Haisevat keräilylehdet.

[Foxtrot]

Moni varmaan tietää miltä antikvariaateissa haisee, vanhojen kirjojen ja lehtien haju. Mistä haju on itse asiassa peräisin? Tomuksi hajoavan painotuotteen haju? Kotona olevien vanhojen lehtien kohdalla tämä herättääkin ajoittain huolta. Onko tämä pelkästään tavanomaista ja asiaan kuuluvaa, vai onko kallisarvoinen kokoelmani homeessa tai vahvasti lahoamassa? Miten voisin ylipäätään saada lehtivanhukset säilymään mahdollisimman hyväkuntoisina? Onko jopa olemassa jotain huoltokeinoja (siis muitakin kuin liima ja teippi)? Onko esimerkiksi keräilylehtien muovitaskuista muutakin hyötyä, kuin että lehtien kannet eivät naarmuunnu, taitu tai repeile? Minkälaisia kokemuksia ihmisillä on lehtiensä kuntoisuudesta ja säilymisestä?

[Jukka Laine]

Minulla on varsin massiivinen, 30 vuotta kasvanut kokoelma, jonka divarihajua satunnaiset kävijät oudoksuvat. Itse olen siihen tottunut enkä ole altistunut allergioillekaan. Se lisää allergianvastustuskykyä.

Muovitasku on tietysti sellainen keino joka lisää lehden ikää ja estää tunkkaisen hajun. Tulee tietysti kalliiksi tuhansien lehtien kokoelmaa varten ostaa jokaiselle oma pussi, mutta tavallisiin muovikasseihin voi tietysti varastoida usemmankin kerralla.

[Juha Kouvalainen]

Jotenkin muistelisin jostakin Ylen kulttuuriaiheisesta televisio-ohjelmasta (olisiko ollut Prisma) tai sitten Tieteen Kuvalehdestä lukeneeni juuri näistä papereiden säilyvyyksistä.

Vanhat paperit (1900-luvun alussa ja sitä ennen tehdyt) säilyvät kuulemma parhaimmillaan satoja vuosia, mutta uudemmat kloorivalkaistut tai muuten kemiallisesti käsitellyt saattavat hajota kokonaan muutamassa vuosikymmenessä.

En tiedä mikä on tilanne nykyisten paperilaatujen suhteen, mutta ainakin tuolloin siunailtiin sitä, että esim. sanomalehdet joilla alkoi olla ikää useampi vuosikymmen, hajosivat käsiin juuri uusien paperinvalmistusmenetelmien vuoksi.

Toivottavasti tilanne ei ole noissa keräilylehdissä vastaava. Ei liene mitenkään hauskaa, jos eräänä päivänä huomaa tuhansien eurojen arvoisen kokoelman hapristuvan osiin

Olisiko kellään faktatietoa tähän mutuni tueksi?

[Veli Loponen]

Tuosta hajusta tuli mieleen, kun taas eilen kävin divarien kätköjä selvittelemässä, että mielenkiintoinen on myös se sormiintarttuva pöly. Sellaista mustaa ja kun on parikin divaria käynyt vähänkin perusteellisemmin läpi, niin kädet on kuin jonkun automekaanikon. Liekö mukana painomustetta vai vain pölyä, mutta ainakin aina tietää käyneensä divarissa, kun on kädet likaiset.
Lehtiäni en kuitenkaan pahemmin suojaa, vaan saavat saman kohtalon kuin kirjatkin: kirjahyllyn. Mun mielestä lehdet (ja kirjat) on lukemista varten ja siksi niiden optimaalisin paikka on juuri kirjahylly, josta ne helposti saa käsiinsä. Ehkä en siis ole pesunkestävä keräilijä.
Mutta hajua en kyllä ole huomannut.

[Jukka Laine]

En tiedä mikä on tilanne nykyisten paperilaatujen suhteen, mutta ainakin tuolloin siunailtiin sitä, että esim. sanomalehdet joilla alkoi olla ikää useampi vuosikymmen, hajosivat käsiin juuri uusien paperinvalmistusmenetelmien vuoksi.

En ole havainnut iäkkäimmissäkään lehdissäni haurastumista. Kuivassa ja valolta suojassa ne pitää säilyttää. Ei siis vintillä eikä kellarissa. Minulla oli 20 vuotta kellarissa 50- ja 60-luvun Nakke-lehtiä joita ei ollut huvittanut juuri lukea aikuisena. Kurttuunhan ne olivat menneet kun kaivoin ne esiin. Värit kuitenkin olivat säilyneet.

Ja valosta: Jos joku on nähnyt pitkään suljettuna olleen kioskin, johon on jänyt sarjakuvalehtiä ikkunaan, kannet muuttuvat punaisiksi. Helsingin linja-autoaseman kyljessä tämmöinen oli aikoinaan.

Yksittäismuovipussien en usko vaikuttavan sitä tai tätä. Pöyltä suojaavat tavalliset muovikassit. Kauppiaallehan yksittäispussi on oiva keksintö, eivät pläräävät asiakkaat pääse tuhoamaan lehteä. Arvokkaimmille keräilylehdille suosittelen kotiinkin.

[Timo Ronkainen]

Ankkalinnan Pamauksen numerossa 10 oli aiheena keräily ja osaltaan käsiteltiin myös hajoavaa pahanhajuista hapollista paperia. Lainaan jutustani tämän palan:

"Säilytys
Lehtien säilytys on melkoisen hurjaa touhua USA:ssa. Meillä Suomessa vartavasten sarjakuvien säilyttämiseen tehtyjä "Mylareita", erikoismuovista tehtyjä taskuja taitaa saada vain parista sarjakuvakaupasta. Puhumattakaan happovapaasta kartongista tehdyistä koteloista. Etenkin hyvin vanhojen lehtien kohdalla säilytysongelman tekee niiden oma paperi. Lehdet on painettu kovin hapokkaalle paperille ja juuri niiden hapokkuus tuhoaa ajan kuluessa niiden kuidut. Paperi muuttuu ruskeaksi ja haurastuu. Lehti hajoaa itsestään. Hapokas paperi ensin kellastuu ja muuttuu sitten ruskeaksi. Paperilla on myös selkeä tunkkaisen etikkainen tuoksu. Prosessi nopeutuu huonosta säilytyksestä johtuen. Paperin kuituihin sitoutunut happo vapautuu pikkuhiljaa muuttaen paperin ruskeaksi ja lopulta se alkaa murentua. Parhaiten tämä on näkynyt vanhoissa sanomalehdissä joita on säilytetty museoissa. Käytännössä tälle on vaikea kotikonstein tehdä mitään. Oikealla säilytyksellä prosessia voi ainoastaan hidastaa. Kuiva paikka ja viileä lämpötila on suositeltavin. Oikein pidettyinä lehdet säilyvät 70-100 vuoden ajan (kenties ylikin) haurastumatta. USA:ssa, missä keräily on iso bisnes, on olemassa sarjakuvalehtien restaurointipalveluita jotka korjaavat lehtien virheitä. Restaurointiin suhtaudutaan kuitenkin ristiriitaisesti. Pahimmillaan korjailu voi tehdä pikemminkin lisää tuhoa. Omatekoinen "restaurointi" on repeämien teippausta ja liimailua. Valitettavasti teipissä oleva liima tahraa lehden. Lopulta teippi kuivuu ja irtoaa jättäen tumman jäljen.

Ammattimaiset restauroijat tekevät hyvää jälkeä ja mm. kellastumista poistetaan kemiallisin valkaisuin. On myös kemiallisia keinoja, joila paperi muutetaan hapottomaksi. Työ on kuitenkin kallista ja aikaavievää.

Suomessa paperirestaurointia tehdään lähinnä vain museoissa, eikä sarjakuvien museorestaurointi ole kannattavaa, etenkään yksityishenkilöille. Museoiden restaurointikohteet ovat yleensä hyvin vanhoja käsikirjoituksia, karttoja ja nuotteja. Kannattaa myös muistaa että kun Suomessa vanhimmat sarjakuvalehdet ovat 1950-luvulta, Yhdysvalloissa lehtiä on julkaistu jo 1930-luvulta lähtien joten niiden kärsimät vauriot ovat suuremmat. Suomalaisissa lehdissä tuskin on vielä havaittavaa haurastumista.

Kotikonsteilla hapotonta paperia
Amerikkalaisella keräilijällä, Barks-fanilla ja sarjakuvakauppias John Nicholsilla on kuitenkin eräs kotikonsti tehdä paperi hapottomaksi. Hän ei takaa sen täydellisyyttä, mutta lainaan tähän tuon niksin.

Menetelmä on tarkoitettu lehdille, jotka ovat jo hieman alkaneet haurastua. Tarveaineet ovat styroksinen kookas kylmäkotelo, sellainen jossa pidetään eväsjuomat kylminä; kevyt puinen nuija, pieni kestävä muovipussi ja purkillinen ammoniumkloridikiteitä. Ammoniumkloridia pitäisi saada apteekeista ja ne näyttävät pieniltä valkoisilta kiviltä. Apteekkari voi joutua tilaamaan niitä. Tutummalta nimeltään aine on salmiakkia, puhtaassa muodossa. Sitten erittäin tärkeää: prosessi on hyvä tehdä ulkotiloissa. Ammoniumkloridin tuoksu on erittäin voimakasta, eikä sitä pitäisi hengittää. Ensiksi laitetaan vajaa kourallinen kiteitä muovipussiin. Puunuijalla hakataan kiteet karkeaksi jauhoksi, vrovaisesti muuten pussi voi mennä rikki. Jauhe asetetaan styroksiboksin pohjalle, yhteen kulmaan. Laatikon pohjalle asetellaan käsiteltävät lehdet, 1-20 kpl. Kemikaalien ei ole suositeltavaa olla kosketuksissa lehtiin. Laita kansi tiiviisti päälle. Anna olla yhden päivän ajan, jonka jälkeen kannattaa lehtipino kääntää ylösalaisin. Sitten annat lehtien olla vielä yhden päivän ajan tiiviisti suljetun kannen alla. Parin päivän jälkeen lehdet tuntuvat taipuvaisen notkeilta, melkein kuin kosteilta. Niissä on myös hyvin voimakas ammoniakin haju, jonka vuoksi niiden täytyisi olla vielä ulkona päivän pari tuulettumassa. Suomen sateinen kesä voi tosin estää tämän koko prosessin. Kiteistä vapautuva ammoniakki reagoi hapon kanssa neutralisoiden sen. Paperin happamuuden voi testata lakmuspaperiliuskalla. Niitä saa myös apteekista. Jos paperiliuska muuttaa väriään siniseksi, paperi on hapoton.

Tämä konsti vain niille, jotka omaavat vähän isomman nipun haurastumisvaarassa olevia lehtiä. Nichols itse on ollut menetelmään tyytyväinen. Käytettyä ammoniumkloridia ei pidä heittää roskiin tai viemäriin, vaan se tulee käsitellä ongelmajätteenä. Kemikaalin käyttöturvallisuustiedotteen voi saada apteekista, mutta esimerkiksi tämä linkki on hyvä: http://www.isvet.fi/pdf2/MS000038.pdf Vaikka ammoniumkloridi onkin myrkkyä, on sitä salmiakkipastilleissa vain noin 5%, reilusti alle haitallisen määrän."

Lisäksi lehtien säilytyksestä kysyin keräilijänäkin tunnetulta Don Rosalta:

"K: Kuinka säilytät omaa sarjakuvakokoelmaasi? Mikä on ideaalitapa säilyttää sarjakuvalehtiä?

DR: Paras tapa säilyttää sarjakuvia tai aivan mitä tahansa vanhoja lehtiä on pitää niitä arkistolaatuisissa pahvisissa varastointikoteloissa suhteellisen tiiviisti pinottuina pystyasentoon kirjojen tapaan. Arkistolaatuinen tarkoittaa hapotonta pahvia. Säilytyspaikkana paras on viileä, hämärä tila jonka ideaalinen suhteellinen ilmankosteus on 50%. Lehtiä ei tosiaankaan ole tarpeellista, eikä oikeastaan edes pitäisi säilyttää muovisissa "comic bageissa" taustapahveilla tuettuina tai ilman. Aina kun joku kysyy näitä asioita olen innokas vastaamaan tähän kumotakseni moisen hupsun myytin. Nuo muovit ja taustapahvit ovat tarpeellisia silloin kun lehdet ovat esillä kaupassa jossa niitä liikutellaan jatkuvasti. Paitsi että muovitaskuista ei liiemmälti ole apua lehtien säilyttämisessä, ne saattavat jopa vahingoittaa niitä pidemmällä aikavälillä, koska ainakin halvimmissa on haitallisia kemikaaleja. Ei ole lainkaan huono ajatus pitää vanhempia lehtiä Mylar-taskuissa, vaikkakin kaikkein kalleimpien laatujen käyttö on turhaa. Pidän vanhimpia lehdistäni Mylites-pusseissa, jotka ovat Mylaria ohuempaa muovia, vain että niiden käsittely olisi helpompaa. Mutta nekin maksavat yli viisi senttiä kappaleelta, ja jos omistaa ison kokoelman tulee siitä aika pitkä penni siitäkin. Kannattaa muistaa että muovitasku ei säilö lehteä, ainoastaan suojaa sitä käsittelyltä jos se on kovin hauras. Sarjakuvat ainakin Amerikassa on useimmiten painettu halvalle paperille, joka hajoaa itsestään noin sadassa vuodessa vaikka se olisi kuinka hyvin säilötty. Se ei minua haittaa koska teen itsekin samoin aikanaan enkä siten ole enää asiaa murehtimassa. USA:n Kongressin Kirjastossa harvinaisia tai historiallisia teoksia säilötään kemiallisten kylpyjen ja kuivausten avulla, mutta saman tekeminen sarjakuvalehdille muuttaisi niiden alkuperäistä sisäistä kauneutta siinä määrin että samoin tein ne voisi mieluummin kuvata ja säilöä CD-levyille. Alkuperäisten sallittaisiin hajota pölyksi omia aikojaan."

Toivottavasti jaksoitte lukea.
Ja jep. AP 10 on loppuunmyyty. Muuten olisin tyytynyt vain mainostamaan ;-)

Timo

[Foxtrot]

Toivottavasti jaksoitte lukea.

Jo vain jaksoi lukea, tämä on varsin valaisevaa. Kiitos myös muille kommetoijille. Saamieni vinkkien perusteella olenkin nähdäkseni onnistunut valitsemaan varsin suotuisat olosuhteet kokoelmalleni. Arvelen, että mainitsemani haju tuntuu voimakkaammalta, koska pidän lehtiä enimmäkseen suljetussa kaapissa, jolloin oven avatessa huoneilman ja kaapin ilman hajuerot korostuvat.

[Masa]

 Arvelen, että mainitsemani haju tuntuu voimakkaammalta, koska pidän lehtiä enimmäkseen suljetussa kaapissa, jolloin oven avatessa huoneilman ja kaapin ilman hajuerot korostuvat.

Minäkin pidän lehtiä suljetussa kaapissa ja omasta mielestäni sarjakuvista lähtevä haju ei ole mitenkään häiritsevä. Päinvastoin, minä pidän vanhojen sarjakuvien hajusta.

[Joonas]

Sama täällä. Vanhojen sarjakuvien haju/tuoksu on aika miellyttävä.

[Petteri Oja]

Saako Timo "mylareita" Turusta?

[Tafel]

Tuosta hajusta tuli mieleen, kun taas eilen kävin divarien kätköjä selvittelemässä, että mielenkiintoinen on myös se sormiintarttuva pöly. Sellaista mustaa ja kun on parikin divaria käynyt vähänkin perusteellisemmin läpi, niin kädet on kuin jonkun automekaanikon. Liekö mukana painomustetta vai vain pölyä, mutta ainakin aina tietää käyneensä divarissa, kun on kädet likaiset.

Tuo onkin aika paljastava tekijä jos joku ei tykkää sarjakuviin tuhlaamisesta. "Caught you black-handed!"

[Timo Ronkainen]

Saako Timo "mylareita" Turusta?

Ymmärtääkseni ei. En ole mistään kysynyt. Eikös täällä Kvaakissa joku kaupannut sarjakuvamuoveja?

Timo

[Arttu]

Saako Timo "mylareita" Turusta?

Aitoja mylareita ei tietääkseni myydä missään Suomessa. Niitä ei löydy edes Euroopasta järkevään hintaan.  Omani olen joutunut tilaamaan Amerikasta asti.

huoh...vielä kun sais jostakin aitoja hapottomia taustapahveja joissa paperimassaan on sekoitettu 3% kalsiumkarbonaattia. Eivät ole edes kovin kalliita mutta postikulut moninkertaistavat hinnan.

[Renki]

Paljonko te oikein rämpläätte niitä lehtiä divarissa, että saatte oikein kädet mustiksi? Itse en ole tuossa vielä onnistunut. Ja hajukin on jotenkin outo käsite. Tosin minä poltan tupakkaa, enkä haista yhtään mitään. Enkä oikeastaan käykkään kuin yhdessä divarissa. kirjadivareissa kyllä haisee vanahalle, eli hyvälle. Tarkoittatte ilmeisesti tätä samaista hajua?

[Jukka Laine]

Tupakoijilla heikkenee tosiaan hajuaisti. Tosin kun lopettaa niin se herkistyy ylitarkaksi. Been there.