Howard Chaykin- nero vai perverssi?

[Curtvile]

Otetaan esille mielipiteitä vahvasti jakanut Howard Chaykin. Suomessa herra tunnetaan vain Thriller-lehdessä olleista vanhojen sankarien modernisoinneista Blackhawkista ja Shadowsta.
Osalle Chaykin on uudistaja, osalle rietas, yliarvostettu hyväksikäyttäjä.
Chaykinin sarjoissa seksi ja politiikka ovat aina vahvasti läsnä. Nämä ja tekijän ironinen ote ja mieltymys rikottuun tarinankerrontaan ovat luotaantyöntäviä seikkoja.
Joitain ärsyttää Chaykinin piirrostapa.
Minusta Blackhawk ja Shadow edustavat miehen parhaimmistoa. Tarinat säilyvät kasassa ja henkilöt ovat uskottavia.
American Flagg on monesta Chaykinin päätyö. Moniosainen dystopinen poliittinen scifisatiiri. Tulee uusintajulkaisuun jenkeissä kevään aikana.
Huolimatta supersankareita kohtaan tuntemastaan halveksunnasta mies on toteuttanut itseään mm. Batman Dark Allegiances albumissa käsitellen toista maailmansotaa ja Batman&Houdini: Devil´s workshopissa John Frances Mooren kera mennään vuoteen 1908 .
Toinen kahlekuningas-pulpsankariseikkailu on Chaykin Escapist-tarina " Are you now or have ever been..", jossa yllättävää kyllä on politiikkaa ja perversioita.
Power & Glory on Bravuralle tehty minisarja, siitä mitä tapahtuisi jos jenkkien sotilaspoliittinen koneisto TODELLA tekisi Kapteeni Amerikka/Teräsmies-hahmon puolustamaan omenapiirakkaa. Omistan vain osat 2 ja 3 kaikista neljästä, mutta aika erilaista supersankaritavaraa tämä on.
Päähenkilögalleria on jälleen kokoelma epämiellyttäviä tyyppejä, neurootikkoja, rasisteja, idealisteja ja idiootteja.
Midnight men- sarja on politiikan ja rikoksen sävyttämä kertomus Zorro/Mustanaamio-tyyppisestä salaseurasta. Sen verran hillitty, että rankkautuu Shadow´n seuraan parhaisiin.
Mighty Love albumia en ole saanut käsiini. Kahden supersankarin rakkaustarina on kyllä näissä käsissä paitsi fyysinen, myös ongelmainen.
Thick Black Kiss on sitten todella vain aikuisille. Seksiä ja väkivaltaa. Isoja tissejä ja fellaatiota.

Time² on vältellyt minua joten ei tietoa.
Challengers of the Unknownin uudelleen-uudelleen lämmittely on myös vieras, mutta hankintalistalla.
Viime vuosina Chaykin on tehnyt yhteistyötä David Tischmanin kanssa.
Lakkautettu American Century oli parempi kuin T.JERRMAN antoi ymmärtää. Näissä käsissä 1950-luku oli ahdasmielinen ja kulissien takana hyvinkin mielenkiintoinen. Harry Kraft on tyypillinen Chaykinin epäonnensoturi.
Bite Club siirsi kaikki Chaykinin poliittiset ja seksuaaliset patoumat vampyyrimafian piireihin. Ei Buffyn tai Draculan puristeille. David Hahnin piirros sopii kieroutuneeseen tarinaan oudon hyvin.
Angel & the Ape omaa Arthur adamsin upeat kannet...ja Philip Bondin peruspätevän piirroksen. Muuten tämä Bimbon ja gorillan muodostama yksityisetsiväkaksikko menee jylisten yli ymmärryskyvyn. Normaalein hahmo on etsivä Sam Komicz, joka nuuhkii saappaita ja pikkuhousuja...
Chaykin ja Tischman lienevät nauraneet koko matkan pankkiin.

Howard Chaykin tekee omanlaistaan neuroottista sarjakuvaa, vankoin poliittisin, joistakin vasemmistolaisin, mielipitein ja päähenkilö on yleensä ihminen, jota et haluaisi tuntea (etkä uskoa elinkumppaniasi/lastasi/lemmikkiäsi hänelle), mutta jonka kohtalo kiinnostaa.
Jos unohdin jotain tai olen jonkun mielestä väärässä (miten muka?), niin olkaa hyvät ja kommentoikaa. Jos joltain löytyy Power & Glorya tai Time² ja on niistä valmis luopumaan, niin kiitos ja tänne päin.

[Veli Loponen]

Chaykinin juttuja Suomessa on julkaistu myös mm. Tähtien sodan sarjakuvasovituksessa ja vanhoissa Teräsmiehissä. Niin kuin myös ainakin yhdessä Sarjakuvalehdessä (Wolverinen ja Nick Furyn yhteisseikkailu).

[Petteri Oja]

En oo lukenut Chaykinilta kuin mainitut suomennetut jutut, mutta niiden perusteella, varsinkin Blackhawkin, olen pitänyt häntä nerona.

Alfassa ois ruotsinkielisinä albumeina Black Kissin kaikki kolme osaa. Harmi kun en osaa ruotsia tarpeeksi.

[Jukka Laine]

Enpä ole kovin innostunut Chaykinistä. Bite Clubin myin heti pois kun olin lukenut.

Power & Gloryssä on muuten viisi numeroa, Holiday special on Currelta unohtunut.

Voin luopua noista, laitoin viestiä. Mutta kaikki tai ei mitään. Ei maksa paljon.

[Lönkka]

Minä kyllä pidän kaverin jäljestä joka on parhaimmillaan tosi nassaa ja joskus kyllä vähän löysemmin tehtyä. Black Kiss on eri mainio ja jäljeltään varmaan tiukinta Chaykiniä!

Curtvilen listaan voisi lisätä juuri tällä viikolla ilmestyneen Hawkgirlin (#50) joka on eka äijän tekemä.

Time Times Two (mulla on potenssiongelma...) oli ihan hyvin piirrettyä mutta tarinallisesti aika mielenkiinnotonta.

American Flagg oli alkutaipaleellaan todella messevää ja rupoesi sitten huononemaan ihan eeppisen surkeaksi (Chaykinkin poistui sarjan parista) jolloin se muistaakseni lakkautettiin. Hetken poissaolon jälkeen se sitten alkoi uudelleen ja taas oli Chaykin vääntämässä lehteä. Nyt tuho tuli nopeammin mutta alku oli taas ihan lupaavaa.

[Curtvile]

Ei tule dalmatialainen yksin, aloittaa ketjun ja unohtaa mainita Chaykinin Twilightin ja Cyberellan. Sellaista se on kun on liikaa sarjakuvia ja liian vähän orgaanista muistikapasitettia.
Jostain syystä päätin myös HUUTAA TähtivaeltajaJerrmanin nimen, itselleni vieraasta syystä.
kiitoksia Surfin joelle.

[Blackwing]

Olen lukenut vain suomennetut Chaykinin, joten sanon vain, että ihminen voi olla yhtä aikaa nero ja perverssi.

[Toni]

Ihan yksinkertaisesti: Nero! Ja ihanan perverssi.

Viimeaikaisista Chaykineista ovat kolisseet niin City of Tomorrow, Challengers of the Unknown kuin Mighty Lovekin.

Parhaimmillaan miehen tuotanto on silloin, kun hän vastaa itse myös piirroksesta.

Vanhoista Black Kiss on ihan ehdoton. Uuuh!

[Reima Mäkinen]

Mullois ylimääräisenä Black Kiss 1 ja 2 ruottialbumit (3:sta). Voisin luopua niistä pilkkahintaan, jos joku haluaa tsekkailla.

[Jukka Laine]

Hawkgirliä Chaykin ei ole kirjoittanut, vaan Walt Simonson jota John Byrne sanoi vitsikkäästi huoraksi.

Johtuen siitä että 20 vuotta sitten eräs fani kysyi Waltilta että tuntuiko sinusta että työtäsi halvennettiin kun mukaan piti ottaa Kostajat Surtur-saagaan. Walt sanoi että ei helvetissä, panisin Ryhmä-X:n joka numeroon jos ne antaisivat.

[Veli Loponen]

Hawkgirliä Chaykin ei ole kirjoittanut, vaan Walt Simonson jota John Byrne sanoi vitsikkäästi huoraksi.

Toisaalta Byrne kutsuu itseään kalliiksi huoraksi. Tosiasiassahan Byrne ja Walt ovat kavereita ja usein Byrne myös konsultoi Waltin veljeä geologisissa kysymyksissä (kuten Doom Patrollin alkunumeroissa).

[Jukka Laine]

Sekä Byrnen että Simonsonin kommentit olivat äijien omaa huorahuumoria jos joku ei tajunnut.

[Lönkka]

Hawkgirliä Chaykin ei ole kirjoittanut, vaan Walt Simonson

Aivan totta, mutta PIIRROKSESTA vastaa joku Howard Chaykin.
Tai ainakin tällä viikolla ilmestyneessä minulla näppiksen vieressä juuri löytyvässä numerossa. kenties elän jossain elseworlds universumissa?

http://www.dccomics.com/comics/?cm=4970

[Jukka Laine]

Olethan sinä tietysti oikeassa. Luin kyseisen numeron kahden eilisen viestini välissä.

[Curtvile]

Luin aikanaan kaikki Thrillerit, mutten lämmennyt Chaykinille. En tosin innostunut oikein niistä muistakaan Thrillerin sarjoista. Kyllähän Chaykinin tyylin aina tunnistaa, mutta tykkää ken tykkää.

Asiallinen suhtautumistapa, vaikka itselleni vieras ajatustapa. Thriller kun oli yksi mielestäni parhaimmista tässä maassa julkaistuista lehdistä. Omalla alallaan ylittämätön.

Chaykinillä kieltämättä aivan oma piirrostyyli.
itseltäni on mennyt herran saapuminen Hawkgirliin aivan ohi. Täytynee käväistä Alfassa.
Mielenkiintoinen piirre on kuinka hyvin Chaykiniin pätee, varsinkin kirjoittajana, sama kuin Mark Timliniin.
Molempien lukijat jakautuvat kahteen leiriin:
niihin joiden mielestä tekeleet ovat seksistisiä, rasistisia, fasistisia, äärimmäisen väkivaltaisia, rappeuttavia, kehnosti kirjoitettuja, sovinistisia ja moraalittomia kyynisiä tarinoita joiden ihmiskuvaus on vastenmielinen.
Ja niihin ihmisiin jotka eivät pidä niistä.

Saattaa osaltaan vaikuttaa siihen miksei ketjuun yksikään nais-ihminen ole ottanut osaa.
Onhan Chaykinilla naisfanejakin? Jos kerran Manaralla niin pakko Howardillakin on olla.