Hannu Lukkarisen sarjakuvat

[Curtvile]

Hannu Lukkarinen, joka on aiemmin mm. sovittanut Andrew Vachssin novelleja sarjakuvaksi ja Arto Paasilinnalta Ronkoteus -lentävä kirvesmies albumin, on julkaissut uuden Paasilinna sovituksen.

Karvainen Kamaripalvelija on kovakantinen mv-teos, joka pohjaa Paasilinnan "Rovasti Huuskosen petomainen miespalvelija" (sic) kirjaan.
Jälki näyttää komealta, niin myös hinta. Akateemisessa alle 20€ mutta esim suomalaisella 27,90€.

Vaikuttaisi että Ronkoteuksen tavoin tämäkin tehty suoraan tietokoneella, ilman paperivaihetta.
Selailun perusteella edeltäjäänsä Ronkoteusta herkempi ja väkivaltaisempi teos.
Perhana/Perkele näyttää sympaattiselta nallukalta, myös raivotessaan.

[VesaK]

Parhaillaan Lukkarinen tekee sarjakuvaa merirosvoista. Ei mitenkään "Maalari ja merirosvo" -meiningillä, vaan sillä perinteisellä silmälappu ja käsikoukku -tyylillä. Aaarr! Rommia pullo! Pirummoisen komeeta jälkeä näyttää tulevan. Aar! 

[Curtvile]

Parhaillaan Lukkarinen tekee sarjakuvaa merirosvoista. Ei mitenkään "Maalari ja merirosvo" -meiningillä, vaan sillä perinteisellä silmälappu ja käsikoukku -tyylillä. Aaarr! Rommia pullo! Pirummoisen komeeta jälkeä näyttää tulevan. Aar! 

Ei kai sentään Itämerellä? Tai Arktiselle herkkuhedelmälle?

[VesaK]

No ei oo Arktiselle, eikä kai vissiin Itämerellä tapahdu?
Jossain Karibiaa pohjoisemmassa kuitenkin ollaan, kirveet heiluu ja meno maittaa.

[Timo Ronkainen]

Perustuuko se merirosvosarjiskin johonkin kirjaan, vai onko ihan oma juttunsa?

Timo

[VesaK]

Olinpas sitten taasen väärässä, Itämerellä nimenomaan tapahtuu:

Merirosvosarjasta...

Kirjailija Juha Ruusuvuoren nimi tuli ensi kerran esiin keskustelussa Kari Puikkosen kanssa kun mietimme mistä löytyisi hyviä käsikirjoituksia sarjakuvaa varten.
Tutustuin tuotantoonsa ja huomasin että est est est...
Neuvottelut johtivat tulokseen sekä Ruusuvuoren että WSOY:n kanssa ja niinpä nyt on työn alla albumisarja joka tulee käsittelemään Itämeren merirosvoja läpi historian. Harva on tietoinen siitä, että Itämeri on itse asiasa ollut se meri, jolla merirosvot ovat temmeltäneet kauimmin ja voimallisimmin meren kokoon nähden- jo rauta-ajalta alkaen aina 1800-luvulle asti. Rantaoikeus on ollut aina voimassa ja kauppa on ollut kovaotteista tavalla joka saa Karibian kollegat näyttämään kovin kalpoisilta. Olipa aika, jolloin merirosvot hallitsemalla hallitsivat koko  merta lähes sadan vuoden ajan. Heillä oli suuret maa-armeijat jotka kävivät sotia ruhtinaita vastaan...puhumattakaan siitä, että jokaisella ruhtinaalla oli tavan mukaan omat merirosvolaivastonsa, myöhemmistä vitaaliveljistä nyt puhumattakaan!
Siis aihe on hyvin hedelmällinen ja larppaan siinä kynällä enemmän kuin mielelläni. Mieluinen aihe näkyy työn jäljessä, uskaltaisin sanoa...olen sivulla 21. Ensimmäinen albumi julkistetaan tämän vuoden syyskuussa.
Jos tekstiä piisaa, tavoitteeni on pari albumia vuodessa.

Terv. Hannu

[Curtvile]

Turun akateemisella, joka oli tiistaina maanantai tai sitten ene neää osaa lukea.
Hinta opukselle joka tapauksessa tänään 26,90€.
Merirosvoja ja hinnan laskua odotellessa...

[Curtvile]

Merirosvosarjasta ensimmäisestä albumista seuraavat tiedot:
 Luuvaras
Ruusuvuori, Juha ; Lukkarinen, Hannu

Kustantaja: WSOY
Ilmoitettu julkaisupäivä/vuosi: 2006
ISBN: 9510323705
Hinta: 15,20 euroa
Saatavuus: Ei vielä julkaistu
 revitty Bookplussan tietokannasta.

Ruusuvuoren Itämeren merirosvot-tietokirjan ystävänä ja ihmisenä joka ei vierasta Lukkarisen rosoisen rouheaa jälkeä... odottelemme mielenkiinnolla.
 

[VesaK]

Rankkojen tarinoiden teko vaatii bodia, sporttia ja tsemppistä!
Hiltunen ja Lukkarinen pullistavat.

[MEH]

Tuli luettua tuo Karvainen kamaripalvelija. Oli kyllä loistava sarjakuva. Itse todella vähän kotimaista sarjakuvaa lukeneena sanoisin, että tämä oli parhaita kotimaisia sarjakuvia mitä olen lukenut.Muutaman  Arto Paasilinnan kirjan lukeneena voin sanoa, että hänen aiheet ovat kyllä erikoisia, mutta todella hauskoja, ja sopivat myös sarjakuvaan. Eikä ollut piirrosjäljessäkään valittamista. Sarjan lopetus oli kyllä tylsä.

[VesaK]

Niin no, Paasilinnalla on ne 3-4 vakikaavaa millä hän kirjoittaa.
Lukkarisen tyyli elävöitti huomattavasti (omasta mielestäni) A. Paasilinnan äijäkerrontaa.

Tapasin muuten Lukkarisen toissapäivänä, kertoi että merirosvoseikkailun n. 70 sivusta on enää kymmenkunta piirtämättä. Ilmestyy Helsingin sarjisfestivaaleihin mennessä.   

[Jukka Laine]

Sotahevosesta voisi joku sotasarjakuvia tehnyt väsätä sarjakuvaversion. Elokuvaa siitä ei oikein saisi perusideaa menettämättä.

Minusta se oli hyvä kirja ja Paasilinnaksi omaperäinen. Päähenkilö jonka silmin tarina tapahtuu on siis hevonen.

Kirjan ihmisiin ei voi edes samaistua kun ne ovat Neuvostoliiton desantteja.

[jansku]

Taitava piirtäjähän Lukkarinen on, siitä ei pääse mihinkään. Mutta silti en ole ollut ylettömän ihastunut niihin pariin sarjikseen jota olen ehrralta lukenut. Ronkoteuksessa tietokonejälki näytti jotenkin häiritsevältä, en tiedä miksi. Ehkä se ei vain istunut siihen kiiltäväpintaiseen paperiin, jota kirjassa käytettiin. Eikö se häirinnyt ketään muuta?? Oli jotenkin tosi raskasta lukea niitä sivuja.

Olen lukenut herralta myös jonkun Pummi-nimisen teoksen tai vastaavan joka oli kanssa sarjakuvasovitus muistaakseni Andrew Wachs-nimisen herran (tai jotain sinnepäin) novellista. Siinä taustan puuttuminen strippisarjakuvien henkeen lähes koko teoksesta teki kokonaisuudesta melko köykäisen... strippisarjakuviin moinen usein sopii, mutta aika harvoin mielestäni pitkiin tarinoihin. Mutta taitavaa kynäilyä kyllä, monen muun kotimaisen realistiseen suuntaavan tekijän jähmeys puuttui.

[juhaveltti]

Siteeraan itseäni sarjakuvaakin aika ahkerasti ruotivasta blogistani:

" [...] WSOY:n täyshuti, Hannu Lukkarisen sarjakuvamuotoon laitettu Paasilinna-hupailu, jota en suin surminkaan pystynyt lukemaan pariakymmentä sivua pitemmälle. Lukkarinen on ansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajua hölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen toinen julkaistu albuminsa! Oppityö olisi parempi tehdä ullakolla, ja pitää roskapönttö lähellä."

[roju]

Ronkoteuksessa tietokonejälki näytti jotenkin häiritsevältä, en tiedä miksi. Ehkä se ei vain istunut siihen kiiltäväpintaiseen paperiin, jota kirjassa käytettiin. Eikö se häirinnyt ketään muuta?? Oli jotenkin tosi raskasta lukea niitä sivuja.

Rakastan Lukkarisen kädenjälkeä, mutta Ronkoteuksen tietokone-efektit olivat kamalia. Lisäksi siinä oli aivan liikaa tekstiä, tekstilaatikoita jotka veivät tarinaa eteenpäin. Asioita ei näytetty/kerrottu kuvilla, vaan kuvitettiin kohtauksia tekstistä. Lisäksi siinä oli lukukelvottomia sivukokonaisuuksia: sommittelu oli kaunista mutta lukukelvotonta. Tämä on yleinen ongelma kuva/kuvitustaiteesta sarjakuvan puolelle hyppäävillä. Graafisille suunnittelijoille taas tuttua juttua.

Ja se paperi oli myös hirveää, joo.

Olen lukenut herralta myös jonkun Pummi-nimisen teoksen tai vastaavan joka oli kanssa sarjakuvasovitus muistaakseni Andrew Wachs-nimisen herran (tai jotain sinnepäin) novellista. Mutta taitavaa kynäilyä kyllä, monen muun kotimaisen realistiseen suuntaavan tekijän jähmeys puuttui.

Vacchs-jutut on minusta olleet itse asiassa toimivampia, ne olivat niin toiminnallisia tarinaltaan että niissä Lukkarinenkin irroittelee kuvakerronnalla. Paasilinnassa oli ehkä aivan liikaa tekstiä alunperinkin, siitä (Ronkoteuksesta) olisi kevyesti saanut 600+ -sivuisen ja niin se olisi tarinan puolesta kannattanut tehdä. Mutta se olisi ajankäytöllisesti ja kustantamiskannalta ollut mielipuolinen projekti.

Sarjakuva on vähän niinkuin elokuva, kun pistät tekstiä kuviksi niin pituutta venähtää äkkiä. Novelli on albumin käsiksen mitta.