Hannu Lukkarisen sarjakuvat

[VesaK]

Niin, oliko se juuri tämä mies, Raffaele Vianello, joka pultin- ja mutterintarkasti piirsi Corton seikkailuihin autot, ratikat, sukellusveneet...

http://ilcantiere.altervista.org/fumetto/autori.htm

[J. Suominen]

Kitinää mm. liian pitkistä miekoista:

http://www.lumonetti.fi/portaali/viihde/sarjakuvat/artikkelit/koniinsa_sietaisi_julma_kauppasaksa.html

[Tertsi]

Akateemisessa oli uusin Grisefoth.
Keskiaikaa kuvattuna pikseleillä.
Taitavan tekijän lahjat menevät ihan hukkaan.

Hohhoijaa...

[Hamilkar]

Akateemisessa oli uusin Grisefoth.
Keskiaikaa kuvattuna pikseleillä.

Ootko ajatellut lukea tuota pikkaisen kauempaa, jos se vaikka auttaisi? 

Itse tykkäsin kyllä tästäkin tosi paljon. Sarjakuvana ehkä dynaamisin tähän saakka.
Hyvä, että nyt palattiin taas 72 sivun formaattiin. Minusta ainakin vaikutti siltä, että dialogi oli nyt enemmän nykykielen tapaista. Se on pelkästään hyvä asia. Juonikin on entistä enemmän seikkailumaista, mikä sekin on hyvä juttu!

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi piilotetun sisällön)

Ratkaisun yliluonnollisesta aspektista en oikein tykännyt, liiaksi Thorgalia minun makuuni. Lisäksi Ruusuvuori ottaa aika tavalla taiteellisia vapauksia kun on laittanut Gotlantiin pakanakylän vuonna 1300. Se toki suotakoon hänelle, on varmasti tietoinen valinta, eikä mikään moka. Noita kivisiä laivoja siellä kyllä on paljonkin, ne on pronssikautisia hautoja.

Kannesta en oikein tykännyt. Hahmo on mielestäni liian luonnosmainen.

[Asko AA]

Taitavan tekijän lahjat menevät ihan hukkaan.
Hohhoijaa...

Hohhoijaa vaan.
Ihan hukassa taitaa olla vain oma suhteellisuudentajusi.

[Jiksi]

Mikäli tämän kyseessä olevan uutukaisen tilanne on sama kuin edeltäjässä, eli kolmannessa osassa, puolustettakoon julkaisua sen verran, että Lukkarisen jälki tuskin kalpenee nytkään. Lukkarisen kuvituksen mustanpuhuva jylhyys perustuu impressionistiseen kokonaisvaikutelmaan, ei yksityiskohtiin. Tästä syystä pienet sahalaidatkaan eivät sen tehoa vähennä.

Lisäksi havahduin muistini mukaan vain yhdellä, mahdollisesti kahdella, sivulla sahalaitoihin, mutta muutoin se ei häiriöksi asti paljain silmin vaivannut.

Sen sijaan on kyllä hyvä ruoskia kustantajia painoteknisestä laadusta ja esimerkiksi viime vuonna suttuinen Muumi-julkaisu sai täyslaidallisen kritiikkiä aivan syystä.

Käytännössä suosittelen kaikille Grisefothin seikkailuihin tutustumista jo pelkästään Lukkarisen kuvituksen vuoksi. Yleisemmällä tasolla kehoitan harrastajia jatkossakin painostamaan kustantajia perehtymään pikselöitymisen syihin, jotta voivat karsia sellaiset ongelmat vihdoin julkaisuistaan.

[Matti Karjalainen]

Lukkarisen sarjakuvat ovat jääneet minulta oikeastaan kokonaan väliin (näiden kommenttien perusteella olen jäänyt jostakin paitsi, huomaan sen), mutta joskus minusta tuntuu että minun pitäisi hankkia aika silmälääkärille kun en yhdessäkään hyppysiini päätyneessä sarjakuvassa ei pikselöityminen, sahalaita tai muu sellainen ole ollut lukukokemusta häiritsevä tekijä. Sarjainfon ja Kvaakin perusteella kuulun vähemmistöön.

[Petteri Oja]

Lukkarisen sarjakuvat ovat jääneet minulta oikeastaan kokonaan väliin (näiden kommenttien perusteella olen jäänyt jostakin paitsi, huomaan sen), mutta joskus minusta tuntuu että minun pitäisi hankkia aika silmälääkärille kun en yhdessäkään hyppysiini päätyneessä sarjakuvassa ei pikselöityminen, sahalaita tai muu sellainen ole ollut lukukokemusta häiritsevä tekijä. Sarjainfon ja Kvaakin perusteella kuulun vähemmistöön.

Ei, kyllä sinä kuulut suureen enemmistöön. Mutta vähemmistö on perinteisesti äänekäs.

Itsekään en läheskään aina huomaa moitituissa albumeissa mitään vikaa, mutta näissä Lukkarisen alpuissa pikseleitä ei kyllä voi olla huomaamatta. Epäilin jopa että se voisi olla jossain kohtaa tahallista... Mene ja tiedä.

[Asko AA]

Sen sijaan on kyllä hyvä ruoskia kustantajia painoteknisestä laadusta ja esimerkiksi viime vuonna suttuinen Muumi-julkaisu sai täyslaidallisen kritiikkiä aivan syystä.

Totta. Vajavaisessa painojäljessä ei ole puolustelemista ja ruoskittakoon syypäät ansionsa mukaan.
Enkä vastusta asian esiin nostamista. Minulla on toimittajana jopa omat kaunani koko digitekniikan "hienoutta" vastaan.

Kommenttini suhteellisuudentajusta tähdentää lähinnä sitä, että mielestäni pikselöityminen tai sen puute ei ole IHAN niin ensisijainen tai teatraalinen lähtökohta lukea ja arvioida sarjakuvia saati niiden tekijöitä, että sille täytyisi omistaa lukuisia ja usein teemassaan ainoita itse sarjakuvaa käsitteleviä ketjuja.

Puolestani kaiken pikseli- ja painolaatukeskustelun voisi laittaa omaan tai omiin säikeiseensä, niin kuin esimerkiksi Barks- ja Willer-keskusteluissa on tapahtunutkin. Eikä se vähennä tai mitätöi mitenkään oikeamielistä tuohtumusta ja taisteluhenkeä, pikemminkin päin vastoin.

Silloin kuitenkin avautuisi  tilaisuuksia keskustella ko. teoksista muistakin ja hedelmällisemmistä näkökulmista ja muillakin "resoluutioilla" kuin painotekniikka. Jos nimittäin keskusteltavaa on. Barks-kokoelmastahan muuta informaatiota, itse sarjakuvien lukukuvausta, kehuja tai haukkuja, on tullut aivan minimaalisen vähän, mikä on oikeastaan ikävin seuraus kaikista painosählingeistä.

Epäilenpä että Matti (ja minä) emme kuulu mihinkään vähemmistöön siinä, että luemme ja rekisteröimme kokonaisuuksia eri tavalla kuin piirtojäljen teknisen tarkkuuden tasalla. Kuulumme vain eri ryhmään ja katsomme teoksia eri silmällä kuin piirtäjät tai teknisemmät tarkkailijat. Saatan joskus kiinnittää asiaan huomiota, mutta en anna sen ennalta tai jälkeenpäinkään pilata lukunautintoani.

[keijoahlqvist]

Kun on ollut tilaisuus nähdä sama sarjakuva (ei Lukkarisen, vaikka niissä tuntui sama olo) tarkkana ja rosoreunaisena, voin väittää että vaikka rosoon ei kiinnitä tietoisesti huomiota, sen näkee, ja se muuttaa vaikutelmaa piirroksesta.

Sileä viiva antaa tunnun luistavasta kynästä, pikseliviiva taas jonkinlaisista minilegoista rakennetusta "lelu"versiosta. Roso jättää kiusaantuneen olon, kuin kulkukauppiaalta ostettu pitsiliina joka osoittautuu muoviseksi.

[Hamilkar]

Albumin lopussa keula suunnataan sellaiseen ilmansuuntaan, joka itseäni ei hirveästi kiinnosta (toki olen siellä turistina käynyt, ihan kiva paikka, mutta...)
Itse haluaisin nähdä albumin, joka tapahtuisi ainakin osin vastaperustetussa Viipurin linnassa (Torkkeli Knuutinpoika, 3. ristiretki jne.) Karjalassa oli ilmeisen kaoottinen tilanne tuolloin, Pähkinäsaaren rauhakin solmittiin vasta 23 vuoden päästä. Loistava miljöö vauhdikkaalle seikkailulle siis! Taitaa tosin Ruusuvuoren mielenkiinto olla enemmän suuntautunut tuonne Varsinais-Suomen rannikkoseudulle.

[Tertsi]

Kommenttini suhteellisuudentajusta tähdentää lähinnä sitä, että mielestäni pikselöityminen tai sen puute ei ole IHAN niin ensisijainen tai teatraalinen lähtökohta lukea ja arvioida sarjakuvia saati niiden tekijöitä, että sille täytyisi omistaa lukuisia ja usein teemassaan ainoita itse sarjakuvaa käsitteleviä ketjuja.

On todella harmi, että esim. Blueberry-ketjussa ei ole puhuttu albumin juonesta tai muusta lukemiseen liittyvästä mitään. Hyvää taas oli se, että Like tietää nyt missä oli vika.

Teatraalisuuteni johtuu siitä, että jos vain kohteliaasti huomauttelee ikävästä asiasta, niin eipäs tapahdu juuri mitään. Parasta vaan mätkiä halolla het' suoraan. En enää kirjoita painohommista tänne. Otan yhteyttä Otavaan vai mikä se kustantaja nyt olikaan.

Asko, jos painaisit pari Texiä esim. 300 dpi:llä. Eikö keneltäkään muka tulisi "palautetta"?

[Asko AA]

Parasta vaan mätkiä halolla het' suoraan.
Asko, jos painaisit pari Texiä esim. 300 dpi:llä. Eikö keneltäkään muka tulisi "palautetta"?

Pitää vain harkita mihin se mätkintä het'suoraan kohdistuu.
Tässä ketjussa hätkähdytti halon osuminen ensisijaisesti Hannuun.

Painoteknistä palautetta Texistä tulee ja sopii ilman muuta tullakin.
Tex on ollut eri aikoina todellinen ongelmapesä esimerkiksi arkkitaiton, painomusteen ja liimauksen suhteen. Ja ironista kyllä, myös 600 dpi:n kronikkaskannauksen kanssa, joka toi alkuun näköispainoksissa ärhäkästi esiin kaikki epäpuhtaudetkin - ennen kuin kontrastit saatiin optimoitua.
 
Toimitus ja kirjapaino ovat tosiaan paljon paremmat kohteet kärkevimmälle huomauttelulle kuin Kvaak ylipäätään saati piirtäjälle tai teokselle omistettu ketju, jossa mielestäni voisi jakaa mielipiteitä itse teoksista eikä niiden painoteknisistä virheominaisuuksista.

Enkä tarkoita, että niistä pitäisi vaieta. Ymmärrän jopa sen, että joidenkin mielestä koko homma menee vähänkin vajavaisesta formaatista piloille. Elokuvien fanituksen parissa on aina esiintynyt vielä hartaampaa tuskailua filmikatselun eri elementtien (värit, ääni, raamit, teatterin penkit) suhteen ja edelleen tv-rakeilun (vhs/beta), digitykkien ja nyt lähes vuosittain uusiutuvien laserlevy-formaattien kanssa. Lähinnä sieltä olen oppinut erottelemaan itse teoksen arvot teknisistä haitoista. Ja pinnallisista eduistakin, kuten elokuvakerronnan kannalta yliarvostetut erikoistehosteet. Pidän elokuvien katselusta ylivoimaisesti eniten suurelta valkokankaalta, mutta olen sietänyt yllättävän hyvin avuttomimpiakin vhs-kopionkopioita, kunhan stoorin pointit ovat tulleet selväksi.

Minusta sarjakuvan lukemisessa sopii myös olla silmää ja tajua ylitse teknisten ongelmien, jotta taiteen luomisen ja mekaanisen valmistuksen tunnistaisi erillisinä asioina. Ja siltikin, jos suurin ja määräävin intohimon aihe sarjakuvissa on piirrosviivan moitteettomuus, olkoon sille oma estoton keskustelunsa.

[Ossi Hiekkala]

Pitää vain harkita mihin se mätkintä het'suoraan kohdistuu.
Tässä ketjussa hätkähdytti halon osuminen ensisijaisesti Hannuun.
...
Toimitus ja kirjapaino ovat tosiaan paljon paremmat kohteet kärkevimmälle huomauttelulle kuin Kvaak ylipäätään saati piirtäjälle tai teokselle omistettu ketju, jossa mielestäni voisi jakaa mielipiteitä itse teoksista eikä niiden painoteknisistä virheominaisuuksista.

Itse asiassa minusta tässä tapauksessa halkoa voi kyllä heittää kohti piirtäjää. Arvostan Lukkarista piirtäjänä erittäin korkealle ja minua harmittaa, että hänen hieno jälkensä kärsii siitä, että kuvat on piirretty liian pienellä resoluutiolla valittuun formaattiin nähden. En usko tämän olevan painon vika. Luulen Lukkarisen tekevän sarjakuvansa varsin pienellä resoluutiolla nopeuden vuoksi. Sivut toimisivat paremmin pienemmässä koossa. Tämä sattuu sen verran pahasti silmään, että se sitten vie huomion itse teokselta, mikä on aina suuri harmi. Olen itse kyllä lukenut kaikki albumit sujuvasti. Silti asiasta on aiheellista kritisoida, etenkin kun sama toistuu albumista toiseen. Vaikea uskoa, että asia olisi kerta toisensa jälkeen painon vika (niin paljon kuin mielelläni painoja haukunkin).

[Timo Ronkainen]

Heitetääs vihje tännekin:

Ei aivan varsinaisesti koskettane Lukkarisen sarjakuvia kuin päältä päin vähäsen, luulenma, mutta kuitenkin:

Tosi tarina: Taisteluni
TV1 Klo: 20.00 Pvm: 29.09.2009

Kuvittaja Hannu Lukkarinen kohtaa kipeät muistonsa vielä kerran, tällä kertaa hyvin aseistautuneena: kynällä ja miekalla. Ohjaus Kirsi Markkanen.

Ohjelma käsittelee nimittäin Lukkarisen harrastusta, keskiaikaista miekkailua, jolla mm. selkäkivut saatiin aisoihin.

TImo