Hannu Lukkarisen sarjakuvat

[kaltsu]

"Lukkarinen on ansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajua hölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen toinen julkaistu albuminsa! Oppityö olisi parempi tehdä ullakolla, ja pitää roskapönttö lähellä."

Tosta ku jättäis sanat "pitkän linjan" pois ja korvais Lukkarisen Tietäväisellä ni kävis Linnut ja meret-alpparinki arvostelusta.

 

Voe voe ku voi olla kyyniset (ja katkerat?) ihmiset ilkeitä.

[roju]

Voe voe ku voi olla kyyniset (ja katkerat?) ihmiset ilkeitä.

Minä en ole ollenkaan. Näitä kun lukee, oppii yhtä ja toista toimivasta sarjakuvakerronnasta Siitä kiitos!

[kaltsu]

Minä en ole ollenkaan. Näitä kun lukee, oppii yhtä ja toista toimivasta sarjakuvakerronnasta Siitä kiitos!

Hyvä pointti!

[keijoahlqvist]

Jos Lukkarisen Ronkoteuksen kohdalle isketään tolppa ja viitotaan että tästä tuonne päin ei tajuta hölkkäsenpöläystä sarjakuvakerronnasta, niin tälle puolelle ei jää paljon luettavaa. Ja osa siitäkin välttää minun karvaiset käteni.

[Antti Vainio]

Lisäksi siinä oli aivan liikaa tekstiä, tekstilaatikoita jotka veivät tarinaa eteenpäin. Asioita ei näytetty/kerrottu kuvilla, vaan kuvitettiin kohtauksia tekstistä. Lisäksi siinä oli lukukelvottomia sivukokonaisuuksia: sommittelu oli kaunista mutta lukukelvotonta. Tämä on yleinen ongelma kuva/kuvitustaiteesta sarjakuvan puolelle hyppäävillä. Graafisille suunnittelijoille taas tuttua juttua.

Kukas onkaan se jäykkä maalari joka teki kuvasarjan Arto Mellerin jostain tekstistä? Ihan hirveää Scheissea kovissa kansissa, lukematta jäi  enkä edes pitänyt niistä sinänsä taidokkaista kuvista, vitun lipevää mainosgrafiikkaa. Sama nämä NYT-liitteen thaiteilijat Naisen kanssa, jösses mitä eunukkeja. Ilman Rossen kuvia paljastuu miten tylsiä ne tekstit on, lukematta on jäänyt sekin.

Ville Ranta (jota olen varmaan itsekin  täällä joskus kritisoinut rumin sanankääntein) on minusta mainio esimerkki piirtäjästä joka ei ole teknisesti briljantti kuten joku Lukkarinen mutta se on parempi sarjakuvapiirtäjä. Sen sivut menevät luontevasti eteenpäin ja svengaavat parhaimmillaan kuin Lasse Mårtensson (edelleen Suomen svengaavin mies).

Tavallaan nämä ovat kyllä hauskoja kokeiluja kun tunnustetut taiteilijat alentuvat piirtämään sarjakuvia joita he halveksuvat ja sitten epäonnistuvat tavalla joka aiheuttaa myötähäpeää. Sarjakuvat ei todellakaan ole voima - vaan taitolaji

[kaltsu]

Kukas onkaan se jäykkä maalari joka teki kuvasarjan Arto Mellerin jostain tekstistä? Ihan hirveää Scheissea kovissa kansissa, lukematta jäi  enkä edes pitänyt niistä sinänsä taidokkaista kuvista, vitun lipevää mainosgrafiikkaa.

Jarmo Mäkilä.

Veltin blogissa on juttua myös kirjailija Mark Mallonin ja kuvataiteilija Petri Hytösen sarjakuvayhteistyöstä. Mikäs juttu se tämmönen Fillarijuttu on?

[Curtvile]

Siteeraan itseäni sarjakuvaakin aika ahkerasti ruotivasta blogistani:

. Lukkarinen on ansiokas pitkän linjan kuvittaja, joka ei sarjakuvan olemuksesta tajua hölkäsen pöläystä. Ja tämä on sentään jo hänen toinen julkaistu albuminsa! Oppityö olisi parempi tehdä ullakolla, ja pitää roskapönttö lähellä."

tai sitten neljäs albumi...

Kukas onkaan se jäykkä maalari joka teki kuvasarjan Arto Mellerin jostain tekstistä? Ihan hirveää Scheissea kovissa kansissa, lukematta jäi  enkä edes pitänyt niistä sinänsä taidokkaista kuvista, vitun lipevää mainosgrafiikkaa. Sama nämä NYT-liitteen thaiteilijat Naisen kanssa, jösses mitä eunukkeja. Ilman Rossen kuvia paljastuu miten tylsiä ne tekstit on, lukematta on jäänyt sekin.

Ville Ranta (jota olen varmaan itsekin  täällä joskus kritisoinut rumin sanankääntein) on minusta mainio esimerkki piirtäjästä joka ei ole teknisesti briljantti kuten joku Lukkarinen mutta se on parempi sarjakuvapiirtäjä. Sen sivut menevät luontevasti eteenpäin ja svengaavat parhaimmillaan kuin Lasse Mårtensson (edelleen Suomen svengaavin mies).

Tavallaan nämä ovat kyllä hauskoja kokeiluja kun tunnustetut taiteilijat alentuvat piirtämään sarjakuvia joita he halveksuvat ja sitten epäonnistuvat tavalla joka aiheuttaa myötähäpeää. Sarjakuvat ei todellakaan ole voima - vaan taitolaji

Outoa olen samaa mieltä ja täysin eri mieltä kanssasi. Tunnustetut taiteilijat ovat todistaneet etteivät osaa tehdä sarjakuvaa mm. Nyt liitteen kautta.
Ville Ranta tekee paljon, mutta uskallan silti olla eri mieltä laadusta.
Ei mies silti turha tekijä ole, ei vain minun makuuni.
Sarjakuvat ei myöskään ole määrä- tai kaverilaji. Kirjan sovitus on vaikeaa joka tapauksessa.
Lukkarinenhan on pääasiassa sarjakuvapiirtäjä. Eli itse tarina on jonkun käsialaa ja kuvitus/piirros Lukkarisen.
Fillarijutussa voi olla joku idea, mutta minä en sitä löytänyt.

[juhaveltti]

Lukkarinenhan on pääasiassa sarjakuvapiirtäjä. Eli itse tarina on jonkun käsialaa ja kuvitus/piirros Lukkarisen.
Fillarijutussa voi olla joku idea, mutta minä en sitä löytänyt.

Lukkarinen on kuitenkin tullut geimeihin kuvituksen puolelta- ja se on vaan todella hämmästyttävää, että jos hän niinkin paljon ajallisesti satsaa sarjakuvaan ( eikä varmaan rahallisesti paljoa kostu), ja jos on menossa jo ties monesko albumi, ettei se sarjakuvan ymmärrys vaan irtoa!

[Curtvile]

Lukkarinen on kuitenkin tullut geimeihin kuvituksen puolelta- ja se on vaan todella hämmästyttävää, että jos hän niinkin paljon ajallisesti satsaa sarjakuvaan ( eikä varmaan rahallisesti paljoa kostu), ja jos on menossa jo ties monesko albumi, ettei se sarjakuvan ymmärrys vaan irtoa!

Ehkä nyt sitten kerjään verta nenästäni, mutta mitä tarkoitat? ruutujakoa, perspektiiviä, kuvakerrontaa, mitä? Ovatko hahmot liian rumia tai epäselviä?
Mikä Lukkarisella (sinusta) mättää?

[Tertsi]

Ainakin Ronkoteuksessa mättää se, että kuvat eivät vie tarinaa yhtään eteenpäin. Aina tarvitaan selittävää tekstiä. EDIT: Rojuhan tän sanoikin tuolla edellä.
 
Kärjistäen: Ronkoteus ei ole sarjakuvaa, vaan sarja kuvia.

Mielestäni.

[Tino]

Tunnustetut taiteilijat ovat todistaneet etteivät osaa tehdä sarjakuvaa mm. Nyt liitteen kautta.

Sarjakuva on kuvataiteen äpärälapsena aina sellaisessa helpommassa asemassa että yhden kuvan ihminen voi aina astua pari porrasta alaspäin ja alkaa tekemään sarjakuvaa. Koska oikeasti liikutaan sivuttain eikä suinkaan alempiin taiteisiin ei hommasta oikein meinaa tulla mitään.

Samaa ylimielisyyttä havaitsee muusikkojen parissa jossa huolimattomasti vetäistään jotain vierasta musiikkityyliä pari biisiä. Lopputulos onkin yllättäen kamala, ei se ollutkaan helppoa vaikka siltä tuntui. Juttu on sitten pakko vääntää parodiaksi ja tehdä sillä iänikuisella "kieli poskessa" asenteella. 

[Curtvile]

Ainakin Ronkoteuksessa mättää se, että kuvat eivät vie tarinaa yhtään eteenpäin. Aina tarvitaan selittävää tekstiä.
 
Kärjistäen: Ronkoteus ei ole sarjakuvaa, vaan sarja kuvia.

??
Hä? onhan siellä niitä jäykkiäkin paikkoja, johtuen lähinnä poisjätetystä materiaalistakin (hyvä niin), mutta Lukkarinen kyllä kehittyy.
Varsinkin jos vertaa Pummia ja Rakkauden tunnelia uusimpaan eli Karvaiseen kamaripalvelijaan.
Tietysti makuasioita, mutta ainakin minusta kehitystä on nähtävissä.
Itse näkisin ongelman lähdemateriaalin puolella, mutta Ruusuvuoren myötähän sen näkee.

[Antti Vainio]

Ville Ranta tekee paljon, mutta uskallan silti olla eri mieltä laadusta.

Ei se minustakaan ole tehnyt yhtään täysosumaa, joistain en pidä yhtään mutta  tarkoitan lähinnä sitä että sarjakuva on sille täysin luonteva ilmaisumuoto, sen sivuista näkee että ne tulevat helposti  ja jotenkin sen sivut menee just oikein sen kummempia pakottamatta. Tämä on se ero mitä meinasin, jotkut ponnistaa  kuin ummetuspaskaa ja vaikka se on teknisesti hienoa niin sitä vierastaa heti ensisilmäyksellä

[kaltsu]

Meitsi marssii tänään kirjastoon ja kattomaan oisko Ronkoteusta hyllyssä. Periaatteessa ei vois vähempää kiinnostaa mut pitäähän mun tällaseen keskusteluun päästä osallistumaan.

[Tertsi]

??
Hä?

Myönnetään, että vain lueskelin Ronkoteusta Akateemisessa. En siis ole lukenut sitä kokonaan. Mutta selailun ja lueskelun jälkeen ostopäätöstä ei syntynyt.