Kritiikki

[Otto Sinisalo]

"Leppoisa sarjakuvasetä"... oh kraist. Justiinsa tässä mietinkin mitä tekstiä hautakiveensä laittaisi.

Heh. Mutta teksteistäsi välittyy, miten paljon rakastat sarjakuvia. Ja fiksun positiivisen kritiikin kirjoittaminenhan on pahuksen paljon vaikeampaa kuin negatiivisen. Sinä onnistut siinä kovin usein.

Sairaus-update: sain antibiootteja.

[Otto Sinisalo]

a) Minun ainakin pitäisi kirjoittaa samalla muistiinpanoja kun kyseistä teosta katson/luen jne. Huono muisti.

Kun tein aikanaan leffakritiikkejä, otin muistiinpanovihon leffaan. Sarjakuva on siitä kätevä, että mieleenpalauttaminen on helppoa selaamalla.

Ja kyllä arvio ja kritiikki voivat hyvinkin sekoittua toisiinsa. Ja Sinisalon tekstistä saa sen käsityksen että kritiikki olisi nimenomaan se positiivisen tarkastelun näkökulmakseen ottava kirjoitus, luultavasti et tarkoittanut sitä?

Kyllä, arvion ja kritiikin välissä on runsaasti ei-kenenkäänmaata. Ja en, kritiikin näkökulma voi olla myös negatiivinen.

[roju]

 Kuitenkin näiden älykkyyden kaipaajien omat jutut ovat samaa tuubaa, kuin muillakin.

No mutta hyvänen aika, Wilpuri. Tuohan vain osoittaa että sä olet... ÄLYKKÖ! (Tahtomattas?)  

[Pekka Jung]

Joka paikassa toitotetaan nykyään tuota älyllistä meininkiä niin, että kohta lentää laatta.

Mikä ihme tekisi sarjakuva-arvostelusta älyllisen? Sivistyssanojen viljely vai nippelitiedoilla reteily? Arvosteluhan on vain jonkun hyypiön mielipide jostakin teoksesta. Kuinka älykästä kamaa aiheesta saa?

Ymmärrän toki jos tarkoitit tällä esim. tekstin tasoa (eli sitä, että teksti on elävää ja mielenkiintoisesti kirjoitettua), mutta mielestäni jonkin lainen maanläheisyys on ihan hyvä juttu...

Kiva.

Herr Sinisalo kertoikin aika pitkälle mitä kritiikki minun mielestäni on: "Kritiikki on analyysi sarjakuvasta, vaikkapa sen teemoista ja rakenteesta. Mitä yritetään sanoa, vai mitään?"

Minä kaipaisin, että edes joihinkin teoksiin Sarjainfossa syvennyttäisiin hieman tarkemmin. Markkinoilla liikkuu mielestäni todella kaikenlaisia räpeltäjiä, jotka saavat huomiota kohtuuttoman paljon, suhteessa heidän teostensa sisällön laatuun ja tavallaan kaikki mielenkiintoisempi hukkuu sinne arvioiden massaan.

Onko kyllä uskomatonta, että "älyllisyys" herättää jossain noin raivokkaita tunteita. No ehkä se vaan pitää hyväksyä yhteiskunnassa jossa eniten keskustelua herättävät tosi-tv-ohjelmat ja ex-missit...

P.J

[Pekka Jung]

Lähinnä se kaipuu älylliseen. Siis se, että toitotetaan, että pitää olla älyllistä keskustelua yms. ja sotketaan lokaan kaikki "tavikset" jotka jokeltavat jotain "ei-älykästä". Kuitenkin näiden älykkyyden kaipaajien omat jutut ovat samaa tuubaa, kuin muillakin.

Olipa taas ympäripyöreä kommentti. Voisitko vähän tarkentaa, kun tuo esittämäsi väite tuntui minusta jotenkin perusteettomalta.

Omien näkemysten perustelu on ainakin älykästä.

P.

[Wilpuri]

Herr Sinisalo kertoikin aika pitkälle mitä kritiikki minun mielestäni on: "Kritiikki on analyysi sarjakuvasta, vaikkapa sen teemoista ja rakenteesta. Mitä yritetään sanoa, vai mitään?"

Juu. Tiedän. Miten tämä liittyy minuun? Pieneen tilaan vain ei varmasti mahdu mitään syväluotausta.

Onko kyllä uskomatonta, että "älyllisyys" herättää jossain noin raivokkaita tunteita. No ehkä se vaan pitää hyväksyä yhteiskunnassa jossa eniten keskustelua herättävät tosi-tv-ohjelmat ja ex-missit...

Nyt olet kuulet hieman hakoteillä. Se mikä minua ärsyttää on se, että vaaditaan älykkyyttä muilta jatkuvasti, mutta itse ollaan ja köllötellään samalla tavoin, kuin muut. Kvaakissakin kajahtaa vähän väliä kaipuu älykkäämmästä keskustelusta, mutta ne miehet ja naiset, jotka sitten aloittaisivat tällaisen keskustelun, ovat pirun harvassa. Täällä (ja muualla) pyörii semmoistakin vipeltäjää, jotka sanovat "Hei idiootit, keskustelkaa kanssani älykkäsiutä aiheista", mutta tyyppien omat kommentit ovat usein lähes ala-arvoisia. Moinen ärsyttää minua. Ei älykkyys sinänsä.

Kaipaatko vielä "älyllisempää" perustelua vai joko tuli selväksi. 8)

[Timo Ronkainen]

Kiistely stop. palatkaamme asiaan: Ilmestyykö kotipaikkakuntasi lehdessä sarjakuva-arvosteluja? Minkälainen on niiden taso? Mikä iso lehti ilmestyy esim. Lempäälässä? Onko siinä juttuja/arvosteluja/yhtään mitään sarjakuvista?

Timo

[VesaK]

Aamulehti dominoi Lempäälässä. Lempäälän-Vesilahden Sanomissa ei liene ollut koskaan minkäänlaista artikkelia sarjakuvista, eikä siinä ennen vanhaan ollut sarjakuviakaan. Miten lienee nykyään...

[Wilpuri]

Kiistely stop.

Mutku toiki ja sitten se......

Ilmestyykö kotipaikkakuntasi lehdessä sarjakuva-arvosteluja? Minkälainen on niiden taso? Mikä iso lehti ilmestyy esim. Lempäälässä? Onko siinä juttuja/arvosteluja/yhtään mitään sarjakuvista?

Vesa puhuu asiaa. Lempäälän - Vesilahden sanomissa kerrotaan lähinnä paikallisista rattijuopoista...

Joten Aamulehti on se the Juttu täällä. Tamperelaisessa oli muuten pieni ja pinnallinen jutu mangasta. Se oli ilmeisesti suunnattu täysin ummikoille.

[Jurpop]

Kainuun sanomissa ja Keski-Pohjanmaassa taitaa olla tilanne niin että Ville Hänninen kirjottaa kaikki sarjakuvaan liittyvät arvostelut/kritiikit. (Luen molempia harvoin, mutta joskus ja silmään on pistänyt vain herra Hännisen artikkelit.)

[Seska]

Jelou.

Keskisuomalaisessa,  Savon Sanomissa ja Iisalmen Sanomissa on harvakseltaan sarjakuvajuttuja. Lähinnä arvosteluja, joissa esitellään yleensä joku kohtuullisen tuore ja valmiiksi nimekäs albumi.
Ylioppilaslehdissä (esim. Jyväskylän Jylkkäri) on myös joskus jotain pieniä juttuja.

Paikallislehtitasolla sarjakuva ei kiinnosta, ellei joku lehden levikkialueen alkuasukas ole tehnyt jotain kunniakasta sarjakuvan alalla. Paikallislehtiä voi kiinnostaa myös esim. paikkakunnalla järjestetty sarjakuvakurssi tai muu tapahtuma.
Olisin muuten tosi iloinen, jos joku vaivautuisi tekemään strippejä tai pilakuvia oman kotiseudun aiheista. Paikallislehdet ottaisivat varmasti mielellään jotain omaa julkaisuun, jossa olisi tuttuja maisemia ja viitteitä paikkakunnan ajankohtaisuuksiin. Ainakin omassa paikallislehdessä ilmestyy toisinaan yksi ajankohtainen sarja, joka ilmestyy ties kuinka monessa pikkulehdessä (muutetaan vain paikannimet) ja välillä tosi kökkö.


Kritiikistä sen verran, että se on ymmärtääkseni perusteltu oma näkemys jostain kohteesta. Kritiikin antajalla pitää olla tietoa kritisoitavasta asiasta eli asiantuntijuutta, sarjakuvassa esim. ilmaisukeinoista ja traditiosta.
Kritiikki ei ole siis vain arvottelua siitä, onko jokin hyvä vai huono, eikä asiantuntijuuden tarvitse tarkoittaa pelkkiä sivistyssanoja tai akateemista kikkailua.

Älytöntä, eikö?

[Reima Mäkinen]

Kyllä lehdet tosiaan on kiinnostuneita oman paikkakunnan sarjakuvakuulumisista. Stripeistä niillä vaan ei ole varaa oikeen maksaa. Itse olen kirjoittanut lehtiin muutamia sarjis-juttuja. Jyväskylässä asuessa silloin ilmestyneeseen, pieneen Vastin - lehteen ja Siilinjärvellä ollessa Savon Sanomille. Kyse myös siitä, että löytää sen oikean tavan myydä juttunsa lehteen (ja se ainoa oikea tapa on henkilöiminen!). Noin yleisesti ottaen, siitä tuntuisi lohkeavan leipä vähän helpommin kuin sarjakuvien tekemisellä - olettaen tietenkin, että saa juttunsa myytyä.

Aviisin (ylioppilaslehti) pt Tampereella tosiaan oli sanonut että ei isoja sarjisjuttuja perättäisiin nuemroihin. Suomisen Janne kirjoittaa siihen, kun Johanna (emmuista sukunimeä) lopetti vast'ikään duuninsa lehdessä. Aina kannattaa muistaa Sauli Pesosen kritiikit Kalevassa, vaikka vähemmän olen niitä lukenut. Kirjavälitys kasaa jotain ihme lehteä jossa on lastenkirjakritiikkileikkeiden (hiano pitkä sana tuli!) joukossa myös sarjisjuttuja. Moinen moniste on luettavissa ainakin meidän kaupunginosan kirjastossa. Jouni Hokkanen kirjoittaa TV-maailmaan, vai pitäisikö sanoa laatii lyhyitä arvioita/esittelyjä. Vesa Sisättö taas tekee Vihreään lankaan. Muistakaa myös YleX:n Ruutujätkä.

Kritiikin kirjoittamiseen on täällä lausuttu mainioita ohjeita. Paras, ja muualta lukemani/kuulemani on kuitenkin se, että teos pitäisi arvioida teoksen ja sen tekijän lähtökohdista (ja ehdoilla). Ei sen perustella millaisen teoksen kriitikko itse olisi aiheesta sorvannut, tai mikä kriitikkoa kiinnostaa. Vaikeetahan tää on, kun pitää niitä spoilereitakin varoa ja silti olla ymmärrettävä. Tekijän persoona - teos - kriitikon persoona - kritiikki - lukijan persoona, ja jokaisen viivan paikalla mahoton määrä kohinaa.

Mielenkiintoista keskustelua on muuten käyty pian kuukauden verran HS:ssa ja telkkarissa. Aiheena kirjallisuusarviot ja -palkinnot, käynnistimenä toimi kirjailija Siekkisen suikkari(?). Puhuttaisko me Pystysestä?! (vaatinee uuden säikeen...)

[roju]

Mielenkiintoista keskustelua on muuten käyty pian kuukauden verran HS:ssa ja telkkarissa. Aiheena kirjallisuusarviot ja -palkinnot, käynnistimenä toimi kirjailija Siekkisen suikkari(?). Puhuttaisko me Pystysestä?! (vaatinee uuden säikeen...)

Kummasta Pystysestä? Vai molemmista? Liittyykö edellisen kappaleen asiat jotenkin yhteen? MIelenkiintoni heräsi... luin just uudelleen H. Pystysen Jäähyväiset aaseille. Ainakin takakannessa mainitaan kuinka heppu voitti Kemissä kahtena vuonna peräkkäin. Ja albumin oli julkaissut WSOY. Mutta kerkeskö kaveri saada Puupää-hattua? Ja saiko se siis huonoja kritiikkejä? Kerro kerro Reima...

Uusi säie! Uusi säie!

[Wiljami]

Pohjoisemman Suomen lehdistöstä ainakin Kaleva ja Lapin Kansa julkaisevat säännöllisesti (1-3 kertaa kuussa) sarjakuva-arvioita.

[bgt]

Ja ei kai kukaan oikeasti loukkaannu, jos pyytää kritiikkiä ja saa sitä? Ei tietenkään ilkeä tarvi olla kenellekään.

en minä ainakaan osaa sanoa yleensä juuta enkä jaata kenenkään töihin. joskus jotain.

Aina -- siis muulloinkin kuin vasiten olevissa kritiikkitilaisuuksissa, jollaiseksi tuon Kynsintää ja raatelua -threadin näen -- aina minua kalvaa enemmän se, kun ei sanota mitään kuin se, että haukutaan.

Haukkuja mieluummin toki vastaanotan kritiikkiä (jonka rinnalla kärkisijasta kilpailevat egoani hivelevät kehut). Kritiikki ja haukut ovat kuitenkin aina taas vain yksi mielipide muiden joukossa. On hienoa, etteivät kaikki ole aina samaa mieltä kanssani. Haukut voi aina jättää silleen ja kritiikistä voi jotain oppiakin. Joko sen, että sen mukaan ei missään nimessä pidä koskaan tekniikaansa muuttaa, tai sitten päinvastoin -- tai jotain siltä väliltä.

Vakka-Suomen Taideyhdistyksen näyttelyitä puuhaillessani olen pohtinut, että miten ihmeessä yleisön saisi jättämään enemmän palautetta.