jatkaa loputtomiin.
Olen tasan sitä mieltä että samat tekniikat mitä käytetään saippuaoopperoissa kiinnostuksen ylläpitämiseksi löytyy myös mangassa.
Sitä tuttua turvallista kuviota pyöritetään ympäri ja ympäri ja jos jokin muuttuu radikaalisti niin lukija/katselija tuntee itsensä alastomaksi tai hyljätyksi.

Mutta annettakoon heille anteeksi sillä he eivät tiedä mitä tekevät.

[VesaK]

Rupesipas eilen hymyilyttämään Helsingin Akateemisessa, kun siellä kuulutettiin: "Kirjan ja ruusun päivänä (siis tänään) kohtauspaikalla mangapiirtäjä Reima Mäkinen..."

Äkkiä sitä saa leiman ihminen, pari pikku mankkavihkosta tehnyt ja heti on samalla viivalla kuin Tezuka...

[JZ]

Lapset ovat lapsia. Annetaan heidän lukea ikätasonsa mukaista sarjakuvaa & kirjallisuutta. Vai luimmeko me todellakin 7-12 -vuotiaina innoissamme Dostojevskia ja Prattia?

Kyllä kyllä. Eipä ollu minunkaan lukutottumukset tuossa iässä kovin korkella. Ainakaan mitä nuita vanhoja turtles lehtiä selailee

Tosin täällä limingan taidekoulun sarjispuolella hälyttävän moni, reilu puolet 50 oppilaasta, lukee ja piirtää mangaa. Kyseessä on juuri saman Ranmat, Bladet ja muut juonellisesti köyhät sarjat. Niissä on monesti oivaltava alkuasetelma mutta siihen se jääkin.

Täältäkin löytyy todella lahjakkaita piirtäjiä mutta koska he ovat ammentaneet mielikuvituksensa näistä mangoistaan niin se sama köyhä tarina siirtyy heidän omiin tekeleisiin.

[Grezen]

mangapiirtäjä Reima Mäkinen

Sarjainfon titteli "veteraanipiirtäjä" olisi kai ollut vähemmän myyvä.

Asiasta kukkapurkkiin, veteraaneista ja mangasta kun puhutaan, talvisodan mangakorkkari on kyllä aika korkealla omalla hankintalistallani. Tai mikä ettei vaikka kansalaissodankin. Mulla olisi edelleen pari hyvää kässäriä täällä... Ei mtn tylsiä fantsu- tai ihmissuhejuttuja, prkl.

[Marsumestari]

Mangaa ja saippuaoopperoita voi hyvällä syyllä verrata keskenään. Niinku Rami tuossa alussa kertoikin niin molemmat puskee eteenpäin vain henkilöhahmojen mukana.
Loppu onkin sit sontaa:
Kostetaan isän kuolema aina viidenteen polveen asti, kuolleet rakkaat herää henkiin jonkun ihme juonen avulla, naidaan oman pojan entisiä vaimoja ja omia äitejä siinä sivussa....

Kuvailit hyvin ne syyt, miksi valtavirtainen jenkkisarjakuva ei enää voisi vähempää kiinnostaa.