Periaatteessa pdf:ssä olisi monia hyviä ominaisuuksia, kuten hakemisto ikkunan vasemmassa laidassa. Sinne saa julkaisun rakenteen hienosti esille ja lukujen otsikot suoraan kirjanmerkkeinä, jotka johtavat heti oikeaan kohtaan. Harvoin niitä vain jaksaa pdf:n vääntäjä laatia.
Ironista kyllä, pitkässä pdf:ssä niitä on itse asiassa pakko käyttää, koska pdf:n selaaminen ees taas on niin järjettömän vaivaista touhua. Acrobat on kaikkea muuta paitsi nimensä veroinen. Erityisesti kuvan latautuminen sivulta on pahimmillaan nostalgiatrippi 14-kiloisen modeemin aikakauteen. Kun kyse on pelkästä tekstistä tai vektoreilla tehdyistä kaavioista, tilanne ei ole niin paha. Muussa käytössä joutuu sitten miettimään muunmuassa sitä, moniko sarjakuva sitten piirretään vektoreilla. Kuvankatseluohjelmalla puolestaan jpegit vilistävät silmissä kun välilyöntiä pitää pohjassa.
Ja sitten se kaamea koko. Koneella on yksi 200-sivuinen pokkari skannattuna lukukelpoisella resoluutiolla kahtena eri versiona. Jpeggien koko on 36 megatavua. Pdf on 80 megatavua. Mitä hyötyä?