Haisevat keräilylehdet.

[Laura Sivonen]

Tunkkaisten kirjojen ja lehtien imppailu on kivaa. Tule jotenkin nostalginen olo. Myös uutta painomustetta ja paperia on kiva nuuhkia. Teen aina niin saadessani uuden sarjakuvan, että plärään sitä ja haistelen sen läpi. Keräilylehtien haju ei siis minusta ole vähääkään huolestuttavaa. Eniten ahdistaa sivujen taittuminen/rypistyminen/tahriintuminen/haurastuminen. Ja sidonnan heikentyminen.

[Mikko A]

tuore painomuste on aikas kova juttu. Jos matskua on reilusti ja ne on todellakin juuri noudettu, ettei ole vielä edes kuivunut yön yli, se aromi joka leviää isompaankin kämppään on aika raju.

[Outi]

Minulle on neuvottu muutama kotikonsti homeen hajun poistoon kirjoista:
1) Kirjan kevyt käyttö mikrouunissa.
2) Kirjan makuutus auringonpaisteessa (=luonnollinen versio uunista).
3) Kissanhiekka.

Loistavia vinkkejä, kiitos 

Näitä pitänee kesällä kokeilla vanhempien autotallissa majailleisiin lastenkirjoihin, jotka ovat pahasti homeessa mutta joita ei tietenkään voi missään nimessä heittää roskiin!

Edit. korjasin lainauksen

[Jedi]

Oletteko kuulleet tälläisesta kuin "Microchamber Archival Paper" eli vapaasti suomennettuna "Mikrokenno arkistointi paperi". Itse kutsun sitä "Taikapaperiksi", koska se mitä siitä luvataan kuulostaa liian ihmeeliseltä ollakseen totta. Valmistajan mukaan tämä paperi suojaa mm. valokuvia, lehtiä/sarjakuvia(paperia) ja tauluja vanhenemiselta. Se suojaa erittäin hyvin ilman saasteilta ja poistaa paperin happamuuden monta kertaa paremmin kuin muut arkistointi materiaalit.

Jos osaat englantia tässä on pdf esittely paperista kuvien kera:
http://conservationresources.com/files/MicroChamber%20Tech%20Info.pdf

Tätä paperia ei myydä missään muualla kuin USA:ssa(ehkä myös Englannissa), ja nekin pieninä ja ohuina arkkeina.

Itse olen ostanut tätä paperia täältä: www.ComicSupply.com

[Arttu]

Kyllähän tuosta kuultu on. CGC- joka siis on yritys joka kuntoluokittaa ja kapseloi sarjakuvia muovipakkaukseen, laittaa kaksi palaa tuota kansien ja ensimmäisen sivun väliin.

Pari tyyppiä jenkkifoorumilla on sanonut tuon poistavan noita hajuja aika tehokkaasti. Näyttävät sitä muutkin suosittelevan:

How can I remove the musty smell from old books?

There is no guaranteed way to remove the musty smell from old books, but there are several strategies that may be successful. A musty smell is most often noted in books that have been exposed to high relative humidity and may have been moldy or mildewed in the past.

One strategy involves creating an enclosed chamber. This is most easily done by using two plastic garbage cans, one large (with a lid) and one small. An odor-absorbing material should be placed in the bottom of the larger can. Materials that absorb odors include baking soda, charcoal briquettes (without lighter fluid), kitty litter, and Zeolites. The object to be "deodorized" should be placed in the smaller can, which is then placed inside the larger can. The lid should then be placed on the larger can, and the chamber should be left for some time. You will need to monitor the material periodically since the time required to reduce the odors will vary from object to object.

A second option is the use of paper containing Zeolite molecular traps. Known as MicroChamber® products, these papers have proven very effective in removing odors. We suggest placing a sheet of the lightweight, 100% cotton interleaving tissue between the front board and the endpaper, every 100 pages throughout the volume, and again between the back board and endpaper. Close the book and set it aside until the odor is reduced. You may need to replace interleaving several times, putting new sheets at different locations in the book. For product information and supplies contact Conservation Resources at 1-800-634-6932.

Lähde: http://www.nedcc.org/oldnedccsite/welcome/faq.htm#odor

[Jedi]

Tein pienimuotoisen kokeen Mylar pussilla. E.Gerberin valmistamat Mylites pussien pitäisi suojata "Ultra-Violet Fading" eli ultravioletti haalistumalta. Teippasin kaksi suikaletta sanomalehdestä ikkunaani, vain toinen niistä oli mylar pussin sisällä. Vertailun vuoksi otin myös kolmannen suikaleen samasta sanomalehdestä ja säilytin sitä pimeässä valolta suojassa. Käytin sanomalehti paperia koska sen pitäisi reagoida herkemmin valoon. Odotin n. kuukauden, että aurinko ehtisi paistaa paperi paloihin riittävästi.

Kummatkin palat ikkunassa haalistuivat. Mylar pussissa oleva suikale haalistui ehkä yhden asteen vähemmän, kuin toinen suikale ilman mylaria. Mylar ei varmaankaan ihan 100 prosenttisesti suojaa ultravioletti valolta tai sitten auringon muut "säteilyt" aiheuttivat tummumisen. Elikkä pimeä on aina paras (ja ainoa) tapa estää lehtien haalistumisen valolta. Noh, tämänhän me jo tiesimmekin.

Kokeilin samaa koetta myös tavallisilla A4-kopionti papereilla, mutta papereihin ei tullut minkäänlaisia eroja.

Liittenä on kuva koe papereista:
Vasen suikale: pimeässä pidetty paperi
Keskimmäinen suikale: ikkunassa pidetty ilman mylar pussia
Oikea suikale: ikkunassa pidetty mylar pussin sisällä

[Lönkka]

Kerrassaan mahtavaa empiiristä testaamista.
Siis oikeasti.

[Jukka Laine]

Pari päivää sitten piti katsoa vanhoista Pulteri-pokkareista (kts. Pulteri-ketju) kuka on ollut suomentaja. Vahva tuoksu lemahti heti. Pitää lukea kesällä ulkona.

[Irene]

Vaikka en itse ole edes kuullut mistään Mylarista ennen, niin pitää kiittää Jediä upeasti suoritetusta ja raportoidusta käytännön kokeesta. Lukisin näitä mielelläni lisääkin.

[Jedi]

Kiitos! Tiesin, että edes joitakin kiinnostaa. "Haalistuminen" ei olekkaan  oikea sana kuvaamaan lehtiä. Nehän oikeastaan kellastuivat/tummentuivat auringosta. Pitäisi testata vielä tummentuuko lehdet tavallisesta loisteputkivalosta, niistähän lähtee myös jonkin verran ultravioletti valoa. Hehkulampuista ei pitäisi lähteä.

[Vesa Höijer]

Onko kenelläkään kokemuksia tuosta Microchamber Archival Paperista. Muuttaako se kellastuneen lehden takaisin valkoiseksi? (ei kai sentään). Entä onko tarkoitus jättää paperit pysyvästi lehden väliin? Kuinka nopeasti haju katoaa lehdistä? Voiko samaa paperiarkkia käyttää useamman lehden "puhdistamiseen"?

[Arttu]

Onko kenelläkään kokemuksia tuosta Microchamber Archival Paperista. Muuttaako se kellastuneen lehden takaisin valkoiseksi? (ei kai sentään).

Ei

 Entä onko tarkoitus jättää paperit pysyvästi lehden väliin?

kyllä

Kuinka nopeasti haju katoaa lehdistä?

Ei omia kokemuksia. Muilta kuultua:

I've done it using baking soda in a sealed tupperware container. Place the book in a container with a box of baking soda and seal it up for a few weeks. This will remove 80% of the odor.

Next, get 3 sheets of microchamber paper and place one sheet between the front and back cover and the centerfold. Seal in a mylar for a month or so.

Odor gone.

ja

I have noticed that Microchamber paper can help alleviate mustiness and acidic odors after a couple of months.
 

Voiko samaa paperiarkkia käyttää useamman lehden "puhdistamiseen"?

Todennäköisesti kyllä. Valmistajan mukaan paperi pysyy aktiivisena vuosikaupalla

[Vesa Höijer]

Kiteistä vapautuva ammoniakki reagoi hapon kanssa neutralisoiden sen. Paperin happamuuden voi testata lakmuspaperiliuskalla. Niitä saa myös apteekista. Jos paperiliuska muuttaa väriään siniseksi, paperi on hapoton.

Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla? Jos paperin kastaa nesteeseen, se muuttaa väriään, jos neste on happopitoista tai emäksistä.

Apteekissa oli kahdenlaista lakmuspaperia, sinistä ja punaista. Myivät minulle ensin vahingossa punaista, jolla mitataan emäksisyyttä. Pääsin siis kokeilemaan sitäkin: pyykinpesuaineeseen kastettuna se muuttui siniseksi, koska pesuaine on emäksistä.

Sitten kävin hakemassa oikeanlaista lakmuspaperia tilalle. Sekin toimii kuten pitää: kahviin kastettuna sinertävä paperi muuttui punertavaksi (kahvi on hapan aine), veteen kastettuna väri ei muuttunut. Ja reaktiot tapahtuivat heti.

Mutta 40 vuotta vanhan kellastuneen, huonokuntoisen ja mitä ilmeisimmin joskus kastuneen Uncle Scrooge -lehden välissä sininen lakmuspaperi pysyi sinisenä useamman tunnin.

Sitten kastoin lakmuspaperin veteen ja laitoin kostean paperiliuskan lehden väliin. Lakmuspaperiin tuli muutamassa minuutissa punertavia läikkiä. Mutta en aio kokeilla samaa mihinkään vähänkään arvokkaampaan lehteen, sillä myös lehteen jäi pieni jälki lakmuspaperista.

Vai pitäisikö vain nopeasti hipaista jotain lehden sivua vedessä kostutetulla lakmuspaperilla? Sekään ei tunnu mukavalta ajatukselta.

Onko kemistejä paikalla?

[Timo Ronkainen]

Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla?

En tiedä. Sitä pitää kysyä John Nicholsilta, jolta tekstiä lainasin.

Timo

[puro]

Miten mitataan paperin happamuus lakmuspaperilla?
Onko kemistejä paikalla?

Tämä kemisti tekisi sen niin, että pistäisi neutraaliin (ionivaihdettuun tai tislattuun veteen) palan paperia ja antaisi liuota siellä ja sen jälkeen mittaisi pH:n. Mutta eihän sitä keräilylehdillä voi tuollaista väkivaltaa harrastaa. Ongelmana tuossa tosiaan on se, että happamuus ja emäksisyys ovat vesiliuoksen ominaisuuksia eivätkä sinällään mitattavissa kiinteistä aineista...